Texts

Nikolai Nazarov. Järven pohju on syvä

corpus: Journalistic texts

Source:

Oma mua. № 44, 2025, p. 6

Nikolai Nazarov

Järven pohju on syvä

Livvi
New written Livvic

Vähä
gu
zavodal
, oigieh
sanuo
, ei
olluh
pädeviä
kalankazvatustehnolougiedu, vie
gu
kai
plotinat
oldih
strojittu pahoin
projektoin
mugah
. Net
ylen
terväh
murettih
. Minun
aigah
putilleh
vardoičči
kaloi
pagenemas
vaiku
kaksi
plotinua
: Čogarvel da
Pavšoilan järvel
. Älä
virka
– Honganual pitomniekas ei
täydynyh
vetty
suurembih
prudoih niškoi
Leiberi-ojazespäi. Dambatgi ei
pietty
vetty
. Ielleh
ajua
eule
kunne
! Tiettäväine
, päivil
ruaduo
täydyi
kaikil
, a
yölöil
pidi
vardoija
järvilöi
salakalastajis.
Minuh
niškoi
kummakkahembi kaikkie
dai
abiehko
rodih
, gu
direktoral pandih
ylen
pieni
palku
– 130 rubl’ua
! Konzu
pidi
ohjata
60 ruadoniekkua
i
kaččuo
66 järvie
! (Siämärven kalastajil
oli
kahtu-kolmie
kerdua
suurembi
, kudakui
, voibi
sanuo
...). Sit
myöhembi
Nevvostoliiton
ministran
käskyn
mugah
(!) minule
ližättih
30 rubl’ua
– buite
gu
nagrettavakse
...
Ruadua
oli
ylen
jygei
viegi sen
periä
, gu
hätken
ruavoin ilmai
piäinženierua. Hyvä
gu
ruadoh
vie
enne
minuu
tuli
putin
vahnembi
mehaniekku Ivan
F’odorovič Čaikin. Istin karjalaine
mies
Nuožarvespäi. Hänen
mučoi
, hyvätahtoine inehmine
Raisa Jefimovna, rubei
ruadamah
zavodan
kantoras sekretarinnu
, a
velli
Aleksandr Čaikin – šouferinnu
garažas
, ylen
hyvä
ruadoniekku
. Mugaže
parahannu
raudusepänny
garažas
kuului
karjalaine
Mihail
Ivanovič Karpov, toven
"kuldaizet käit
" oldih
miehel
.
Sil
aijal
zavodah
kerävyi
äijy
karjalastu
! Pitomniekasgi, Honganual ižändänny
oli
pohjazespäi
karjalaine
mies
Viktor F’odorovič Petuhov.
Myöhembi
, vuvvennu
1993, pahas
mieles
häi
saneli
minule
: "Nygöi
kalat
loppiettihes
, uvvet
ižändät
(tundematoi
Ajaks LTD -firmu) onnuako
uravuttih
. Kaloin
tilah
Honganuale tuodih
12 emäkroliekkua. Rubiemmo
nygöi
kroliekkua kazvattamah
durmel, prudoin pohjal
"!
Vie
myöhembi
kuulingi mostu
kummua
, buite
kalazavodal
kazvatetah
straussua! Oppikkuat smiettie
! I
jo
net
ylen
suuret
linnut
lämmäs
Afrikaspäi tuovut
loppiettihes
jälles
tulipaluo
! Oligo tämä
tapahtumu
tragiediennu
?

Honganual
Pidäs
hyväl
sanal
mustella
karjalazii
kalastajii
Honganual. Kaikis
vahnimat
oldih
Baškirovat: Ivan
F’odorovič da
Dmitrii Ivanovič. Moizet
viizahat
starikat
, da
vie
juumoran
suvaiččijat
. Juumorattah
heil
ei
suas
ruadua
nengomal
pienel
palkal
– 90 rubl’ua
kuus
. Brigadiirannu
minun
aigua
ruadoi
P’otr Larionov. Ivan
Ruhtojev da
Vasilii Lukkarev kuuluttih
nuorembah
polveh
. Toiči
miehet
oldih
vähäzel
humalas
, no
ethäi joga
kerdua
rubie
čakkuamah
. Tädä
briguadua
minä
šuutkakse
nimitin
"tulipalojoukokse", konzu
pitomniekas pidi
terväzeh
kohendua
murennuot dambat. Sen
periä
heil
vähä
aigua
jäi
kalan
pyvvändäh
.
Mustan
, yhten
kerran
rodih
nengoine
ozattomus
. Konzu
Nuožarvel romahtimmos
ropakko jiän
uale ukonlähtieh
, Lukkari piästi
minuu
surman
käbälis
, i
briguadan
hevol
ravieh
vedi
ries
Honganuale. Oman
muaman
kel
annettih
kuivat
sovat
i
juotettih
hiilaval
čuajul
!

Enzimäine
da
toine
tragiedii

Konzu
lähtin
ruavospäi
vuvvennu
1973, hos
i
harvazeh
, ga
äijän
vuottu
jälles
ajelin
Nuožarveh kaččomah
– syväindy
kivisti
oman
zavodan
tolkuttoman
ozan
periä
. Tottu
sanuo
, i
minuh
niškoi
"pagiendu" täs
jygies
tolkuttomas
ruavospäi
oli
gu
tovelline
tragiedii
. Kai
eletyt vuvvet
oli
moine
igävy
tundo
– buite
petin
omua
rahvastu
! Raikoman ezmäine
sekretari
Nikolai Ivanovič Kalinin, mugaže
karjalaine
mies
, huigai
minuu
: "Mikse
lähtet
iäres
, sinä
olet
omal
sijal
, älä
rubie
pettäjäkse
...".
Se
oli
minun
suurin
riähky
kogo
ijäs
. Nygöi
vastuazin
hänele
: "Ga
kenbo nuorete
tiedäy
oman
sijan
elokses
? Kui
oza
käsköy
, muga
i
elät
...".
Nikolai Ivanovičua jo
ei
ole
hengis
. Ylen
žiäli
, abiehko
on
: muga
äijy
tuttavua
rahvastu
Priäžän
rajonas
siirdyi
toizeh
ilmah
. Toiči
ylen
äijäl
painau
mieldy
igävys
...
Žurnalistannu
olles
virii
himo
kirjuttua
kniigu
omah
zavodah
, karjalazien
ruadoh
da
elokseh
näh
. En
tiijä
, stuanivuu vai
ei
? Anna
hos
tämä
kirjutus
jiäy
mustokse
...
Jälles
minuu
kodvazen
direktorakse rubei
Anatolii Arhipov, ihan
nuori
karjalaine
mies
, Kotkatjärvespäi
rodužin. Ezmäi
häi
gu
nuori
spetsialistu ruadoi
vahnembannu
kalankazvattajannu
. Tiettäväine
, hänel
kerras
annoimmo
hyvän
fatieran
. Voinnus
putilleh
eliä
oman
vastinehen
Lidijan kel
, kudai
mugaže
ruadoi
meijän
kantoras. Anatolii sil
aigua
oli
moine
vessel
da
hyvätahtoine ristikanzu
! Ruavospäi
lähtijes
minä
nevvoin
händy
: "Sinul
vältämättäh
käskietäh
ruveta
direktorakse. Älä
suostu
, eiga
sarvet
katkatah
, äijy
löydyy
nevvojua
da
moittijua...". Ei
kerras
, no
kodvazen
peräs
yhtelläh
suostui
. I
se
rodih
jo
toizen
ristikanzan
tragiedii
meijän
kalazavodas
...
Nuordu
miesty
suuri
valdu
ylen
terväh
rikoi
da
vie
kaikenmoizet
probliemat
ližäkse
: paha
nero
tartui
. I
ruavospäi
, tiettäväine
, työttih
iäres
. I
perehes
eroi
! Kuulin
ajoi
ruadamah
Komin
tazavaldah
. I
siepäi
täh
aigassah
nimittumua
viestii
ei
tulluh
...