Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Uljana Tikkanen.
Karjalaisien elämyä ei pie jättyä venehittä
Source:
Oma mua. № 25, 2025, p. 3
Uljana Tikkanen
Karjalaisien elämyä ei pie jättyä venehittä
Karelian Proper
New written karelian
Vienan Karjalan perintehellisen venehen rakentamisen šaloja šuatih tietyä Muinasen Karjalan muan muisto: tiijuššamma käsitöitä ta šäilytämmä perinnehtä -projektin ošallistujat.
Venehen rakentamisen koulu Vuokkiniemeššä
Venehien rakentamisen koulu piettih vanhašša karjalaisešša kyläššä šuuren Kuittijärven rannalla, missä venehie oli käytöššä aina. Kahen netälin aikana kahekšan nuorta ihmistä opaštu ompelomah puista venehtä. Tämmöni veneh ennein oli tärkeimpänä kulkun’euvona, kun teinä oltih jovet ta järvet. Opaššukšen vetäjänä oli paikallini muasteri Aleksandr Lesonen. Mieš šuattau luatie käsin puušta vaikka mitä ta on kallista, jotta hiän tietäy kuin perintehen mukah luatie venehie ta šuoštu tulla opaštajakši.
– Myö rakentima karjalaista venehtä, tahi kuin šitä meilä šanotah mouttorivenehtä, šentäh kun šillä on šuora peräoša. Tämmöistä venehtä voipi käyttyä, kun lähet kalalla, marjah tahi šieneh. Še on 5,3 metrin pituni ta tämmöseššä veneheššä voipi olla yhtä aikua viisi henkie. Še hyvin keštäy ualtuo, ka ei paššua heinyä tahi mitänih painavua kuletettavakši, šitä varoin ennein luajittih pitempie venehie, šelitti koulun opaštaja Aleksandr Lesonen.
Venehien rakentamisen koulu oli järješšetty projektin rajoissa. Tämän vuuvven alušša oli pietty online luventojen šarja. Ne oli omissettu erilaisilla venehillä, kumpasie käytettih Karjalašša, muun muašša oli kerrottu Oneganveneheštä tahi puunrunkošta veššetyštä veneheštä. Šiitä luventojen kuuntelijista oli valittu kahekšan henken opaštujaporukka.
– Kaikki meijän projektit, kumpasie myö toteuttima vuuvvešta 2019 alkuan, on omissettu ruavolla puun kera. Alušša myö tutkima arhitektuurie ta restaurointie, myöhemmin rupesima leikkuamah puušta. Kaikki, mitä myö rakentima projektien aikana, on Haukkašuarella Mujejärven piirissä ta liittyy Repol’an šeuvun perinteheh.Venehet aina kiinnoššettih meitä, ka Repol’ašta myö emmä voinun löytyä muasterie, kumpani tulis koulun vetäjäkši ta opaštais rakentamah perintehellistä venehtä. Onnekši Vuokkiniemeštä tämmöni muasteri löyty. Myö šaima tietyä häneštä pakinoissa Julija Filippovan kera viime vuotena Repol’an kyläpäivänä. Pityä harjottelu Vuokkiniemeššä šopi meilä hyvin, šentäh kun venehet tiälä ollah šamanmoiset, a uuvvešša paikašša voipi vielä enämmän tiijuštua Vienan Karjalan kulttuurista ta istorijašta, šano projektin johtaja Konstantin Petrov.
Venehen luomini on pitkä prosessi
Venehen rakentamisekši etukäteh oli valmissettu kaikki materialit: lauvat, nuaklat ta tärkein oša – emäpuu. Šitä varoin pitäy eččie šopiva kuuši, mistä voipi ottua še kappaleh, missä juurešta tulou runko.
– Kun valitah tämmöistä kuušta, kačotah, jotta šen juuret oltais muan yllä. Šilloin šitä on helppo šuaha, muitein pitäy perata kuuši. Mie löysin šopivan puun vielä talvella. Še oli kuatunut kuuši, kumpasella oltih ehiet juuret, mie šahasin tarvittavan ošan ta toin paikalla. Lisäkši etukäteh mie oššin lautoja. Myö käytämmä kuušta, še on kepiempi, kerto muasteri Aleksandr Valterovič.
Venehen lauvat nuaklittih vanhoilla heposennuakloilla. Enšin niillä piti läčättyä nuaklan piät, šiitä nuaklat lyötih lautah ualtoviivua mukah, eikä šuorah, jotta lautah ei tulis halkiema. Yhen venehen rakentamisekši piti noin 600 nuaklua, niistä oli yli 250 vanhua nuaklua. Kuaret luajittih hienošta kuušešta – närieštä tahi katajašta. Koulun aikana valittih kuušta.
Lisäkši Aleksandr Lesonen näytti, kuin poltettih tervua ta mitein tervattih venehtä. Airot, šoutu-, perä-, pohjatel’l’ot šekä pentturi šamoin luajittih koulun aikana. Kaikki oli luajittu perintehen mukah, ka eryähie ruatoja varoin käytettih nykyaikasie šähköinstrumenttija, jotta ruato mänis rutompah.
– Rakentamisen aikana joka päivä myö šaima tietyä mitänih uutta ta on mukava, jotta nykyjäh tämmöistä venehtä on tosi vaikie rakentua, šentäh kun piti valmistua emäpuu, tervua, löytyä kuušen runkuo ilman hörččie. Šuurella kiinnoššukšella myö tutuštuma paikallisien eläjien elämäntapah, kummaista ei voi kuvitella ilman venehtä, šano koulun ošallistuja Vitalii Vil’čevskii.
Tutuštumini elämän tapah ta kulttuurih
Venehen rakentamisen tuntien lisäkši Vuokkiniemeššä oli järješšetty mukava kulttuuriohjelma. Koulun ošallistujat tutuššuttih Vuokkiniemen, Pirttilahen ta Venehjärven kylih, käytih Kylätaloh, šeuruššeltih paikallisien eläjien kera. Joukošša oli rakentaja ta restaurattori Aleksandr Jääskeläini, hiän löysi vanhoja ta harvinaisie šalvokšie, kerto, mintäh ne pitäy tutkie ta šäilyttyä.
Valmehen venehen kohtalošta projektin joukko vielä miettiy, ka enšin še jätetäh Vuokkiniemeh, varmašti šillä löytyy tehtävyä opaššuštilaisukšien, festivalien tahi pruasniekkojen aikana. Harjottelujen loppumisen jälkeh koulun ošallistujat tullah perintehen šäilyttäjiksi. Koko ruavon prosessi on kuvattu videoh ta još on tahto, ni jokahini voit rakentua veneh omin käsin tai toisien avulla.
Karjalaiset šanotah veneheštä: "Kulkou, kulkou, jälki ei tunnu". Još muasteriloilla ei tule opaštujie, ni karjalaisien elämäštä venehperintehen jälki häviey šaman verran ruttoh, kun venehen jälki šulau vejen pinnalla.
Nykyelämäššä ei ole šuurta tarvehta venehissä, ka šäilyttyän vanhua perinnehtä ta tietuo meijän elämä tulou äijyä rikkahammakši.
Muinasen Karjalan muan muisto: tiijuššamma käsitöitä ta šäilytämmä perinnehtä -projektie toteuttau Trajektorija-šiätijö Kulttuurialottehien presidenttifondin grantin kannatukšella.