VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Blandov Aleksei . Ižorilaini Vanakyläštä

Blandov Aleksei

Ižorilaini Vanakyläštä

Karelian Proper
New written karelian
Ižorilaiset ollah muinoini itämerenšuomelaini rahvaš, kumpani ammusista ajoista eli Piiterin ympärillä. Heitä niise kučutah inkeroisiksi, a heijän kotimuata - Inkerinmuakši.

Tietomiehet kirjutetah, jotta ižorin ta karjalan kielet ollah šamantapaset ta jotta niillä on yhtehiset juuret. On mukava, jotta vielä tuanoin ižorilaiset nimitettih iččie karjalaisiksi.
20 vuotta takaperin Leningradin alovehella eli muutoma šata ihmistä, kumpaset paistih ižoriksi. Nykyjäh niistä jäi vain 20 tahi 30 henkie ta Inkerinmualla vielä on paikat, missä voipi kuulla ižorin pakinua. Tänä kevyänä mie kävin šemmosešša kyläššä ta pakasin šen eläjien kera.

VANAKYLÄN ISTORIJA
Vanakylä šijottuu Rossoni-joven rannalla, aivan Viron rajan lähellä.
Jotta piäššä šinne, miun piti ottua erikoini lupa. Enneinki Muajilman šotua še oli Viron aloveh, valtijon raja oli kylän viereššä, kalmismuan takana. Ei ole ihmellistä, jotta kaikki paikkaliset šukunimet oltih vironkieliset: Põder, Varkki, Roosipuu, Tuisk, Rohi ta toiset. Eryähät näistä šukuloista oltih virolaiset. Onnako Vanakylän šuurin oša eläjie aina oltih ižorilaiset. Venäläiset neiččyöt, još tultih šinne mie hellä, tavallisešti ruvettih pakajamah ižoriksi.
Kyläššä oli läheš 50 taluo, kakši kauppua, pravoslavnoi časouna ta baptistijen malittutalo. Kylän lähellä, Kallivieren tiellä šeisottih L’uterilaini kirikkö, koulu ta šuuri mel’l’ičča. Kylän ympärillä, mečissä ta joven molemmilla rannoilla oli äijän huutorie. Tiet vietih Jaanilinnah, Narvalinnah ta Ust’-Narvah (Narva-Jõesuuh). Jaanilinnah voi piäššä laivallaki niise. Laiva kulki jokie myöten joka päivä. Kyläššä ei ollun šiltua, ka joven piäličči toimi ehätyšlautta.

VANAKYLÄN VANHIN ELÄJÄ
Vanhin kylän eläjä Johannes Varkki (ili kuin häntä kučutah kyläššä - Ivan Ivanovič) on šyntyn vuotena 1943.
Hänen vanhemmat oltih ižorilaiset ta elettih Vanakyläššä. 1930-luvulla hyö šiirryttih huutorah, kumpani oli kahešša kilomerissa kyläštä päin, rakennettih šielä talo, liävä, kyly ta riihi, oššettih viskuukoneh ta puimakoneh, perattih meččyä, kaivettih ojie ta ruvettih kyntämäh muata tai pitämäh karjua: heposie, lehmie, kosie ta šikoja.

VAIKIET ŠOTA-AJAT
Šovan aikana pereh ei lähten Šuomeh toisien ižorilaisien kera, vain jäi huutorah.
Neuvoštopartisanien kera šuhtehista tuatto oli otettu vankiksi Narvalinnah ta äšen oli ammuttava, no onnekši jäi eloh.
Šuru tuli jäleštäpäin. Vuotena 1944 peräytyöššä šakšalaiset vietih pereheltä pois koko karja ta tahottih tappua kaikki, ket oltih koissa, no huavotettih vain Johannes-poikua, kumpani oli yhen vuuvven ikäsenä ta ei voinun peittäytyö iče. Äšen nykyjähki hänen vartalošša on äijän nuarmie.
Šen tapahukšen tähen muamo rupesi läsimäh ta kohta kuoli. Tuatto jäi elämäh yksin ta kašvattamah kakši pientä poikua. Hiän ei nainun uuvveštah, eikä muuttun ulkomualla. Apuo ei ollun keltä šuahašukulaiset, kumpaset mäntih Šuomeh šovan aikana, varattih myöštyö Neuvoštoliittoh ta šiitä šiirryttih Kanadah.

ELÄMÄ VENÄLÄISEŠŠÄ VANAKYLÄŠŠÄ
Šovan jälkeh valtijon raja oli šiirretty lännemmäkši, i Vanakylä joutu Venäjällä.
Šiitä ilmešty kolhosi, ka pereh jäi elämäh huutorah. Tuatto piti karjua, kašvatti potakkua ta toisie kašviksie šekä pyyti jovenkalua. Jovešta voi šuaha ahventa, lahnua, kuhua, haukie, lohta, kuorehta ka erikoisešti šielä arvoššettih nahkijaista.
Ivan Ivanovič ei käynyn alkukouluh ta 12 vuoteh šuaten ei paissun venäjäkši. Prihasena hiän mäni Narvalinnah, lopetti šielä koulun, rupesi ruatamah konehmiehenä kesrätehtahalla, a šiitä mečänhoitajana Jaanilinnan mečissä. Vain monen vuuvven piäštä hiän myöšty omah kyläh.

ELYÄ TA RUATUA ON MUKAVA
Korkiešta ijäštä huolimatta Ivan Ivanovičilla nykyjähki on väki talouš: kakši hepoista ta kakši lehmyä.
Miun ativoinnan entisenä yönä yksi lehmistä poikiutu.
Ivan Ivanovič on paikallisen istorijan ta legendojen paraš tietäjä. Hiän pakajau ižoriksi hyvin ta vähäsen virokši. Tietomiehet, kumpaset tutkitah ižorin kieltä, käytih hänellä moničči. Ne, ket paissah karjalakši, voijah malttua hänen pakinua helpošti.
Ivan Ivanovičilla aina on äijän työtä. Hiän ei pie iččieh vanhana, šanou, jotta elämä on ylen mukava ta tahtou elyä šatah vuoteh šuaten.