Texts

Return to review | Return to list

Kakši kirveštä

history

August 05, 2025 in 15:27 Нина Шибанова

• changed the text
  Kakši yštävyä, Miikkula ta Iivana, oššettih kaupašta kakši šamanmoista kirveštä. Tavallisie, kumpasilla halkuo pilkotah. Kirvehet oli luajittu yheššä verštahašša yheštä rautapalašta. Miikkula heti alko ruatua kirvehellä. Hiän pilko halkuo, hakasi penšahie, lauvisti hiršijä ta käytti työkaluo kaikissa kirvešmiehen töissä šekä otti šen kalaššukšella ta retkellä. Iivana loi oman kirvehen aittah ta unohti šiitä. Muutoman ajan piäštä kakši yštävyä vaštautu. – Mitä kuuluu? Mitä ruat?^ kiinnoššukšella kyšy Iivana. Miikkula varovaisešti šilitti kiälläh kirveštä ta vaštasi: – Ruan. Kačo, kuin on hyvä kirveš: kiiltäy, terä on näpie, kirvešvarši on šopiva. – A mitein šiula asiet? Kelpasiko šiula kirveš?^ kyšy Miikkula yštävältä. – Miun kirveš venyy aitašša. Läkkä, kačomma šitä. Yštävät lähettih aittah. Kirveš yksinäisešti šeiso nurkašša ta oli kokonah ruoštun. – Kummallista. Mintähpä šiun kirveš kiiltäy, a miun ruoštu?^ murehtien kyšy Iivana. – Miun kirveš on uuraštaja. Šillä ei ole aikua ruoštumiseh, vet še aina ruatau ta šiitä hyväštä tuli kiiltäjäkši ta teräväkši. Mitä enämpi venyt kylellä, šitä pahempi on, ta šiitä ruttoh ruoššut, luati yhtehvevon Miikkula.

August 05, 2025 in 15:27 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Kakši yštävyä, Miikkula ta Iivana, oššettih kaupašta kakši šamanmoista kirveštä. Tavallisie, kumpasilla halkuo pilkotah. Kirvehet oli luajittu yheššä verštahašša yheštä rautapalašta. Miikkula heti alko ruatua kirvehellä. Hiän pilko halkuo, hakasi penšahie, lauvisti hiršijä ta käytti työkaluo kaikissa kirvešmiehen töissä šekä otti šen kalaššukšella ta retkellä. Iivana loi oman kirvehen aittah ta unohti šiitä. Muutoman ajan piäštä kakši yštävyä vaštautu. – Mitä kuuluu? Mitä ruat?^ kiinnoššukšella kyšy Iivana. Miikkula varovaisešti šilitti kiälläh kirveštä ta vaštasi: – Ruan. Kačo, kuin on hyvä kirveš: kiiltäy, terä on näpie, kirvešvarši on šopiva. – A mitein šiula asiet? Kelpasiko šiula kirveš?^ kyšy Miikkula yštävältä. – Miun kirveš venyy aitašša. Läkkä, kačomma šitä. Yštävät lähettih aittah. Kirveš yksinäisešti šeiso nurkašša ta oli kokonah ruoštun. – Kummallista. Mintähpä šiun kirveš kiiltäy, a miun ruoštu? murehtien kyšy Iivana. – Miun kirveš on uuraštaja. Šillä ei ole aikua ruoštumiseh, vet še aina ruatau ta šiitä hyväštä tuli kiiltäjäkši ta teräväkši. Mitä enämpi venyt kylellä, šitä pahempi on, ta šiitä ruttoh ruoššut, luati yhtehvevon Miikkula.