Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Anna Usova. Voitonpäivy
Anna Usova
Voitonpäivy
Livvi
New written Livvic
Kevätpäiväine nostatti
Tan’oin tänä huondeksel ylen aijoi .Pertis oli lämmin , kuului kui ročkettih päčis palajat hallot .
Muamo nouzi vie huondespimies da šeimi keitändypertis päčin tyves .Tänäpäi on suuri pruazniekku – Voitonpäivy , tuli mieleh lapsel .Häi hieroi unisilmii , haikostelih da sit mustoitti endisty školapäiviä .Monil lapsil oli käskietty löydiä veteruanu da kiinittiä hänen ryndähäle ruskei lentaine enne pruazniekkupiduo .Tan’an perehes oli oma veteruanu – died’oi .Tan’al pidi siduo died’oin ryndähäl ruskei lentaine .Se oli merkinny , gu died’oi puolisti meijän muadu Suuren Ižämuallizen voinan aigua da toi muale voiton .
Tan’a löydi lentaizen .Se oli kniigoin piäl yläpualičal .
– Ei pie unohtua sidä kodih , mietti tyttö .
Häi nouzi , kabrasti tilan , šuorivui da lähti keitändypertih .
Sie muamo jo täytty vägie sevoitti taiginua .Päčin reunas kiehuttih kartohkat padaizes .Kaži magai päčin rinnal .Pertis oli lämmin da puhtas .Nenäh tuli tahtahan duuhul .
– Muamo , milbo voin avvuttua ? kyzyi tyttö .
– Ga , kartohkathäi terväh jo kiehutah , voit kuorittua da survuo šipainiekkoih näh .
– Mene , peze silmät da peredniekkäine pane vačale , ku et hierovus jauholoih .
– A roijahgo buolupiiruatgi ? kyzyi tyttö .
– No , tiettäväine , roijah – muheloittajen vastai muamo .
Muamo tiezi , ku tytär enämbän kaikkie suvaičči buolupiirualoi .
Tan’a ruttoh pezi silmät , valutti kartohkat da kuoritti niilöi .Survoldi kartohkat da pani sen vilustumah .
Sil aigua hallot päčis palettih , i muamo rubei vedelemäh niidy pitkäl koukul varustajen päččii piirualoin pastamizeh näh .Tytär higi očas ajeli kuorii šipainiekkoih näh .Muamo da buabat jo ammui opastettih händy sih dieloh .Kuori pidi luadie hoikku da pyöryžy .Vaiku hoikkazen kuorenke šipainiekku roihes pehmiembi da magiembi !
Muamo nägi Tan’an raden’n’an da sanoi :
– Tänäpäi pruazniekkupivon jälles kučummo died’oidu gostih čuajule .
– Hyvä ! Tan’a kai hypähtih hyväs mieles .
Enzipiiruat räkityttih ylen terväh .Nygöi tytöl pidi voijella net herotul voil .Tan’a hyvin voideli niilöi da pani suurele pruazniekkulaudazele , kudai jo oli azetettu stolale .Konzu kai piiruat oldih pastettu , pandih kiehumah čuajut .Sih aigua tuattogi nouzi da muhunke tuli keitändypertih .Häi sebäi akkua da tytärdy da kiittii emändäzii hyväs ruavos .
Stolan piäl azetettih suuri samvuaru , kupit da čoma juodu šipainiekoinke .Muamo otti päčispäi räkitynnyön buolupiiruan , leikkai sen palazikse da äski sit kučui kaikkii stolah .Hiilavan čuajun piäl nuozi höyry , piiruat muanitettih magiel duuhul da omal čomevuol .Tuatto algai paginan :
– Pruazniekanke kaikkii !Tänäpäi yhtesgo menemmö pruazniekkupidoh ?
– Ei , vastai Tan’a . – Minul pidäy aijembi lähtie koispäi . Enzikse pidäy died’oile ryndähäh ruskei lentaine kiinittiä , a sit minä juoksen pruazniekkah , kus rubien runuo lugemah .
– Se on tärgei dielo , vastai tuatto da silitti lapsen piädy . – No , sit vastavummo mustopaččahalluo myöhembi .
Tyttöine terväh söi huondesveron , šuorivui da juoksi died’oile vastah .Vahnembatgi ruvettih varustumah pruazniekale .Muamo pani piäle čoman šulkupluat’an , tuatto mustan kost’uman .
Tan’a , pihale tulduu kerras kuuli , ku keskikylän ruadivo jo täytty vägie työndi voinupajoloi .Se vie enämbäl nostatti pruazniekkutunduo .Nämmii pajoloi kuunneltih kyläläzet joga Voitonpävänny , ga joga kerdua nämmä pajot kyynälissäh viettih kui vahnoi , mugai nuorii kyläläzii .
Tan’a nägi , kui čomasti šuorivunnuot voinuveteruanat hil’l’akkazin astutah koispäi mustopaččahan luo .Kylän keskučas oli velleskalmu paččahanke , kudamah on kirjutettu "Meidy täs on 1241 saldattua ".Juuri täh kohtah mondu vuottu peräkkäi rahvas kerävyttih pidämäh Voitonpäiviä .
Lapsi nägi , kui läpetetäh veteruanoin ryndähil kunnivomerkit da medalit .
– Minun died’oilgi mostu on täyzi rynnäs , mietti tyttö .
Tan’an died’oi voinan aigua jallai astui Avstriessah , kus händy lujah ruanittih .Voitonpäiviä died’oi vastai jo Avstries gospitalis .Händy hätken liečittih da sit piästettih kodih .Tän’a nägi died’oin ryndähäs bul’koin jället .Piäsgi oli bul’kan jälgi da jallois nävyttih hienot bul’kanmuruzet .
– Died’oi oli ruanittu mondu kerdua . Sendähgi ryndähäs läpetettih rohkevuos da urholližuos suavut kunnivomerkit da moniluguzet medalit .Died’oi toiči kerdoi bunukale voinuvuozis da ozutteli kuvii , kus häi oli vie nuori mies saldattusovis .
Died’oidu muaman puoles , Tan’a ei nähnyh nikonzu .Se kadoi vie voinan allus da hätken oli viestittäh kavonnuzien kirjoil .Äijiä myöhembi buabo sai viestin , gu died’oi kuoli Novgorodan alovehel , kus silloi mendih ylen suuret torat .
Tyttö primietti , kus astuu hänen died’oi toizien veteruanoin joukos , i syväin algai hyppimäh ryndähäs .Died’oigi nägi bunukkastu .Tyttö läheni , sebäi died’oin da sanoi :
– Terveh , died’oi , minä hyvittelen sinuu Voitonpäivänke !Ole tervehen da elä hätken .Sen sanottuu tyttö kiinitti died’oin ryndähäle ruskien lentazen .Died’oin dovarišat muhistih sen nähtyy da kiitettih lastu .
– Pruazniekanke teidy kaikkii ! sanoi tyttöine .
Tan’a yhtes veteruanoinke meni mustopaččahalluo .Sinne jo kerdyi äijy rahvastu pidämäh pruazniekkua .Voitonpäiväkse kerävyi kai kylä .Kaikin tahtottih hyvitellä oman muan puolistajii .Paginanvedäi kučui veteruanoi lähembi pačastu , kus jo seizottih školan opastajat , kylän vallasolijat da školan opastujat .
Kylän vallasolii sanoi äijän lämmiä sanua veteruanoile , hyvitteli kaikkii pruazniekanke da sen jälles velleskalmale opastujat pandih kukat .Minuutan kaikin seizottih vaikkani mustellen voinal kuolluzii saldattoi .Monis kylän perehis oli voinale tapettuloi , ruanittuloi da viestittäh kavonnuzii .
Tuli runoloin lugemizen aigu .Konzu Tan’a algai lugie runuo , häi nägi , ku died’oin silmis läpetetäh kyynälet .Lapsen neniägi rubei kut’kuttamah , ga itkie ei suannuh , i tyttöine lugi pitkän runon loppussah .Runosanat kirjutti tundiettu kirjuttai Konstantin Simonov .Sen nimi oli "Vuota minuu ".Lugijes Tan’al oli moine tundo , buite rahvas ei hengitetty kuunneltes .
Jogahizel veteruanale opastujat lahjattih kukat da ruadivo tuaste rubei ilaškoittamah tulluzii čomil voinupajoloil .Rahvas sevättihes , kuuluttih vesselät paginat , lämmät toivomukset , a veteruanat musteltih omii voinudovariššoi da hyviteltih toine tostu Voitonpäivän pruazniekanke .Tan’a nägi omii vahnembii , otti died’oin käis da sanoi :
– Didi , läkkä meile čuajule .Myö huondeksel pastoimmo piiraidu muamanke .
– Läkkä , bunukkaine , läkkä , vastai died’oi .
Died’oi oli ylbei , gu bunukku nenga hyvin lugi moizen pitkän da čoman runon .
– Kusbo lövvit moizen runon , Tan’aine ? kyzyi died’oi .
Kirjastos kyzyin runokniigua voinas .Minule annettih kniigu , kus oli tämä runo .Minun mieles se oli parembi kaikkii , sellitti häi .
Pereh meni kodih čuajule .Televiizoras kaiken päivän ozutettih konsertoi da kinuo voinas .Pruazniekkuprogrammua kaččojes menigi murgin da čuajun juondu .
Tan’a lähti suattamah died’oidu kodissah .
– Didi , minä sinuu ylen äijäl suvaičen , sanoi lapsi .
Died’oi vastah sebäi bunukkastu da ližäi :
– Minägi sinuu ylen äijäl suvaičen ,Tan’azeni .Opastu hyvin da kazva suurekse da hyväkse ristikanzakse .
Tan’a astui died’oin rinnal da kaikel hengel ylbeili , ku astuu moizen kunnivoitun ristikanzan rinnal .Hänen died’oihäi oli ei vaiku vet’eruanu , ga vie häi oli opastai , kudai voinan jälles opasti mondu polvie kylän lapsii .
Voitonpäivy
Livvi
New written Livvic
–
–
–
–
–