Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Uljana Tikkanen.
Šukupuu, kumpani yhisti kakši perehtä
Source:
Oma mua. № 5, 2026, p. 8
Uljana Tikkanen
Šukupuu, kumpani yhisti kakši perehtä
Karelian Proper
New written karelian
Pakkaiskuun 31. päivänä mie juhlin elämän yhtä tärkeimmistä pruasniekoista – häitä.
Valmmissuš juhlah alko yli puoli vuotta takaperin. Myö šulhasen kera halusima luatie lämpimän ta šuuren pruasniekan, mi koroštais, kuin tärkietä ta kallista on kaikkina aikoina muistua omašta šuvušta, pityä huolta pereheštä ta elyä rakkahuošša. Šitä varoin piti olla minih alkupisteh, mistä šais alottua koko tapahtuman istorijua.
Mie en muissa, kuin tuli piäh ajatuš valmistua šukupuu. Šitä varoin oli hyvä pohja – miun pereheššä on äijän vanhoja valokuvie. Vanhemmat šäilytetäh tietuo šuvušta, a šulhasen šuvušta himotti šuaha tietyä enämpi.
Muissan, kun Ympyrät vejellä -festivalissa milma šyväšti vaikutti tunneh, puitto Venehjärven entiset eläjät kačotah pruasniekkah valokuvista, kumpaset riputtih mäntyjen välillä. Šiitä piäh šynty ajatuš, jotta meijän kantatuatot oltais varmašti ilosina, kun šuatais tietyä jälkiläisien onnellisešta tapahtumašta – yhtehmänöštä.
Kešän viimesenä päivänä myö läksimä meččäh – eččimäh šopivua puuta. Kotvan piäštä löyty kuatunut mänty ta šen latva oli ihan šopiva, jotta yhteh puoleh panna miun šuvun valokuvie ta toiseh šulhasen perehen kuvie.
Toini homma oli tuuvva latva kaupunkih ta panna kuivumah autotallih. Koko šykyšy puu šeiso tallissa ta konša še oli kuiva myö šahasima pois liijat okšat ta koristima puun hienosella valoket’ulla.
Tuli aika valita valokuvie ta še oli kallehin aika. Myö äijän pakasima muamon, tuaton ta šukulaisien kera. Pakinoissa avauvuttih perehistorijat, äšen löyvyttih uuvvet šukulaiset-vepšäläiset.
Talvikuun alušša mie olin pakauttelušša Valentina Kertsovan ta hänen Nataljamuamon kera. Hyvä lukija, šie varmašti muissat tekstie vepšäläisistä kalitoista (nro 49, 2025). Pakinašša Natalja kerto oman šuvun tutkimukšešta ta korošti, jotta kaikki, kellä on šukunimi P’antukov tahi Pentukov ollah šamua šukuo.
Konša mie valičin valokuvie puuta varoin, mie kyšyin tuattuo kirjuttua kaikki tiijot šukulaisista. Varmašti voitta kuvitella, kuin šuuri oli miun ihaššuš, konša mie nävin, jotta tuaton ämmön, miun pravoämmön šukunimi on Pentukova. Näin mie šain tietyä uušista šukulaisista ta tiijuššin, mistä tullah miun vepšäläisetki juuret.
Šulhasen Maksimovien ta Mošnikovien šuvut ollah Aunukšen Karjalašta – Kotkatjärveštä. Myö kävimä šinne häijen kynnykšellä: pakasima šukulaisien kera, keräsimä valokuvie, tiijuštima mimmosina ihmisinä oltih ämmöt ta ukot, mimmoni kohtalo heilä oli. Meijän eteh nousi kyšymykšie, kumpasih nyt pitäy eččie vaštaukšie.
Juhlaseremonijašša puu šeiso šalin kešeššä, še veti huomijuo ta nošti monilla vierahilla haluo niise tutkie omua šukuo, vet’ ymmärtämini, ken šie olet omašša šuvušša ta täššä muailmašša antau lisyä tukie elämäššä ta šuurta elämäntarkotušta!