Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help
Blandov Aleksei . Livvinkarjala – kallehin tieto
Blandov Aleksei
Livvinkarjala – kallehin tieto
Karelian Proper
New written karelian
Aunuš on
moušot ainut kaupunki Karjalašša , missä pihoilla voipi vielä kuulla karjalaista pakinua .Šiinä ei ole mitänä kummua , vet kaikissa kylissä ymparistöššä aina on eletty karjalaiset .
Taččalan kylä šijottuu aivan linnan viereššä , vain yheššä kilometrissä piäkiriköštä Aunukšen joven oikiella rannalla .Onnakko paikallisie eläjie voipi šanuo kyläläisiksi vain formalisešti – XX vuosišualla šuurin oša heistä ruato kaupunkin laitokšissa ta eli kuin kaupunkilaiset .
Taččalan kyläššä on šyntyn ta eläy kešäsin Vera Andrejeva .Huolimatta šiitä , jotta naisen lapšuošša pereheššä paistih vain venäjäkši , a melkein koko elämäh mäni kaupunkissa , Vera Aleksejevna oikein hyvin , ihan helpošti pakajau livviksi .
Mie tutuššuin Vera Andrejevah šattumalta monta vuotta takaperin , konša enši kertua olin Aunukšešša ta kävelin pitin linnua .A männä šykyšynä hiän kučču miut kylätaloh kostih .
Pereh
Emäntä šanou , jotta hänen talo on ihan vanha .Še oli rakennettu šuurella perehellä šata vuotta takaperin .
Perehen jäšenet oltih oikein uškojat .Ämmö ušeičči kävi kiriköššä , a hänen poika prihana ollešša äšen piätti männä manasterih .Hiän läksi rajan tuakše ta rupesi elämäh Valamolla .Še oli 1920-luvulla , konša Valamo jo oli Šuomen puolella .Manasterissa Teppo-tiätä šai uuvven Savva-nimen ta aštu papin virkah .
Šovan aikana Valamo-šuaret oli miehitetty , ta kaikki manahhat puattih etähisempäh Šuomeh .No Savva ei unohtan omie šukulaisie Venäjällä .Vera Aleksejevna kävi hänen luokše kostih 1970-luvulla .
Muamon toini veikko niise šiirty Šuomeh ta eli perehen kera Lahtilinnan lähellä .Toiset šukulaiset elettih Karjalašša : Aunukšen piirissä ta Petroskoissa .
Veran muamo eli Taččalašša koko elämäh , melkein ei käynyn kouluh , ruato kaupunkin pol’ničašša , a šiitä – puunjaloššuškombinatissa , kumpani šeiso kylän lähellä , joven toisella rannalla .Tuatto oli venäläini .Hiän šynty Luatokan rannalla ta ruato rautatiellä ta linnan leipomošša .Vanhemmat ei konšana oltu kolhosniekkoina .
Vera Andrejeva muistelou , jotta pereheššä aina paistih venäjäkši ta ihmettelöy , kuin hiän opaštu karjalan kieltä .
– Tuatto ei tiedänyh kieldy , kertou naini . – Mama tiezi kielen . A minä vot en tiijä , kus minä opastuin iče .Minä duumaičen , što konzu minä olin suurembi tyttöine , sit mama työndi kunnetahto pihale kävelemäh , i täh tuldih kaikin karjalažet lapset , i kaikin lapset vai sanottih karjalakse .I voi olla , minä heijän keske olin , i minä opastin tämän kielen .
Elämä linnašša
Vera kävi Aunukšen kouluh , šiitä läksi opaštumah Petroskoin liäketiijolliseh opistoh , šen jälkeh myöšty kotih , ruato kaupunkin aptekissa , lopetti Permin instituutin ta 33-vuotisena rupesi ruatamah piirin aptekin johtajana .
Naini konšana ei ollun pahoillah , jotta jäi elämäh Aunukšeh ta avomielisešti šuvaiččou omua linnua ta kylyä .
– Midä hyviä on linnas ? Enne , konzu myö olimmo nuoret , myö ainos kävyimmö kinoh .Meile hyvä oli muzej .Myö kävyimmö sinne .Meile školah konzu myö opastuimmo , bibliotiekaspäi tuli tämä ruadai , saneli meile kai nämä kniigat mittumat toi .Myö ylen äijän luvimmo .Meile ei oluh nämmii kaikkii brujii , kui sanotah nygöi .Kävelimmö meijän učitel’anke pohodah Luadogal ainos , myö olimmo kolme päiviä matkas , kolmekse päiviä kluasanke .Nu i kui , kui lähtizin vie kunne ?Ylen äijän matkustin .No nygöi sanon en tahto , voižin Petroskoil eliä , en lähte daže linnah , en suvaiče nimidä .Taččalas , suvaičen täs eliä .Kogo kezän täs elän hil’l’akkaizeh , nygöi penziel on ylen hyvä .Nygöi Anus on čoma , čoma linnu nygöi rodih , kačon mi verdu on kodii luajittu .
Vera Aleksejevna apeutuu iččieh , jotta ei kyšyn vanhoilta ihmisiltä kylän istorijašta .Hiän ei tiijä , mitä pruasniekkoja juhlittih kyläššä , kuin ilmešty kylän časoun’a ta kuin šanottih peltoja , nurmija ta šoita kylän ympärillä .Onnako šäilyttihän Vera Aleksejevna kallehimpua tietuo – kaunista livvin pakinua .
Livvinkarjala – kallehin tieto
Karelian Proper
New written karelian