Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Maikki Remšujeva.
Kuččuu milma Kotimua
Source:
Oma mua. № 21, 2025, p. 7
Maikki Remšujeva
Kuččuu milma Kotimua
Karelian Proper
New written karelian
Petroskoissa näki päivänvalon Sergei Jakovlevin runokokomuš vienankarjalan murtehella.
Periodika-kuštantamošša ilmešty Kuččuu milma Kotimua -runokokomuš. Pitälti vuotettu kirja keräsi kanšiloih vienankarjalaisen runoilijan Sergei Jakovlevin luomisperintyö.
LUONNONKYKYNI RUNOILIJA
Sergei Jakovlev oli tovellini karjalaini mieš. Hiän oli innokaš kalaštaja ta mečäštäjä, keräsi marjua ta šientä, šuatto kaikkie luatie omin käsin. Sergei oikein tykkäsi kotišeuvun luontuo, järvijä, meččyä.
Vuotena 2020, jo aikuhisena miehenä ollešša, Sergei Toivovič alko kirjuttua runoja karjalan kielellä. Hiän iče ei ymmärtän, mitein ne šynnyttih hänen šielušša.
Kerran talvella Sergein piäššä vilahti runorivi: "Nouškua, pojat-poikaset, nuoret, väkivoimaset…" Rivi miellytti mieštä ta hiän rupesi ajattelomah, mitä še niillä pojilla tapahtu. Niin pikku hil’l’ua piäššä alko keräytyö tulijan runon juoni.
Šiitä tavallisena šyyšiltana mieš levähteli kalaššukšen jälkeh. Hiän juštih oli lomalla Nisašša. Äkkie mieleh tuaš tultih jo tutut runorivit. Sergei piätti yrittyä esittyä niitä paperilla. Hiän ruato nellä-viisi päivyä ta loi oman enšimmäisen runoelman "Ukko ta vuara".
Niin še kaikki alkoki. Kolmešša vuuvvešša Sergei Jakovlevilla šynty noin šata runuo. Omissa tevokšissa runoilija kuvuau kotimuan kaunehutta ta luontuo, kertou kylän elämäštä ta karjalaisešta rahvahašta.
– Enšin tulou mieleh minih aihe, šiitä kakši tai nellä rivie, a šen jälkeh mänöy, niin kuin rašvua myöten! Šattuu vielä toisinki: tulou pari rivie, lähtöy juokšomah runo, a missänih kešellä tai lopušša ottau ta pyörähtäy ihan toiseh šuuntah niin, jotta miula ičelläki tulou kumma, kerto runoilija.
88 RUNUO
Vereš Kuččuu milma Kotimua -kokomuš keräsi kanšiloih Sergei Jakovlevin 88 eriaihiesta runuo, mit on juattu kuuteh ošah.
Enšimmäiseššä, Miun Karjala -ošašša on kakši runoelmua šekä luatijan tevokšie Karjalan paikannimilöistä ta karjalan kieleštä. Oša "Himottau kotih" esittäy runoja karjalaisešta kyläštä, a Oma tähti -ošašša runoilija kertou rakkahuošta ta pereharvoista. Mimmoni on onni? -oša on omissettu yštävyöllä, perintehillä, onnella, "Monenvärini luonto" tuttavuštau runoloih Karjalan luonnošta ta eläinmuailmašta ta "Iltašuarna" on tarkotettu lapšilla.
Kirjan alkušanoissa Sergei Jakovlev kiäntyy lukijan puoleh:
"Šiula kiäššä on miun enšimmäini runokokomuš. Mie en ole runoilija, enkä konšana ole opaštun kirjuttamah runoja. Kaikki, mitä on kirjutettu täššä kirjašša, tapahtu ičekšeh, melkeinpä šattumalla. Kaikenmoisie viisahie šanoja karjalan kielellä mie en tiijä, šentäh kirjutan šamoin, kuin ni pakajan. Runojen teemat ollah miula lähiset lapšuošta alkuan. Toivon, jotta tämä runokokomuš miellyttäy šilma".
MUISSON IKUISTAMINI
Viesti Kuččuu milma Kotimua -runokokomukšen ilmeštymiseštä ilahutti Sergei Jakovlevin perehtä, yštävie, tuttavie ta lukijie.
– Olemma oikein ilosie, jotta Sergein pitälti vuotettu kirja näki päivänvalon. Kohta karjalankielini lukija šuau ottua runokokomukšen käsih ta tuttavuštuo šiih. Meijän pereh on kiitollini Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöllä, Periodika-kuštantamolla ta kirjan toimittajalla Marija Remšujevalla šiitä, jotta kirja ilmešty. Sergei iče oikein vuotti kokomušta ta huaveili nähä šitä. Suali, ka tämä toivomuš ei kerinnyn onnistuo hänen elämän aikana, kyynälet šilmissä kertou runoilijan leški Antonina Jakovleva.
Naini ruatau Louhen kirjaštošša ta lukijat jo kyšelläh häneltä, konša kirja tulou Louheh.
– Lukijat koroššetah, jotta Sergein runot ollah ymmärtävät ta lämpimät, niitä on helppo lukie. Vet mieheni kirjutti šiitä, mitä iče tiesi ta tunti, ta še on tärkietä. Konša Sergeissä avautu runoilijan luonnonkyky, ni hiän ihan eli luomistyöllä. Oikein tykkäsi runoutta. Voipi šanuo, jotta kirjan Kuččuu milma Kotimua -nimi tuli einuššukšellisekši, vet Sergei niin tykkäsi omua Kotimuata – Nisan kylyä, ta viimeset kuukauvet vietti šielä. Mieš jätti meilä muissokši omat runot ta nyt hänen šanat ruvetah elämäh ei ainuoštah meijän šielušša, ka paperillaki. Rupiemma lukomah runoja ta niijen avulla šäilyttämäh ta tutkimah muamonkieltä, koroštau Antonina Anatoljevna.
Sergei Jakovlevin nuorin Viktor-poika niise kerto omista tuntehista:
– Myö oikein vuottima tätä kirjua ta mie olen hyvällä mielellä, jotta loppujen lopulta še näki päivänvalon. Passipo kaikilla, ken autto toteuttua tuaton huaveiluo. Mie olen ylpie tuattoni puolešta. Suali, jotta iče hiän ei kerinnyn nähä šitä. Nyt mie tahon ottua runokokomukšen käsih, lukie runoja ta tutkie karjalan kieltä. Muissan, kuin tuatto voi äkkie piettyö kešellä virkehtä, ottua vihkon käteh ta kirjuttua puoli yötä – aivan kuin runorivit iče tultais hänellä mieleh. Hiän tovella eli omalla luomistyöllä.
ARVOKAŠ KIRJA
Kokomukšen šuuri arvo on šen kielirikkahuošša. Kirjutetut hyvällä karjalan kielellä runot varmašti autetah kaikkie, ket opaššutah kieltä koulušša, yliopistošša, kurššiloilla. A kielen snaiččijilla runokokomuš tulou hyväkši lahjakši – šelväkši ta lähisekši.
Sergei Jakovlevin monie runoja painettih Oma Mua -leheššä, Taival-almanakašša, Kipinä-kuvaleheššä. Hänen nimi on hyvin tuttu lukijalla. Vereš runokokomuš on tärkie aškel karjalankielisen kirjallisuon kehittämiseššä.
Kautena, konša muamonkielet vuajitah erillistä kannatušta ta tukie, "Kuččuu milma Kotimua" kuuluu kuin runoilijan varma iäni. Iäni, mi kuččuu kotih – juuriloih, omah kieleh, iččieh.
Kirja on julkaistu Karjalan Rahvahan Liiton Karjala henkilöissä: Istorija. Kieli. Kulttuuri -projektin rajoissa Karjalan piämiehen granttifondin kannatukšella.