Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Blandov Aleksei . Olla vierahana omalla mualla
Blandov Aleksei
Olla vierahana omalla mualla
Karelian Proper
New written karelian
119 tuhatta
henkie – niin äijän inkerinšuomelaisie eli Piiterin ympäristöššä šata vuotta takaperin . Ka XX vuosišuan dramattisien tapahtumien tähen Leningradin alovehella jäi hyvin vähän rahvašta , kumpaset hyvin paissah šuomekši .
Männä kešänä mie kävin muutomašša kyläššä Hatsinan piirissä ta onnekši tulin vaštah Hilma Nikolajevna Abramovalla .Voit olla , tämä naini ta hänen poika Antti ollah viimeset šuomenkieliset eläjät näissä paikoissa .
Nykyeläjien kantatuatot
Hilma Nikolajevna on šyntyn vuotena 1943.Hänen muamo oli šyntysin Ylä Purskovašta , a tuatto – Kahrankyläštä päin .Ennein šotua tuatto ta ukko ruattih Piiterissä kyytimiehinä :
– Venäjän kielellä häneštä šanottih "lihačils’a ", kertou Hilma Abramova .
Ta lisyäy , jotta pieneštä alkuan poika omalla heposella ajeli linnah , veti kaupoista leipyä .
– Aina muisteli šitä "sit’nileipyä ". Ne oltih šuuret valkoset leivät .Ta yhenki kerran hiän vei leipomošta kauppah leipie ta šielä oli yksi leipä liikua pantu , ni šen leivän poika vei jälelläh šinne leipomoh .Toisen kerran tuli šama asie .Kaikki leivät toi kauppah , tuaš jäi yksi leipä liikua .Hiän tuon leivän mäni viemäh jälelläh šinne leipomoh .Ta šiitä kolmannen kerran šama juttu šattu .Hyö šanottih : "Tuaš šie meilä toit leiväš jälelläh ".A šiitä šanottih : "Še on šiula pantu leipä , kun šie olet niin rehellini poika ".Hiän oikein hyvin tunsi koko linnan , tiesi kaikki kavut ta šai kulettua ihmisie – ken kunne mäni vierahih .Ta konša tuli šieltä pois , oli niin kylmä , niin vilušti , kiät jiävyttih , šano monta kertua , jotta lämmitti käsieh heposen alla .
Hilman kaikki šukulaiset muamon puolelta oltih muanruatajat .Vuosišuan alušša hyö elettih huuttorilla , no šiitä myöššyttih kyläh .Heijän šuuri talo , kumpasen nimi on Simol’a , jäi koškomattomakši kylän palošta vuotena 1935 ta šeisou kyläššä nykyjähki .
Šanotah , jotta paikalliset inkeriläiset perehet konšana ei oltu oikein köyhät .Monet kyläläiset annettih huonehie omissa taloissa vuokralla Leningradin dačnikoilla kešäkši .No äijyä enämpi rahua hyö šuatih maijon myömällä kaupunkissa .Äšen šovan jälkeh Hilman muamo ta ämmö käytih Leningradih junalla , aššuttih Vasselein šuarella ta kannettih maitokannuja elokkahilla oštajilla , kumpaset elettih yliopiston viereššä .
Hilman kaikki šukulaiset oltih kirjutuštaitoset ta käytih kouluh , a ämmön velli äšen opaštu Kolppanan l’uterilaisešša seminarissa .No vallankumoukšen aikana hiän pöläšty omašta kohtalošta , pakeni ulkomualla ta jäi elämäh šinne .
Lapšuš ta nuoruš
Šovan aikana melkein kaikki paikalliset inkeriläiset oli šiirretty Šuomeh .Jo vuotena 1945 Hilman pereh myöšty Venäjällä , ka enšin läksi Kalininin alovehella , i vain vuotena 1946 šai luvan , jotta eleytyö kotimualla .Tuaton kylä oli poltettu tuhkakši , ta pereh rupesi elämäh Simol’ašša .
Hilma kävi paikallisešša koulušša , šiitä opaštu Hatsinan pedagogisešša opistošša , a šen jälkeh rupesi ruatamah alkeiskoulun opaštajana .
1960-luvulla hiän mäni miehellä lähiseh Pokkisen Purskovan kyläh ta šiirty miehen kera Kaarostah (venäjäkši Lomonosov ).
Uuvvet ajat
Hilma Nikolajevna kertou , jotta šuomelaini nimi rikeneh häiričči häntä : šen takie oli vaikie šuaha hyvä työpaikka .Ka huolimatta šiitä , hiän konšana ei hävennyn ta ei peittän omua kanšallisutta .
Šuomen kieli kelpasi hänellä 1990-luvulla , konša šuomelaiset ruvettih entistämäh Tyrön kirikkyö Kaarostan lähellä .Naini tuli šinne ruatamah kiäntäjäkši , a hänen pojat – rakentajiksi .Jäleštäpäin hiän moničči kävi Šuomešša tai Ruočissa , ka ei piättän šiirtyö šinne kokonah ta konšana ei ollun pahoillah täštä .
Omalla mualla
Hilma Nikolajevna avomielisešti šuvaiččou omua muata , tietäy paikallista istorijua ta legendoja .Hiän voipi viitata Kuninkahantieh , kummaista myöten čuarit ajeltih mečäštämäh ; Hovinšiltah ta Hovinmäkeh , missä šeiso herran talo ; Tyyškä-järveh , kunne , kuin šanottih , upposi vanha kirikkö ; Ruoččilaisien hautoih , kunne ammusina aikoina oli hauvattu vihollisie šotilahie ; ta muahautoih , mistä otettih kivie , jotta rakentua Piiterie .
Kylän lähellä šeisou Skuoritsan l’uterilaini kirikkö .Ka mukava , jotta ei kaikki paikalliset eläjät oltu l’uterilaisie .Niistä šuuri oša kuulu hyppyšeuralaisien uškojoukkoh , a eryähät äšen oltih pravoslavnoit .Lisäkši kylissä eli äijän ottolapšie – niin šanottih venäläisie armottomie , kumpasie paikalliset inkeriläiset otettih omih perehih Piiteristä kašvattamah .Hyö opaššuttih pakajamah šuomekši , ka šäilytettih venäjän šukunimijä .
Nykyjäh Hilma Nikolajevna eläy yksin miehen talošša Pokkisen Purskovašša .Hiän äijän lukou šuomekši , erikoisešti tykkyäy Laila Hirvisaaren kirjoja , no melkein ei pakaja omalla kielellä .Hänen viereh ei jiänyn šuomelaisie .
Naini šurullisešti tunnuštau , jotta viime aikana hiän rupesi tuntomah iččieh vierahana omalla mualla .
Olla vierahana omalla mualla
Karelian Proper
New written karelian
–