Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Nadežda Vasiljeva.
Vaikie, ka onnellini elämä
Source:
Oma mua. № 10, 2025, p. 6
Nadežda Vasiljeva
Vaikie, ka onnellini elämä
Karelian Proper
New written karelian
Juttelemma Raisa Arhipovan kera hänen vanhan talon šuurešša keittijöššä.
Puhtahie karjalaisie hurštija, halkotakka kiukuan luona, ikkunoissa on verhot. Ympäri kaikki on puhašta, ei ole mitänä ruhkua eikä pölyö. Kaikki luatiu mitä lienöy erikoista kojikkutta, šielukašta ta lämmintä ilmapiirie.
Miun pakinakaverin elämän piäoša mäni šiinä talošša: yheššä Toivo-puolison kera hyö rakennettih šitä, šiinä on šynnytty, ruavissuttu ta pörähettih lentoh aikuhiseh elämäh tyttäret.
EVAKKOVUUVVET
Tuiskukuun alušša Raisa Stepanovna täytti 93 vuotta. Hiän eli pitän, vaikien ta tapahtumarikkahan elämän. Naini on šyntyn vanhašša Alajärven kyläššä, kumpani šijottu Uhtuon kyläštä päinvaštasella Kuittijärven rannalla. Tuatto aikaseh šiirty tuonilmasih. Muamo jäi kahen lapšen kera. Hiän ruato kolhosissa, tytöt kašvettih, aika mäni tavallah. Ka Šuuri Isänmuallini šota katkasi kylän rauhallisen elämän.
Evakko oli kiirehini. Vain harvat ymmärrettih, mi tulou ielläh. Eläjät otettih matkah vain tarvittavimpie tavaroja. Heti kun venehet hävittih lahen mutkan tuakši, oman kylän piällä nousi ruško: palettih talot. A šiitä taivahalla ilmešty vihollisen lentokonehie. Ne liijeltih Kuittijärven piällä, lentäjät ečittih pualie – turvattomie ta pöläštynyitä alajärviläisie, kumpasien kešen oli naisie, ijäkkähie ihmisie, lapšie. Ei kaikki piäšty Uhtuon rannalla.
Evakoitut pitälti matkuššettih Arhankelin alovehen Sol’vičegodskin piirih. Raisa Stepanovna ei voi muistua šiinä vietettyö aikua itkömättä. Oli nälkä, kylmä. Hyö ei tiijetty venäjän kieltä, mi oikein vaikeutti elämyä.
– Muamo šai meilä vain 200 grammua leipyä päiväššä, muistelou Raisa Arhipova. – Myöhemmin kun hiän alko ruatua mečänhakkuajana, muona kašvo 400 grammah šuaten. Myö aina olima näläššä. Mie pärjäsin šiinä hiäššä, a miun čikkoni kuoli evakošša.
Heti kun tuli pitälti vuotettu viesti Karjalan vapauttamisešta, Raija muamoh kera šuoriuvuttih jälelläh kotih. Tultuo hyö jouvuttih Jyvyälahen kyläh, missä šykšyllä korjattih potakkašatuo. Muamo viluštu ta jykiešti läsiyty. Hiän kuoli 13-vuotisen tytön yšäššä.
Paikallisešša lapšienkojissa Raija uuvveštah alko opaštuo. Naisen šanojen mukah šiinä hyö elettih hyvin ta šopusašti. Lapšienkoti autto keštyä onnettomukšie, löytyä omua iččie tulijašša elämäššä.
Šamah aikah voiton kera kotih myöšty rintamamiehie. Heijän kešen oli niise Toivo Arhipov – šomavartaloini, reipaš ta kaunis – mitein jiähä rakaštumatta?
ŠOPUSA PEREH
Arhipovien pereh oli luja ta šopusa. Muamoakka autto hoitua taloutta. Vaikka naisella oli monimutkani luonto, min’n’an onnistu ašetella hyvie šuhtehie hänen kera.
Hekla Aleksejevna Arhipova oli tunnettu vanhojen karjalaisien hiälaulujen ta itkuviršien esittäjä. Hiän tiesi äijän starinoja, aina luki niitä omilla punukoilla, opašti heilä muamonkieltä ta pakasi tyttöjen kera vain karjalakši. Hiän puitto tiesi, jotta hänen starinat, laulut, kertomukšet Kalevalan muan perintehistä ta istorijašta varmašti kelvatah punukoilla elämäššä. Näin tuliki.
Vanhin Galina opašti Karjalan istorijua Kalevalan koulušša, keräsi rikašta ainehistuo Ruškie partisani -partisanijoukošta ta šotah ošallistunuista kotikyläläisistä.
Toini punukka Nadežda tuli muamonkielen šäilyttäjäkši, opašti paikkallisen päiväkojin kašvattiloilla karjalan kieltä. Hiän kiänti venäjäkši Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala -kirjan. Nadežda auttau ta ošallistuu jokavuotiseh karjalankieliseh šaneluh.
Raisa Stepanovna monta vuotta ruato kirjanpitäjänä Kalevalan piirin kuluttajašeurašša. Kollegat aina kunnivoitettih häntä. Jiätyö eläkkehellä naini ušein koko kešäkši läksi Alajärven kotikyläh. Hiän lapšuošta muisti šen joka čuppuo ta lahta, tiesi missä oli parempi laškie verkot ta šuaha hyvä pyyvvyš, a missä oli parempi käyttyä onkie. Hiän levähti šielulla omalla mualla.
Nyt Raisa Arhipova niise ikävöiččöy Alajärvie, ka ijän takie ei voi käyvä šinne.
– Miula on jo 93 vuotta, šanelou Raisa Stepanovna. – Mie en arvellun, jotta elän täh ikäh šuaten. Staraičen liikkuo enemmän, taijan hil’l’akkah šuomie pihua ta tuuvva halkuo. Miula on vanha talo, še on yli 60 vuotta vanha, šentäh pakkasina jouvun lämmittämäh hyvin.
Valtijo huolehti Raisa Arhipovašta ta anto šotaveteranin lešellä rahavaroja talon oštamiseh. Tytär ta punukat annettih raha-apuo ta oššettih uuši kunnoššettu korttieri. Elä, iloššu, ka ei. Raisa Stepanovna jiäy luotettavakši omalla vanhalla talolla, missä mäni hänen vaikie, ka niin onnellini elämä.