Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
“Kuna neglaine, sinna i nitiine”
Source:
Kodima № 3, 2025, p. 5
Pagištoiti Maria Šašina
“Kuna neglaine, sinna i nitiine”
Veps
New written Veps
"Kuna neglaine, sinna i nitiine, kuna mužik, sinna i ak" - muga sanub vepsän rahvaz čoman da hüvän kanzan polhe. Mugoižedb– "neglaine nitiiženke" – oma Viktor da Kapitolina Rogozinad. Hö oma ühtes 65 vot, sündutiba da kazvatiba kaht tütärtb–Valentinad da Galinad. Kazvatajad andoiba tütrile lujas tärktan tedon – hö pagižiba lapsidenke vaiše vepsäks, sikš Val’oi da Gal’oi oma vepsän kelen čomad tedajad. Valentina Rogozinad tundeba äjad vepsläižed – hän om runoilii da meiden rahvahan kul’turan tedai. Hän jagoihe meidenke ičeze muštlotesil laps’aigan polhe da starinoiči ičeze mamas i tatas.
TUNZIBA TOINE TOŠT LAPS’AIGASPÄI
Viktor da Kapitolina molembad oma sündnuded Piterin agjan Rebagj-küläs, hö tunziba toine tošt laps’aigaspäi. Viktor om videl vodel vanhemb Kapitolinad: konz zavodihe voin, Viktorale oli viž vot, a Kapitolina om vaiše sündunu. Molembiden lapsiden tatad koliba voinas. Valentina-tütär starinoičeb: "Kanzad oliba sured. Küliš kaik lapsed radoiba, tatal da mamal oliba sizared da velled. Tahtoin starinoita, miše tatan noremban sizaren imeti mamoin mamoi (minun baboi). Lapsed oliba üks’voččed. A tatan mamal ei olend maidod. Muga minun baboi imeti kaks’ last – Tan’a-tädid da mamad. Tatoi lopi nel’l’ klassad školas, a jäl’ges pidi rata – abutada vanhembile. Tatoi radoi kolhozas, mecas. Mamoi lopi seičeme klassad. Jäl’ges hän zavodi rata počtal".
VASTUZ BESEDAL
Konz Viktor tuli armijaspäi, ka jatksi opendust. Hän lopi elektromont’oran kursad da löuzi radon. Kut-se noriden mehiden besedal, mitte oli klubas, hän homaiči Kapitolinad. Prihale pidi tundištadas neiččenke udes – muga neičukaine vajehtihe neniš voziš, miše händast oli jüged tundištada: kazvoi kapos da čoma neižne. Sid’žo Viktor toivoti tulda kozičemha Kapitolinad. Päliči vodes hö nailiba.
UZ’ PERT’ – UZ’ ELO
Valentina starinoičeb: "Kazvatajad nailihe i zavodiba eläda tatan pertiš. Sigä eli tatan vel’l’ akanke i lapsenke. Voden hö eliba muga, i ühtes vodes tatoi sauvoi uden pertin. Elon täht taho anttihe külän taga. Ühtes poles oli jogi, toižes poles oli järv’. Jogen taga seižui meiden pert’. Sigä kazvoi sur’ da saged mec. Neciš mecaspäi saudihe-ki pert’. Sija oli lujas čoma. Tatoi kirjuti sormel päčil, konz se völ ei olend kuivnu, voden – 1961. Hö zavodiba eläda sigä. Vodes päliči neciš pertiš om sündnu minun sizar. A völ vides vodes päliči – minä".
Valentina muštleb, miše pert’ oli saudud enččikš: seinäd oliba parzišpäi, laučad da stol, paličaižed, astjanik – kaik sijad oli tehtud puspäi ičeze käzil. Lava da lagi ei olnugoi mujutadud. Edel praznikad Kapitolina hosi lavad da seinid. Ned oliba kuti kuldaižed – muga losniba. Valentina sanub: "Neciš pertiš oli kebnas henkta. Lagi oli lujas korged, pert’ oli sur’. Mamoi tegi kaiken iče. Hänel oli tehtud äi käzipaikoid, hän hüvin ombli i poimi. Käzipaikoid hän riputeli seinihe. Meil oli lujas puhtaz, sel’ged pert’".
MUGOINE ELO OLI
Valentina muštleb, miše kazvatajad kaiken aigan radoiba. Ei olend ni üht lebupäiväd. Kaikuččel kezal pidi kävelta heinäntegole – nitta hein, kuivatada. Kaiken necen radon kazvatajad tegiba ühtes. Hö eskai päiväks ei erigoitnus toine toižespäi, kaiken radoiba ühtes. Kezal hö venehel ajoiba järvele – sigä paniba notid, ongitiba, saiba kalad. Ehtal Viktor paneli koukud, homendesel sai kalad, a Kapitolina sid’-žo sel’giti kalad, žari päčiš.
Valentina sanub: "Mugoine oli elo. Mö nikonz em nähnugoi, miše mamoi i tatoi ridlesoiš. Muštan, kut homendesespäi minä kulin mamoin nagrandad. Tatoi kaiken aigan abuteli hänele – midä-se vaumiči. Mö em olnugoi ištnus sömäha ehtal, kuni tatoi ei tulend radolpäi. Tatoi tuli jo pimedas. Tal’vel – suksil, kezal – jaugoi. Erašti vihmui, hän oli märgiš sobiš. No hän tuli kaiken muhunke. Ezmäine, min tegim, – minä saimoi hänele sel’gäha, i hän vedi mindai, kuti hebo, kaiked pertidme. Ninga oli kaikuččel päiväl. Erased mužikad jäiba radole öks, no tatoi 15 kilometrad tuli kodihe. Heil oli jüged elo, no hö oliba nored i ei nähnugoi necidä jügedust. Hö kaiken nagroiba. I mijal oli hüvä elo".
LÄHTEND ŠUGARVEHE
Konz tuli aig oigeta noremb tütär opendusele Kurbaha, ka Viktor da Kapitolina pätiba jätta pertin i ajada elole Šugarvehe. Valentina johtutab, miše sigä oli lujas pen’ pert’ madalanke lagenke. Eläda sigä oli jügedahk. Viktor möst sauvoi uden pertinb– suren da vauvhan. Valentina sanub: "Konz minun poigale sanutihe, miše kaik nene pertid meiden dedoi sauvoi iče da völ mugoižes lühüdas aigas, ka hän ei voind uskta. Enččed ristitud, kudambil ei olend nimidä, a vaiše kirvez, käded, nor’ heng da sur’ himo, – hö voiba kaiken.
OPENDA LAST, KUNI OM NOR’
Nevondad, miččid kazvatajad andoiba lapsile, oma muštos nügüd’-ki, i ned anttas vunukoile. Ozutesikš, lapsid opetihe, miše magukast sömäd pidab söda miččen-se suren radon jäl’ges. Kaikenpäiväine söm – nece om keitoz da pudr. No suren radon lopus voib otta longile midä-se magukast. Völ lapsid opetihe lopmaha miččen taht radon – ei sa jätta radod tehmata. Vaiše radon lopus voib lebaitas.
"Mamoi völ radoi klubas. Sigä oli sur’ kirjišt. Kaik kirjad, miččed oliba sigä, mamoi lugi meile än’heze. Hän lugi venäks, mö el’genzim, a ku mitte-ni sana oli tundmatoi, ka meile sanutihe, mi nece om. Mö el’genzim venän kel’t, no em pagižnugoi sil: min täht oli pagišta, konz kaik ümbri pagižiba vepsäks? Mö pagižeškanzim venäks, vaiše konz läksim školha. Kanzas mö pagižim vaiše vepsäks.
Tatoi tahtoi, miše hänel oliži poig. Poig sündui, no ei eländ – koli. Hän oli keskmäine laps’. Tatoi kaiken meid openzi. Mö sizarenke kaiken mahtam tehta, tedam mužikoiden radod. Ozutesikš, tedam, kut heitta nahkan živataspäi, kut čapta lihan. Tedam, kut panda verkon järvel da kudoda sen. Mamoi openzi meid kudomaha polovikad. Naižed stavinad panliba, nitid virtiba – necen kaiken mö tezim, mahtoim. Meid opetihe sihe, miše pidab äjan rata".
OZAN PEITUSED
Küzundaha, om-ik ozakahan kanzan miččid-se peitusid, Valentina sanub muga: "Tatoi da mamoi sanuba, miše konz ristitud eläba toine toiženke, hö ei voigoi olda ühteiččed, ved’ hö oma erazvuiččiš kanzoišpäi. No ei pida ličtas toine toižen hengehe, südäimehe. Konz ak ličese mužikan südäimen penehe miruhu vai mužik ličese akan südäimen miruhu, ka nece om lujas paha. Pidab ičeiž mirud tehta toižeks. Ozutesikš, minun tatoi nikonz ei jond. No hän radoi mecas, i sigä erased mužikad joiba i pipkutiba. Kut-se tatam zavodi pipkutada. Mamoi ei navedind necidä. Konz hän oli vactunu Gal’aha, hän sanui, miše ei voi tirpta necidä hajud pertiš i miše oliži hüvä, ku tat taciži necidä azjad. Mužikad sanuiba: "Midä sinä kuled akad, minun ak koumanden lapsen sünduti i tirpab, konz pipkutan kodiš". No tatam homaiči maman sil’mid. Ei pidand sanuda nimidä – hän kaiken el’genzi. Tatoi taci – i nikonz enamba ei pipkutand".
ELÄDA MUHUNKE
Viktorale nügüd’ om 90 vot, Kapitolinale – 85 vot. Hö nügüd’-ki eläba muhunke, ihastuba kaikuččehe päiväha. Hö nügüd’-ki oma kaiken aigan rados: Viktor eskai mäneb kalatamha, kävub laukha – abutab akale, a Kapitolina kezal radab linmal. Uden voden praznikal hö keradasoiš kaikel kanzal. Ezmäižel päiväl vilukud hö praznuičeba Kapitolinan sündundpäiväd. Mugoine om kanzan tradicii. Kanznikad mänetaba toine toiženke lebupäivid – kaikuččel kezal lebuaigal Valentina Sergei-poiganke tuleskeleba kodiküläha. Viktoral da Kapitolinal om koume vunukad da kaks’ pravunukad.
Valentina starinoičeb, miše konz tatoi lähteb randale, ka kaiken aigan hän tob mamale änikoid sinnapäi. Muga Viktor tegi noriš voziš, muga tegeb nügüd’-ki. Mugoižed pened, no lämäd tegod mugažo kaičeba kanzad, tegeba sidä vahvaks, lämbitaba heiden armastust. Algha sambu nece armastuz nikonz, a "nitiine naglanke" olgha ühtes kaiken!
