Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Blandov Aleksei .
Peräpohjosešša eläjät karjalaiset
Source:
Oma mua. № 17, 2025, p. 4-5
Blandov Aleksei
Peräpohjosešša eläjät karjalaiset
Karelian Proper
New written karelian
Kaikin tiijetäh, jotta šuurin oša karjalaisista eläy Karjalan tašavallašša ta Tverin alovehella. No vähä ken kuuli karjalaisista Kuolan niemimualla. Nykyjäh šielä on vain yksi karjalaini kylä. Šen nimi on Kolvičča.
KYLÄN ISTORIJA
Kolvičan istorija ei ole oikein pitkä. Kylä oli peruššettu vašta XIX vuosišuan lopušša. Kyllä, karjalaiset tiijettih Vienanmeren rannoista šitä enneinki ta käytih šinne kalaštamah joka kešä. No šemmoset matat oltih niin vaikiet, jotta vuotena 1894 kalaštajat piätettih eleytyö merellä vakituisešti. Kylyä varoin hyö valittih šopiva paikka, missä Kolviččajoki laškou mereh. Pitkä ta kaita kupa-lakši, väkövä ta koškini joki, järvet ta lammit, korkiet vuarat ta kallivot, mečät ta tunturit – Kolvičašša on ihana luonto.
Šanotah, jotta enšimmäiset kyläneläjät oltih Kirilä Artemjev ta hänen viisi veikkuo: Kus’ma, Jelessei, Luppo, Ananii ta Ontto Arhipovit. Kaikin oltih Vartiolammista tahi Kankahaisešta päin.
Šiirtolaiset ei lopetettu šuhtehie šukulaisien kera. Hyö käytih kotimualla kostih, otettih šieltä tyttöjä naisiksi ta kučuttih tuttavie ihmisie elämäh Kolviččah. Šentäh kylän rahvahan lukumiärä kašvo joka vuosi.
L’udmila Jegorovna Zujeva, kumpasen vanhemmat šiirryttih kyläh vuotena 1935, šaneli:
– Šielä oli oikein vaikie elyä, kuin ämmö šano, jotta ei ollun millä lienöy elyä, mie en tiijä, oliko šielä lesopunkta? Šielä naverno oli. No hyö šieltä počti kaikki, oikein äijä mäni rahvašta Karjalašta täh puoleh, potomu što pahoin elettih oikein. Tiälä što oli, tiälä oltih šemmoset kalapaikat, jotta ei oltu pyyvvetty vielä, meččyä voi kun oli oikein äijä, marjoja oli oikein äijä, nu vot muata oli äijä, i ne ihmiset tultih tänne. Ken yksin, vot ken mitein. Tultih Kelevajevat, nu dal’nijet rodstvennikat miän, i šiitä miun puapo. Nu vot i hyö tultih, ka mintäh, kirjua kirjutettih, mie en tiijä daže, en tiijä, kuin hyö šanottih toini toisella niin etähäkše, šiitä hyö hil’l’akkaiseh tänne tultih ta tultih. Vopšem, miän talo pantih kuužikkoh, ei ollun muata, yhet kuužet kašvettih.
Jo XX vuosišuan puolivalissä Kolviččajoven molommilla rannoilla šeiso 64 taluo. Niitä šanottih enšimmäisien isäntien mukah: Jelesseilän talo, Luppol’an talo, Kus’mal’an talo. Mukava, jotta -l’a-suffiksi käytetäh vain šilloin, konša pakina on vanhimmista taloista. Pirttijä, kumpaset oli rakennettu jäleštäh, kučutah tavallisešti: Mar’juškan talo, Romanan talo ta niin ielläh.
Toiset paikannimet niise šäilytettih kyläneläjien nimie. Esimerkiksi, Onttošuo oli nimitetty Arhipov Onton mukah, a Ananienranta ta Ananienoja – hänen vellen Arhipov Ananien mukah.
Kolviččah tultih koko Vienašta päin. No šiirtolaisien šuurin oša oli Oulankašta, Kiestinkistä, Pistojärveštä ta Vuokkiniemeštä. Äšen nykyjäh paikallisien pakinoissa on huomattavie erikoisukšie. Esimerkiksi, eryähät käytetäh verbijä "paissa" ta "ruatua", a toiset šanotah "puajie" ta "työjellä".
KYLÄN ELÄMÄ
Elämä peräpohjosešša konšana ei ole ollun helppo. Monta vuotta kylä oli melkein eritetty koko muailmašta. Meri oli ainut tie, jotta piäššä Kolviččah. No huolimatta šiitä Kolvičan eläjät matattih Umpah, Kannenlahteh ta Knäšöih. A XX vuosišuan alušša moniehat äšen käytih kaupalla Arhankelih.
Melkein kaikki kyläneläjät pyyvvettih kalua. Mereštä šuatih atlanninlohta, halleita, kampalua, tonnikalua ta piikkikalua. Järvilöistä, lampiloista ta jokiloista šuatih ahventa, šiikua, haukie, merikumšua ta matikkua. Kala oli stolalla aina, i kolviččalaiset konšana ei tiijetty nälkyä.
Akat ta ukot, kenen kera mie pakasin, hyvin tiijetäh meren kalapaikkoja, šyvie hautoja ta mataloja korkoja omašša lahešša, muissetah apajien nimet: Korkieniemi, Lepetiha, Okattiva, Šinikivi ta Vuarničča.
Monet šuvaijah kalaštua mereššä nykyjähki, kuletah purjehvenehillä ta mouttorivenehillä lahteh (ili kuin paikalliset šanotah kupah, šentäh kun lahti on äijyä šuurempi). Varmašti kalua aina taritah vierahilla.
Onnako kenkänä kyläššä jo ei pie karjua. Ka oli aika, konša joka talošša oli poroja, lampahie, lehmie. Peltoloilla kašvatettih nakrista, potakkua ta kualie. Šiitä ruvettih kylvämäh hernehtä ta turilašta. Vil’l’a melkein ei kypšyn näillä levehyillä.
Kyllä, monet paikalliset ruattih mečäššä – hakattih meččyä ta uitettih šitä jokie myöten mereh. Šanotah niise, jotta vanhana aikana karjalaiset šuatih šimčukkua jokiloista ta varuššettih turkiksie myötäväkši.
ENKLANTILAISET KYLÄŠŠÄ
Kolvičašša ei ollun Šuurta Isänmuallista šotua. No vuotena 1919 Kolvičanlahteh tuli enklannin šotilašlaiva. Partisanit ta toiset paikalliset miehet etukäteh peittäyvyttih meččih. Viholliset ei ruvettu eččimäh heitä, ka ennen mänyö poltettih monet kylätalot.
L’udmila Jegorovna kerto:
– Hyö ammuttih taloja, ammuttih Prokopjevi Agafji Karpovni talo, kaikki razrušettih snar’adom ihan. Vot miän talo, vot näin kačo, täššä tie, täššä miän talo, i täššä še Karpovnan talo termällä. I hyö konža tultih näin, i kun ammuttih, ni paikalla še talo ruhni i oli palettu. Prokopjevi Agafji Karpovni talo poltettih angličane. Šen mie točno tiijän. Meilä oli partizanat, a kalmismuan čokalla šinne etähämmäkše meččähauvat i nyt vieläkö kaivot niitä tranšeit ili okopit, oikein šuuret ollah.
KYLÄ NYKYJÄH
Kolhosin aikana Kolvičašša oli i kauppa, i leipomo, i klubi, i oma vesivoimala, i alkeiskoulu. 1938 vuuvvešta alkuan šielä opaššettih šuomekši. Ne, kenen kera mie pakasin, ollah šyntysin jäleštäh, käytih venäjänkieliseh kouluh, šiitä lähettih internattih Knäšöin kyläh, a opaššukšen jälkeh melkein kenkänä ei myöštyn kotih. Monet ruvettih elämäh Kannenlahešša ta toisissa kaupunkiloissa.
Nykyjäh Kolviččua šanotah muailman pohjoisimmakši karjalaisekši kyläkši. Šielä on vähän eläjie, a ne, ket oltih šyntysin kyläštä, käyväh šinne vain kešäkši. Niistä vielä vähemmän rahvašta voipi paissa karjalakši. Kaikin pietäh venäjän kieltä šopivampana.
Dačnikat ta turisit, kumpasie on äijän kešällä, äšen ei hokšata, jotta konša lienöy Kolvičča oli täyšin karjalaini kylä.