Texts

Nikolai Nazarov. Midä pidäs lugie nuorižol

corpus: Journalistic texts

Source:

Oma mua. № 31, 2025, p. 7

Nikolai Nazarov

Midä pidäs lugie nuorižol

Livvi
New written Livvic

Minä
vältämättäh
panizin
net
kniigazet kuldazele
pualičale
.

Valerii Verhogl’adovenzimäi oli
žurnalistannu
. Täh
ammattih
piästä
häi
toivoi
jo
kaheksandes
kluasas
algajen
. Stuanivui opastuo
. Sit
15 vuottu
mies
ruadoi
Komsomoletsgazietas, parahite
niilöis
pertilöis
, kus
nygöi
on
Oma
Mua
lehten
toimitus
!
Smietin
, nuorižol
rodieu
mieldy
myö
tiijustua
lehtimiehen ruaduo
Karjalas
da
hänen
ozuagi. Sit
pidäy
lugie
Petroskois
vuvvennu
2006 painettu
kniigu
"Solo dl’a
odnogo".
Valerii Nikolajevičan eloksenkerdu ei
puuttunuh
kerävömonogruafien kniigah
"Karjalan
literatuuran
100 vuottu
", ga
hänen
kerdomukset
on
kirjutettu
kuldazel
žurnalistan
kynäl! I
Kirjuttajien
liittoh
nerokas
mies
otettih
jo
vuvvennu
2000.
Minä
vältämättäh
panin
hänen
kniigazet kuldazele
pualičale
.
Vähä
ken
kirjuttajis
voibi
muga
ihan
kohtinasti avata
oman
syväimen. Daigi ristikanzu
Valerii Verhogl’adov oli
kunnolline
.
Vähäzen
tunzin händy
, a
konzu
luvin
kniigan
"Solo...", tuli
moine
tundo
, buite
tunnen
miesty
sada
vuottu
, buite
häi
on
minun
paras
kaveri. Mollei
olemmo
roinnuhes
vuvvennu
1946, ga
hänen
igälangu
, pahakse
mielekse
, katkei
15. pakkaskuudu
2019...
Valerii Nikolajevič, smietin
, oli
selvysanaine kirjuttai
, nygözen
eloksen
tovestai
dai
Karjalan
histourien
tutkii
, kodialovehen
tiedäi
. Häi
on
kirjutannuh
mieldykiinnittäjän
kniigan
"Petrozavodskije istorii", se
piäzi
ilmah
vuvvennu
2003. No
vie
enämbäl
koski
minun
syväindy
, konzu
ei
ammui
tostu
kerdua
luvin
vuvven
1977 Pr’ažanimellizen kniigazen...
Toine
minun
hyvin
tuttavu
kunnivomies mugaže
Puudogaspäi rodužin, histourien
tutkii
, kodialovehen
tiedäi
oli
Nikolai Aleksandrovič Korabl’ov (21.02.1947 – 04.04.2015). Omal
aijal
myö
kolmei
, yhtes
Gennadii Gužijevan kel
vuozinnu
19691970 sluužimmo
armies
. Voibi
sanuo
, yhtes
padazespäi
pudruo
söimmö
…
Äijii
minun
tuttavii
, hyvii
rahvahii
"surman
tuuli
" jo
keräi
da
työndi
venehel
poikki
mustas
Tuoni-joves pimieh
Manalah... Ruajuh
minä
en
usko
, no
hyvä
olis
, gu
juuri
ruajuh
puututtas
!
Nikolai Aleksandrovič Korabl’ov kogo
ijän
ruadoi
tiedoakadeemies Petroskois
. Ylen
vähän
saneli
omah
iččeh
näh
– moine
oli
skromnoi ristikanzu
. Sil
aigua
oli
moine
šuutku
: "Priäžä-Pudož-Pariž"... Minul
mustokse
jäi
hänen
Pudož-nimelline kniigaine
, kudai
oli
jullattu vuvvennu
1983...
Omal
aijal
, enne
1991 vuottu
, se
oli
ylen
hyvä
mieldykiinnittäi
ekonoumiekkah
, kodialovehentiedoh da
parembih
ruadoniekkoih näh
kogonaine
seerii: Karjalan
linnat
i
piirit
. Ven’an
kielel
. Tahton
mainita
vie
erähii
kniigazii. Net
pidäs
olla
joga
kirjastos
:
Jurii Vlasov "Mujezerskii", 1974; Aleksandr Vostr’akov "Kondopoga", 1975; F’odor Kondratjev "Petrozavodsk", 1975; Mitrofan Kuročkin, Vladimir Rettijev "Kalevala", 1976; Aleksandr Vasiljev "Olonets", 1976; Grigorii Šeinblat "Suojärvi", 1978; Leopol’d Neiken "Lahdenpohju", 1979; Valentina Barkina "Kemi", 1980; Gennadii Mališev "Louhi
" 1981; Jurii Mal’ts "Prionežje", 1981; Lev Paturov "Segeža", 1981; F’odor Titov "Belomorsk", 1983; Pavel Vlasov, Boris Stafejev "Sordavala", 1985; P’otr Ksenofontov "Pitkäranta", 1986; Vasilii Gravit, Ivan
Mullo "Medvežjegorsk", 1987; Pavel Leontjev "Kostomukša", 1990.
Tiettäväine
, nygöi
minä
uvvessah
luvin
kniigazii Priäžäh, Kalevalah, Sordavalah da
Kostamukseh näh
...

"SOS"
Karjalan
muan
kluassiekkoi, kenen
tevoksii
on
äijän
kerdua
kiännetty
ven’an
kieleh
, minä
jo
mainičin
. Ezimerkikse
, Antti Timozen romuanan
"Me karjalaiset" suomen
kielespäi
kiändi
ven’akse
Taisto Summanen. Se
kirju
piäzi
ilmoih
vuvvennu
1972.
Nygyaigazet
kirjuttajat
Karjalas
enimytten ollah
ven’alazet
.
Omal
aijal
, mustan
, Petroskoin
universitietas
opastui
hyvin
tundiettu
runoilii
Robert Roždestvenskii. Yhten
hänen
runon
mustan
kogonah
, runo
ylen
äijäl
miellytti
. Kirjutettu
on
buite
gu
Kieretti-joveh näh
da
minuh
niškoi
.
Pidäy
vähäine
sellittiä
. Kierettijogeh joga
keziä
, paiči
s’omgua, Valgies
merespäi
nostah
kudomah
suuret
parvet
tostu
sortua lohtu
– gorbušanimel. Nämmä
kalat
, läbi
koskes
suvandoh piästyy, suurel
himol
ozutellah
omua
gurbua
vien
pinnan
piäl
, hypitäh
buitegu
uravunnuot
...
Sih
nähte
kirjuttaugi Roždestvenskii. Kui
kala
nouzou
kudomah
, da
kui
oza
vedäy
ristikanzua
niilöih
kohtih
, kudamih
syväingi käsköy
, sinne
ristikanzu
pyrgihes
– astujen
, ryydäjen
, polvii
veressäh
hivojen
.
Minul
, ilmai
kaunehkirjalližuttu
, ilmai
pajoloi
da
muuzikkua
eliä
olis
ylen
jugei
. Ilmai
karjalazii
, ven’alazii
, suomelazii
pajoloi
! No
vie
eriže
suvaičen
ruočin
ABBAjoukon pajoloi
: "SOS" da
kai
endizet
, kuduat
kuuluttih
raadivospäi ekspeditsielois olles
.
Ruoččilazii
vois
pidiä
ezimerkinny
kogo
muailman
ies
ei
vaiku
sotsialualan suavutuksis
– hyö
kanzallizekse
idejakse
ilmoitettih
muuzikan
!

Jatkammo
kauneh-kirjalližuoh näh

Ezimerkikse
, minä
jö mainičin
kniigan
karjalazih
näh
– "XX vuozisada
. Karjalazet
", sen
kirjutti
Konstantin Gnetnev, ven’alaine
mies
. Jälgimäine
hänen
tevos
oli
nimitetty
"Vetrenii pojas", piäzi
ilmoih
vuvvennu
2021. Ei
ammui
tämä
hyvä
dokumentalistu on
kuolluh
. Ylen
on
žiäli
...
Vähäzen
tuttavuin
häneh
vuvvennu
1986, konzu
kävyin
opastumah
Sever žurnualan
toimitukseh
. Sie
mondu
vuottu
ruadoi
nuorien
kirjuttajien
stuudii
. A
perusti
sen
iče
piätoimittai
, ven’ankieline
klassiekku
Dmitrii Gusarov. Voinan
aigah
juuri
nuorennu
omal
himol
, kuigi Jaakko Rugojev, mies
lähti
partizuanakse
. Mittuine
vaigei
oza
, sanomatoi
trageedii oli
Karjalan
muan
partizuanoil
, Dmitrii Jakovlevič on
ylen
nerokkahasti
kirjutannuh
romuanas
"Za čertoi miloserdija" (1977). Se
tevos
liikutti
minun
syväimen. Kniigu
kai
on
kiännetty
vengrien
kielele
, kaksi
kerdua
jullattu Suomes
! Minä
smietin
, tämä
on
paras
kniigu
, kirjutettu
Karjalas
voinah
näh
!
Tahton
mainita
hyväl
sanal
, ku
kaikkii
stuudien
gostii
vastai
sydämellizesti
toimituksen
ruadai
Aleksandr Dorogan
. Häi
ičegi oli
nuori
kirjuttai
da
kirjutti
nygyaigazeh
elokseh
näh
i
huigientunnon
tuskis
. Kai
tuskat
otti
omah
syväimeh, sen
periä
i
kuoli
aijoi
, täytti
vai
49 vuottu
...
Toine
hyväntahtoine
toimittai
, čoma
inehmine
Raisa Mustonen, vagavu
paistes
, suus
ainos
Primasigariettu, savuu
ymbäri
lageh
suate, harvazeh
, ga
löydi
midätahto
nevvuo
nuorile
. Diivimmös
, häi
on
karjalaine
, roinnuhes
Sordavalas vuvvennu
1949, da
muga
hyvin
kirjuttau
ven’akse
! Hänen
pereh
oli
erinomaine
. Pertis
kuului
kolme
kieldy
. Muamo
– Anuksen
karjalaine
, tuatto
– suomelaine
. Tuatto
tuli
Suomespäi
poikki
rajas
suksil
! Sit
"raja
" rodih
gu
mifologemu, kudai
muutui
nimekse
Raisa…
Myöhembi
luvin
hänen
kniigan
"Pis’ma k neznakomim l’ud’am", jullattu Moskovas
vuvvennu
1989, se
kirju
ylen
äijäl
miellytti
. Elokuus
vuvvennu
2015 kačoin
TV:s
lähetyksen – kaunotar Jana Žemoitelite muga
hyvin
iäneh
lugi
kerdomuksii
täs
kniigaspäi
! I
hyväl
suomen
kielel
! Äijäl
ihastuin
da
diivimmös
...
Raisa Mustozen kerdomuksii
, paiči
Moskovua
on
jullattu Suomes
, Ruočis
da
Norjas! Mugaže
häi
on
kirjutannuh
ven’an
kielel
ozutelman
"Gd’e tvoi dom, angel"? Se
oli
ozutettavannu Kanzallizen
teatran
laval
ven’an
da
suomen
kielil
vuvves
1997 algajen
. Stokgol’man linnas
– enzikerdua kevätkuul
2000 nimel
"Taipola farm". Harvah
mostu
tapahtuu
! Ylen
nerokas
da
supernygyaigaine kirjuttai
!
Täh
aigassah
en
tiedänyh
, ku
Raisa yhtes
Sergei Proninan da
Dmitrii Veresovan kel
, kirjutettihgi pitkän
fil’man
"Ulitsi razbitih fonarei" seiččei
stsenaariedu. Tädä
mieldykiinnittäjiä detektiivuahäi ozutettih
TV:s
, smietin
, joga
toizes
perehes
kačottih
!

"Tuttavu
kondii
"
Karjalan
luondoh
näh
jälles
Gavrila Deržavinua "Almazna siplets’a gora
..." on
äijy
kirjutettu
ven’an
kielel
. Hyvin
tundiettu
kirjuttai
Mihail
Prišvin (1873–1954) enzimäzen
kniigan
on
kirjutannuh
vuvvennu
1906 – "V kraju nepugannih ptits". Häi
kävyi
tänne
Karjalah
mečästämäh
. Nuorete
minule
mieldy
myöte
oldih
kai
Prišvinan kniigat
. Vähästy
myöhembi
luvin
meijän
nerokastu
kirjuttajua
Viktor Solovjovua (1923–1992). Kniigas
"Ohotničja tetrad’" parahat
kerdomukset
ollah
"Мošniki", "Medved’ – životnoje "surjoznoje", "Kuda
uhod’at godi", "Korobka spiček" 1968. Diivimmös
, Viktor Aleksejevič enämbän
kolmiekymmendy
vuottu
ruadoi
šouferinnu
, kirjutti
vai
midä
nägi
omil
silmil
. Mecäs olles
ambui
kondiedu
i
odva
jäi
hengeh
, oli
ruanittu
... Tuttavuo
hänen
kel
ei
lykystynnyh.
Jälles
Viktor Solovjovua kondieh
näh
puutui
lugie
romantiekku
Kostantin Paustovskoin kerdomustu
, juuri
kummalline
tolkutoi
kondii
jiävih
– "Dremučii medved’"... Solovjovan kondii
on
äijiä
parembi
! Muga
sanuo
, Ven’an
muan
kunnivoitun kirjuttajan
tuotando
luondoh
näh
sežo
on
ylen
hyvä
, ylen
äijäl
miellytti
minuu
kerdomus
nuorih
kalaniekkoih
näh
"Zolotoi lin’". A
hänen
kuldastu
kniigua
"Zolotaja roza" hätken
piin
pieluksen
ual...
Eriže
tahton
mainita
sulaval sanal
kirjuttajua
Vladimir Danilovua (1931–2000). Ozakse
tuttavuinVladimir Mihailovičan kel
1970 vuoziluvul
, Komsomolets-gazietan toimitukses
. Häi
toimitti
minun
erähii
kirjutuksii
sivul
"Šagi po rose". I
hänel
ainos
oli
kiireh
. Kezän
aigua
22 vuottu
peräkkäi
häi
ajeli
Sibirih geologoin kel
ekspeditsieh. Siepäi
työndi
gaziettah mieldykiinnittäjii kirjutuksii
, ezimerkikse
, mustoh
jäi
: "Mi
spuskajems’a s
Putorana"...
Enne
ruaduo
gazietas Danilov oli
toimittajannu
meijän
raadivos. Sit
toven
voizin
nimittiä
händy
kolleegakse! Jo
minun
aigah
toiči
kävyi
raadivoh paginal
. Oli
ylen
hyväntahtoine
mielevy
ristikanzu
, suvaičči
lapsii
, rahvastu
dai
Karjalan
luonduo
. Lapsih
niškoi
kirjutti
enämbän
kymmendy
kniigua
: "Lesnoi dozor", 1960; "Lesnije taini", 1966; "Magellani s
beregov Neženki", 1966; "Žila bila čaika", 1984 dai
toizet
.
Tiettäväine
, ongi
miellyttävy
kerdomus
kondieh
näh
. Se
oli
kiännetty
suomen
kielel
Careliažurnualas, n:u 5 vuvvennu
1993 – "Minun
tuttu
karhuni"!..
Mikse
minä
enymytten mainičen
kerdomuksii
kondiloih näh
, a
sikse
, gu
karjalazil
mifolougies
kondii
häi
on
totemu, meijän
"eziižä". Dai
meijän
tazavallan
gerbah
nygöi
on
kuvattu
kondien
hahmo!..
Vladimir Danilovan mustokse
Petroskois
on
nimitetty
kirjasto
. Parembua
mustuo
kirjuttajah
näh
ni
smiettie
ei
sua
!..
Gu
loppie
pagin
, kondiloih näh
olen
lugenuh
enämbän
kahtukymmendy
kerdomustu
mečästykses
, no
parembakse
, minun
mieles
, jiähäh
klassiekat
: Nikolai Grigorjevič Buninan kerdomus
"Starii Znakomii" da
Lev Tolstoin "Оhota pušče nevoli
".
Jana Žemoitelite – hänen
nimi
on
moine
čoma
, buite
gu
mifolougies
otettu
. Mifologiinalalgi Jana kirjutti
yhten
mieldykiinnittäjän
kerdomuksen
olendoh – naizeh
emähukkah
näh
(ihmissusi) "Kaleval’skaja volčitsa", 2006. Žiäli
, minä
vie
vähän
tiijän
mifolougiedu
, en
voi
nimidä
sanuo
. No
ezimerkikse
, Viktor Potievskoin kaksi
kerdomustu
"Nočnaja tropa" – pouvesti ilvekseh
nähte
(1982) da
hukkuparveh näh
"Мaga uvodit staju" (1989) – buite
gu
hyvät
tevokset
, no
tundiettu
kirjuttai
vähättävän tiedäy
biolougiedu
, etologiedu... Minuu
ei
miellytännyh
nivouse...
Kenelle on
himo
lugie
yhtel
tiel
luondoh
, kosmossah
, filosoufieh
näh
, daže
fontastiekkah näh
, voizin
nevvuo
lugie
Linnik Jurii Vladimirovičan (1944–2018) runot
da
kerdomukset
. Net
voibi
löydiä
Karjalas
joga
kirjastos
...