Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Valentina MIRONOVA.
Noviinat Ižänmuallizeh voinah näh
Source:
Oma mua. № 26, 2025, p. 4-5
Valentina MIRONOVA
Noviinat Ižänmuallizeh voinah näh
Livvi
New written Livvic
Karjalazien perindöllizien runoloin rinnal Karjalas 1930-luvus algajen runonpajattajat ruvettih keksimäh uuzii tevoksii, kudamile tutkijat pandih noviinat-nimen. Noviinois kerrottih muan histouries, ezimerkikse, vallankumovukses, rahvahienvälizes voinas, kolhoozoin perustamizes, tundiettulois histouriellizis urholois da herrois. Suuri vuitti noviinoi oli omistettu Talvivoinale da Ižänmuallizele voinale, niilöin kauti myö tiijustammo, kui rahvas puolisti omua muadu da mittumii urhotegoloi oli ruattu jygielöil vuozil.
Ezmäzet noviinat ilmestyttih vuvvennu 1941, vie Talvivoinan aigua. Silloi suuret torat mendih kogo Karjalan alovehel. Tiedokeskuksen Tiijollizes arhiivas on kaikkiedah kaksi tekstua. Sepittäjänny oldih tundietut pajattajat, kudualoin repertuaras oli jo ennepäi semmoizii uuzii tevoksii. Vienankarjalaine runonpajattai Kirilä Haurinen omas noviinas oppiu sellittiä Talvivoinan syydy:
Alkohan šiitä ampumahan,
Šortamah sovetskii valtua,
Kavottamah nimen Karjalalta.
(Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus, f.1, op.2, k.24. Kirjutti О.Gordejeva, vuozi 1941.)
Sit jälles häi kerdou voinudorogoin da silloin luajindas:
Šuatto autoja šatoja,
Miehie monie tuhanšie,
Šiitäpä šuapun Šuomenki rajolla,
Vihollisen vieri mualla. (...)
Šiinäpä šillatkin šivalsi,
Noropaikat noššettih,
Katattih muat koreammat.
(Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus, f.1, op.2, k.24. Kirjutti О.Gordejeva, vuozi 1941.)
Sežo suau tiijustua, mittumii torii oli Suomen puolel, ezimerkikse, Suomussalmen lähäl:
Šuavuttih hyö Šuomen mualla,
Jopa hyö joutu Juntusrantah,
Še oli päivä onnellini,
Alettih aštumahan.
(Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus, f.1, op.2, k.24. Kirjutti О.Gordejeva, vuozi 1941.)
Noviinan lopus runonpajattai toivou, ku voinan jälles rajan mollembil puolil olii rahvas eläy sovus da rauhas.
Ihan toizeh luaduh Talvivoinas sanelou vie yksi vienankarjalaine runonpajattai Marija Mihejeva. Hänen tevokses enzisijal on narkoman Vorošilovan mielikuva. Poeettizeh luaduh Mihejeva kuvailou saldatoin joukkuo da heijän vehkehii:
Hevoset hopia päihi,
Varšat kaikki vaškikenkih.
Pani vielä ilmalinnut
Ylähäkse lentämähä
Lastasi munia täyveh,
Nepä tiettih teräkšeštä.
(Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus, f.1, op.2, k.24. On suadu poštan kauti vuvvennu 1945.)
Omas noviinas Viiborgan linnan valloitustu Mihejeva pidäy tärgienny Talvivoinan tuloksennu:
"Vei Venäjä Viipurimme,
Voitti kallin kaupunkimme,
Itä-Karjalan iloksi,
Kalevalan kaupunkiksi!"
(Ven’an tiedoakadeemien Karjalan tiedokeskus, f.1, op.2, k.24.)
Ezmäzet noviinat Ižänmuallizes voinas ilmestyttih jo voinan lopus, vuvvennu 1945, suurin vuitti – vuozinnu 1948, 1949. Pidäy mainita, ku enimyten karjalazet runonpajattajat Ižänmuallizen voinan aigua oldih evakos, hyö tuldih järilleh kodih vaikku vuvvennu 1944 kezäl libo sygyzyl.
Täh joukkoh kuulujil noviinoil oli yhtenmoine rakendeh. Tekstoin allus runonpajattajat kerrottih, kui vihaniekat tuldih meijän muale. Marija Mihejeva verdailou vihaniekkoi mustih korbivaroloih da suurih kokkoloih, fašistoin valdua — Hiijen valdah libo tundemattoman muan valdah:
Linnut lensi luotehesta,
korpit muštat muilta mailta,
kokko šuuri Šakšanmualta.
(М.I.Mihejeva, КЭП, № 204. S.413. On suadu poštan kauti vuvvennu 1945.)
Paraskovja Ivanovan tekstois vihaniekoin joukko oli "paganan parvi paha rahvas"; Anna Kibrojevan noviinois – "Suomen vraga levei maha". Toiči runonpajattajat sanottih vihaniekkua Gitlerakse.
Kaikkien tevoksien keskikohtas oli kerdomus suures hiäs da lugemattomis kaimandolois. Linnat da kylät oldih bombitettu, rahvahal pidi mennä pagoh:
Gitler voinaizen avai,
Linnaizet häi bombičči,
Rahvahaizet hävitti.
Fašistu pahua azui,
Sovetskoil mual vojuičči,
Kolhozaizet levitti,
Rahvahat kois työnytti.
Rahvas vierahal rannal
Viizi vuottu stradaičči.
(А.J.Kibrojeva, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 210. S.422. Kirjutti V.J.Jevsejev, 1949 vuozi.)
Omua muadu puolistettih "uljaat meijän urohot", "Krasnoin armien poigazet, parembat partizuanat". Toiči puolistajannu oli "sovetskoin muan uuzi seppy", kudai "rauhuaijal tagoi rauduadrua", a voinuaijal otti oružan kädeh:
Sovetskoin miän uuzi seppy,
Ozutteli oružan.
(А.F.Nikiforova, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 208. S.420. Kirjutti V.J.Jevsejev, vuozi 1945.)
Stalin prikazan andau:
"Pangaa kai sepät pajoih!"
(P.P.Ivanova, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 213. S.425. Kirjutti V.J.Jevsejev, vuozi 1948.)
Noviinoin lopus runonpajattajat ozutetah omua toivomustu rauhuelaigah:
Järjestyy jälleh eloš,
Jälkeh jäi jo paha aika,
Korjuus kokonah katosi.
(М.I.Мihejeva, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 204. S.414. On suadu poštan kauti vuvvennu 1945.)
Rahvas tahtoi, ku teriämbäh tulis rauhu da kaikin voidas eliä da ruadua omal mual:
Jälles tädä voinua rahvas
Uvvessah elevyttih,
Ku ei tulis vraga tänne,
meidy pöllättelemäh.
(А.J.Kibrojeva, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 209. S.422.)
Erähät noviinat kerrotah Nevvostoliiton urholois, ezimerkikse, Anna Lisitsinas da Marija Melentjevas.
Vienankarjalazen runonpajattajan Tatjana Perttuzen tevokses tiijustammo nuorien neidizien urhotevos. Enzirivilöis noviinu mustoittau perindöllisty baijutuspajuo:
Miepä laulan lapšellani,
keiltä piekšan pienelläni,
laulanpa mie lapšen virren,
pitemmän kuin pirtin hirren.
Laulan lapšella omalla,
laulun laitan lainaellen;
laulan šovasta šuuresta,
ekä laulan, jotta taijan.
Taijan šanoja šuuria
partisaanien tevoista.
Oli miehijä monija
sekä naisia šomia.
(Т.А.Perttunen, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 206. S.415. Kirjutti P.J.Kuikka, vuozi 1949.)
Perttunen kerdou, kui 20-vuodehine Lisitsina da 18-vuodehine Melentjeva käydih vihaniekoin vallas olijale alovehele suamah tärgielöi tiedoloi. Siepäi tulduu heil pidi piästä Syväri-joves poikki, ga Lisitsina uppoi kylmäh vedeh, vaiku viizi päiviä meččiä myöte käveltyy Marija Melentjeva piäzi omien luo:
Nuori vielä tyttö-lapsi,
Muštakulmani šoria
Toi viestijä vihollisista,
Taisi šuatela šanomie.
Kera hyvän yštävänšä
Uitih keški šelälläki.
Vai jo voimaset väheni
Laihemmalla lapšošelta
Ualto nieli armahaisen,
Vilu šorti šoršan šoman.
(Т.А.Perttunen, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 206. S.416. Kirjutti P.J.Kuikka, vuozi 1949.)
Perttuzen noviinu kerdou myös toizesgi Melentjevan tehtävas. Sen aigua häi puutui plenah da sie oli ammuttu.
Nuorien tyttölöin urhotego rodih tundietukse kerras, ku sih näh kirjutettih lehtih. Heijän nimet annettih uuličoile, školile, lapsienkodiloile. Kui musteli iče Tatjana Perttunen, tämän noviinan häi on sepitännyh omale ottovunukale, kuduan otti Marija Melentjevan nimellizes lapsienkois.
Anuksen čupun runonpajattai Jekaterina Gavrilova sepitti noviinan omamualazes Anastasija Zvezdinas. Vuvvennu 1942 nuori 22-vuodehine neidine opastuksen jälles oli työtty vihaniekoin vallas olijale alovehele keriämäh tärgielöi tiedoloi. Sie händy tavattih suomelazet da pandih tyrmäh. Neidisty pahoi piettih da perrettih, ga yksikai Nast’a nimidä ei sanonuh vihaniekoile, ei pettänyh omii. Händy ammuttih tuhukuun 17. päivänny vuvvennu1943:
Suomelaine suurimaha
Tahtoi hänel kyzellä:
"Ken sinun tänne työnzi?
Ken sinuu napraavii?"
"Älä kyzy, älä toimita,
Sovetskoi nuori tyttö
Kulakoile ei poddaitte!"
Kirjutti muamale kirjazen:
"Älä itke, kuldu muamo,
Kadajikoil astutetah,
Suomelazet ammutah!"
(J.G.Gavrilova, "Кarjalazet eeppizet pajot", n:u 211. S.423-424. Kirjutti A.Sazonova, vuozi 1949.)
Noviinat ollah lyhyömbät perindöllizih runoloih verraten, vaiku 45-50 rivii. Pitkin tekstu on 107 rivii, perindöllizii runoloi löydyy toiči 300-rivilliziigi. Runonpajattajat käytettih noviinois kalevalalastu runomittua, parallelizmua da algusoinduu. Toiči uuzis tekstois löydyi perindöllizii rivilöi da tundiettuloi formuloi. Yhtelläh runonpajattajat puaksuh pandih noviinoih ven’an sanua.
Tundiettu runoloin tutkii Viktor Jevsejev kirjutti, gu uvvet runot pidäy sepittiä uudeh luaduh, ei sua ottua nimidä perindöllisty. Yhtelläh runonpajattajat nikui sidä ei voidu ruadua, heil lyhyös aijas pidi tiijustua da ellendiä uuttu ainehistuo. Vaiku perindölline runo oli heijän avunnu da pohjannu. Toizekse heil pidi sanella urholois da bojulois, kudualoi hyö iče ei nähty da puaksuh pahoi ellendettih. Hyö ei voidu pajattua omas gor’as, kui heil pidi tirpua nälgiä, libo eliä evakos libo okupatsies. Aijan mendyy nämmä uvvet pajot hävittih, unohtuttih, niidy tänäpäi voibi lugie kniigois libo arhiivois. Noviinoi voibi kuunneltagi, ku tutkijat kirjutettih niidy fonografan vuoh.