Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            Kirejev Igor’ .
            Šykyšy Latvajärven kyläššä
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                
                 
            
Source:
 
        Oma mua. № 39, 2025, p. 4
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Kirejev Igor’ 
                
        Šykyšy Latvajärven kyläššä
        
        
        Karelian Proper
                
New written karelian
                
      
             Kešän loppu ta šykyšy on paraš aika mečäššä eläjillä konteilla! Još oli marjoilla elokaš kešä, ni kontiet šyyvväh niitä koko aika, unohtuan äšen šiitä, jotta voijah šuaha šyötäväkši riistuaki. 
 
 Kevyällä talviunešta herättyö šuuren mečänisännän ta šen poikasien pitäy vielä elyä marja-aikah šuaten. Niin ne i haitukoijah juurie ta heinie eččimäššä, tahi još on missänih viereššä ihmisie, ni heijän luokše eččimäššä šyötävyä kuatopaikoilta tahi kerjyämäššä makijaisie autoteillä. 
 Kun kontie rikkou kevon, še panou šiih kämmenen, vuottau, kuni šiih tulou enempyä muurahaisie ta šiitä nuolou ne. Toukkie kontie nuolaisou kielellä, kun kaivau kekuo šyvemmäkši. 
 Lisäkši kontie venymällä kevon piällä puhaštau turkkie, još talven aikana šiih ilmešty kaštija. On tutkittu, jotta konša muurahaiset kuhissah karvašša, ne jätetäh happuo ta še pölättäy parasiittija. 
 Šamoin kontiet ei kuleta lahojen kantojen ohičči, ne tunnetah, onko niissä kuarnanšyöjie ta niijen toukkie, kumpaset niise kelvatah šyömisekši. 
 Miulta rikeneh kyšytäh: onko meilä Latvajärveššä konteita? 
 Tietyšti! Konteita meilä, kuin ni koko Karjalašša on! Ka myö harvoin niämmä niitä, šentäh kun ne varovaisina ollešša ei läheššytä. Niijen näkö on paha, ka on tarkka kuulo ta vainu. 
 Täštä kaikešta mie muistelen, kun kävelen mečäššä. Kolmen männyön päivän aikana mie nävin muutoman kymmenen rikottuo kekuo. Muurahaiset hil’l’akkaiseh rakennetah niitä uuvveštah, yksi vain oli koškomattomana vaikka eläjänä. 
 Niise mie nävin kontien revittämän lahon koivukannon vanhan huuttorin nurmikolla. 
 Lopušša voipi šanuo, jotta kontiet eletäh missä lienöy viereššä, još myö niämmä rikottuja muurahaiskekoja ta kantoja.