VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Mehed L’udmila . Marfa-ämmö

Mehed L’udmila

Marfa-ämmö

Karelian Proper
New written karelian
Kešäiltana mieleh muistu ämmö Marfa Mihailovna Bogdanova. Muisselmat etähäiseštä lapšuošta lämmitetäh šieluo.

Muissan, kuin kävimä kylyh.
Läkkä, läkkä, kultani, kylyh! Kyly kaikkina aikoina parenti kaikkie pahavointija. Lämmitä luut, kylvetä lujemminiho tulou veröväkši ta šiliekši. Pešumuila on paraš tukkie varoin. A šiitä elä laiskottele, huuhtele piä čiilahainivejellänäin tukka tulou kaunehekši.
Myö kuuntelima ämmyö ta ruatoma niin, kuin hiän käški.
A kylyn jälkeh aina joima čäijyö.
Čäijyttä en piäššä. Täššä on kuivattu malina, pane čäijyh, še on makieta ta tervehellistä. Ennein aina liäkiččeyvyttih heinillä. Još leikkauvuttih, pantih čiilahaista ta tukittih verenvuoto. A nuarmoih pantih tielehtie. Kylmyttä parennettih näin: savarittih malinaokšie ta lehtie, kuivattih malinamarjua ta vielä puolua ta karpaluo šurvottih šokerin ta kipätkän kera ta šuatih morššie. Maituo hauvottih kiukuašša ta kuumana juotih yökši, a šiitä kiivettih kiukualla ta huomenekšella oltih tervehinä.
A-voi-voi, a nyt myrkytetäh iččie eri tablettiloilla.
Ämmö, ennein vet ei ollun liäkärijä eikä aptekkija, voi i liäkinnäššä käytettih kaikkie.
Pitäy tietyä heinie, kerätä ta parenteliutuo. Luonto tykkyäy meitä kaikkija ta liäkiččöy. A-voi-voi, ihmiset laisettih, a mečäššä kaikki heinät ollah tervehelliset. Keryä, kuivua ta olet tervehenä.
Ämmön neuvot aina oltih helpot ta hyövylliset.
Myö Marfa-ämmön kera kävimä meččäh. Piti kerätä liäkeheinie, a še on kokonaini tietoala.
Rautaheinällä voipi parentua joka huava, šano hiän miula ta näytti šuurie vihreitä lehtijä polun laijalla.
Lešenlehti pelaštau ryvinnäštä. Mehiläiset tykätäh šitä kukkuaše enšimmäisenä alottau kukkie talven jälkeh ta ilahuttau ihmisieki. Kuisma auttau monešta tauvista. Še on oikein hyövyllini. Šitä pitäy kerätä kukinnan aikana, heinäkuušša. Kalganin juuri auttau ripulista, šaneli ämmö ta lisäsi:
Pane kaikki muistih.

Mie iänettä aššuin ämmön peräššä. Kepillä šiirtelin okšie ta käpyjä polulta. Meččä oli täyši kaunehie iänie: okšat rapšattih jalkojen alla, linnut laulettih, lehet šahistih, a šiitä äkkie puušta tipahti käpy, tahi kivi lenti jalan lyönnistä, tahi tikka alko koputtua puun runkuo. Heinien ta puijen kummalliset tuokšut täyvennettih koko vartalo erikoisella voimalla. Himotti henkittyä tätä ilmua ta muistua näitä hajuja.
Kačo jalkoješ alla, tiälä voit ni kiärmehie olla, opaštavašti pakasi ämmö.
No, mie kačon, vaštasin.
Tulima meččäh ta alkoma leikata mussikan varšija eri vakkaseh.
Mussikka on hyvä näkyö varoin šekä mikrobija vaštah. A varšiloista savarittu čäijy on oikein makie, šelitti ämmö ta jatko:
A-voi-voi, suali, jotta tänä vuotena ei ollun hilluo, vet šen verholehet hyvin autetah ryvinnäštä.
Kaikki heinät voijah meitä auttua, pitäy vain šuattua niitä käyttyä.
Konša myö myöštymä kotih, ni ämmö huolellisešti levitteli kaikki heinät kankahalla sarajašša tahi luati niistä kupoja ta riputti kuivamah varjošša. Talvella myö rikeneh joima čäijyö malinan, mussikan, viinimarjan lehtien kera.
Muissan, jotta ämmön keitetty ruoka niise oli tosi tavallini: potakkua, kalua, marjua, nakrista, šientä, kualie, marjapiiraita ta kalittoja pruasniekkoina. Suarittuo ei šyöty, kaikkie hauvottih kiukuašša čuhunnikoissa.
Rakaš Marfa-ämmö eli pitän elämän ta ruato vain hyvyä ihmisillä, šentäh jätti hyvän jälen omah kotišeutuh. Kotikyläläiset lämpimäšti muissetah häntä.