Texts
Return to review | Return to list
Краткая Священная исторiя. Avraamu i toizet Evreilaizen rahvahan piäižät
history
July 31, 2025 in 16:20 Ирина Новак
- created the text
- created the text: Avraamu i toizet Evreilaizen rahvahan piä¦ižät. Jotta kui rahvahan keskes vois jiäjä oigien Jumalan tiedo i kunnivoitandu, sikse Jumal valličči Avraaman, kudai rodiiheze Siman rovus. Jumal käski Avraamale jättiä koin, rovun i oman muan, i mennä tiedämättömäh muah, kudaman uskaldi andua hänen perinnökse. Avraamu uskoi Jumalan uskalmole i meni Haldeillizes muas Hanaallizeh muah. Jotta kui lujendua Avraamua uskos, Jumal ozuttelih hänele unes i moneh luaduh. Yhtel kerdua Jumal ozuttih Avraamale i uskaldi luadie hänen äijän rahvahan ižäkse i olla erikseh hänen Jumalannu. Sit Jumal pani Avraaman kere yhtys¦liiton. Sen yhtys¦liiton tunnuksennu oli ymbäri¦leikkaus. Sil aigua Jumal uskaldi andua Avraamale poijan Isaakan. Toizel aigua Avraamu nägi kolme jalgu matku¦miesty, i kučui heidy ičen luo huogavumah i gostimah. Jälles häi sai tietä, jotta net matku¦miehet oldih Jumal i Hänen kere kaksi Angelii. Jumal myöstei sanoi Avraamale, jotta vuoden mendyy rodieheze hänel poigu. Se muga i tuli, vaikka Avraamal oli silloin jo sada vuottu igiä. Avraaman uskon i kuundelemizen Jumal pani mieles piettäväkse i nouvettavakse nouzijale rahvahan polvele erikseh muga: Häi käski Avraamale tuvva oman poijan Isaakan polto¦lahjakse. Avraamu azetti tulen polton, pani sen piäle hallot, a halgoloin piäle Isaakan, i jo nosti veičen i tahtoi leikata poijan, no Angeli, Jumalan käskys, pietti hänen käin. Sen kuulendan täh Jumal blahoslovii ei vai yhten Avraaman, no i uskaldi blahoslovie hänen polves kai muallizet rahvahat. Se uskalmo pidi ellendiä muga, jotta Avraaman polves rodieheze muailman Spuassu. Isaakas rodiiheze Juakoi, toizin nimitettävä Izrailikse, a Juakois kaksitostu¦kymmen poigua. Kaikkii heidy kučutah piä¦ižikse, toizin sanuo, ezi¦ižikse; sendäh kui hyö ollah Evreillazen rahvahan rodu¦algu¦miehet. Blahosloven’n’u, annettu Jumalas Avraamale, meni hänet jälgeh¦tulijoile heijän hyvyön jälgeh. Se enimäl nägyy Juakois i Isavas. Hyö oldih vellekset i yhteh kohtuh suavut, no oldih erinäizii taboi. Isavu oli julma mies i hänen paras ruado oli mečän käyndy. Juakoi oli tyyni i jumalalline. Isavu oli vanhembi, i sendäh hänele enzimäizele pideli sua oman ižän blahosloven’n’u; no kui häi oli tirpamatoin, se i möi oman vanhembuon Juakoile särbimes. Sen jälles Isaakku, heijän ižä, i tahtoi blahoslovie Isavan, kui vanhemban; no kui sil aigua oli sogei, se i blahoslovii petties Juakoin Isavan sijas, i muga blahosloven’n’u puutui parembale.
- created the text translation