Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Toivonen Valentina .
Šuontelen kyläštä ta šen eläjistä. 1
Source:
Oma mua. № 18, 2025, p. 5
Toivonen Valentina
Šuontelen kyläštä ta šen eläjistä. 1
Karelian Proper
New written karelian
Miun muamo on kotosin Šuontelešta. Še kylä oli ylen kaunis. Šuontele šijoutu 12 kilometrissä Puatenešta pohjoseh päin Seesjärven luoteiskulmašša, viijen kilometrin pitusella Šuontelen šuarella.
ŠUONTELE
Kylä kuulu Seesjärven kihlakuntah. Šuontele šeiso vuaralla ta še oli vanha elinpaikka – enšimmäisie kirjallisie mainintoja kyläštä löytyy 1597 vuuvvelta.
Kyläššä oli 17 taluo, ka kylä kašvo, šiitä oli jo 50 taluo ta 300 eläjyä. Talot oltih šuuret, kakšikertaset.
Lahen toisella puolella oli Niemi ta šielä niise oli taloja. Niemeššä oli yksi piha ta talot molommin puolin. Kyläššä elettih vain karjalaiset. Šuarella talot šeisottih vuaralla kolmeh rivih, enšimmäini rivi oli järven rantua pitin, a kakšitoista rivie oli ylähämpi.
Ihan rannalla oltih kylyt ta venehet. Joka talošša oli oma veneh ta verkot. Järven rannalla kašvo koivuo, leppyä, mäntyö ta toisie puita. Kiviköllä kašvo manšikkua, malinua, hepokkua, mečäššä– puolua, mussikkua, šuolla oli hilluo.
Niemeššä oli šuuri tiilitehaš, missä ruattih šukulaiset. Tehtahan kešellä šeiso šavipočka, min šiämeššä oli šavie ta hiekkua. Ympäri tynnyrie käveli heponi ta šekautti šavie hiekan kera. Šiitä šitä "taikinua" pantih kuavoih, lämmitettih ta kuivatettih lautoilla, ta vietih rakennušpaikalla.
Konša vuotena 1958 noššettih vesi Vienanmeren-Itämeren kanavašša, ni enšimmäisen rivin talot tai tehaš šekä vanha kalmismua mäntih vejen alla. Myöhemmin tehaš noššettih vuaralla.
Ennein, konša vesi oli vielä alahana, ni lakši oli pieni, ta konša vierahat tultih pruasniekoilla tahi heimolaisien luokši, ni hyö huhuttih Šuontelen kyläh, jotta tultais venehellä vaštah ta ehätettäis poikki järveltä.
Ylen hyvin kuulu iäni järven yllä. Vierahat mäntih Šuonteleh, kun šielä oltih heijän šukulaiset, kirikkö, tahi konša šielä piettih pruasniekkoja. Venehissä ajettih laulun kera.
PRUASNIEKAT
Šuontelešša piettih pruasniekkoja. Šinne tuli äijän vierašta kaikkielta: Puatenešta, Sellistä, Muašeläštä tai šuurista kaupunkiloista – Petroskoista, Aunukšešta ta muuvvalta. Hyö tultih venehillä, heposilla Volomajoven šiltua myöten.
Kyläh tuli kaikenmoista väkie – vanhukšie tai nuorie ihmisie. Iloset oltih joukot, kaikkielta kuulu nakruo ta vesselyä pakinua.
Šuontele oli šuuri kylä. Šielä oli monta taluo ta jokahisešša oli šukulaisie ta tuttavie.
Romanovit oltih kylän pohatat ihmiset. A miun Maša-ämmö oli Andrejevin (Timosen) pohatašta šuvušta. Hänen tuatto oli enšimmäisen luokan kupčča Danila Andrejev. Šiitä Marija mäni miehellä Romanovin šukuh.
Romanovin kakšikertani talo oli šuuri ta kaunis. Šiämeššä oltih puhtahat lattiet, valkiet laučat, stolat. Korničat oltih vielä kaunehemmat. Šeinillä oltih käsipaikoilla korissetut peilit, kullatut oprasat ta pienet kynttilät ieššä.
Pruasniekkoina kun alettih šoittua kirikön kellot, ni rahvaš kirjavana joukkona mäntih kirikköh. Šielä malittuo pantih, kumarreltih ta rissittih šilmieh.
Romanovin talošša šillä aikua, kuni joukko oli kiriköššä, varuššettih koko pirtin pituni ruokastola kostiloilla. Šillä stolalla oli kaikenmoista šyomistä. Emännät valmissettih kalakukkuo, kalittua, šulččinua, kaikenmoista piiruata, keitettyö kalua tai vodkua.
Ihmiset šyötih vuorotellein – enšin miehet, šiitä oli akkojen vuoro. Viimesinä šyötih nuoret ta lapšet. Vaikka kenkänä ei istun pitälti stolašša. Ruuvvan jälkeh kaikin mäntih tanššimah pihalla. Kuulu ilosie iänijä tai haitarin šoittuo. Ta kaikin ruvettih katrillih. Nuoret prihat valittih ičellä tyttojä tanššimah, tai šamašša tuttavuššuttih.
Haitari šoi, tytöt pajatettih, prihat pläššittih. Vanhemmat ihmiset käytih kyykkyä heittämäh.
Pruasniekat Šuontelen vuaralla oltih vesselät ta vilkaset. Kaikin oltih hyvällä tuulella. Kaikkie vesselämmät oltih nuoret tytöt ta pojat. Monet nuoret löyvettih ičellä pari.
Vierahat tultih toisista kylistä, 60–70 virštan piäštä, ta oltih pruasniekoissa muutoma päivä. Konša juhlat loputtih, ni emännät šanottih: "Tulkua toičči ta olkua vielä", ta ativot lähettih kotiloih.
Šuontelen kirikköpäivyä piettih 28. heinäkuuta. Ennein Šuontelešša oli ylen kaunis kirikkö, mi rakennettih 1900 vuotena ta annettih šillä Pyhän Paraskevan nimi. Oman kylän poika, kupčča Pietarista A. G. Grigorjev lahjotti rahua kirikön rakentamiseh. Oli vielä toini pruasniekka, Paraskeva Piätinččä. Šitä vietettih 10. pimiekuuta.