VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help

Maikki Remšujeva. Pomorilaisen žarenitsan šaloja eččimäššä

Maikki Remšujeva

Pomorilaisen žarenitsan šaloja eččimäššä

Karelian Proper
New written karelian
Karel’skaja kuhn’a i Točka -projektin työmatat jatutah. Tuiskukuun 12.–14. päivinä projektin jäšenet käytih Vienanmeren rannalla olijih kylih.

Tällä kertua projektin ryhmä kävi vahnoih pomorilaisih kylihVirmah, Sumskii Posadih, N’uhčah ta Suhoje-kyläh keryämäššä ainutluatusie reseptijä, kumpasie pomorit šäilytettih vuosišatojen aikah, šekä paikallisien eläjien kertomukšie. Matan aikana kerätty pohatta materiali tovisti, jotta Karjalan kanšojen perintehellini keittijö on nykytärkie ta mukava teema.
Työryhmäh kuuluttih Kiži-musejon ta Periodika-kuštantamon ruatajat šekä valokuvien ta videojen luatijat.

Kalua kun et šyönyn, ni nälkäh jäit
Pakkani oli kova, ka še ei häirinnyn perintehellisen keittijön tutkijie.
Toisen tutkimušmatan reitti kulki vanhojen pomorilaiskylien läpi, missä "peltona aina oli meri" ta piäruokana merikala.
Pihalla oli äšen 37 aštetta pakkaista, ka šiltä ei tuntun! Meitä ympäröitih lämpö ta muhahukšet. Olemma tallentan niin äijän ainehistuo, jotta šen purkamiseh mänöy kuukaušie, kertou vaikutelmistah Karel’skaja kuhn’a i Točka -projektin johtaja Anna Anhimova.
Miula tämä matka oli enšimmäini tutuštumini Vienanmeren rannikkokylih. Tämä kalasa, pohjoni ta pakkasen puroma šeutu vaikutti miuh enši hetkeštä lähtien. Ei vain karulla kaunehuolla, ka niise šillä, mitein tiälä šuatetah lämmittyä ihmisie omalla šyväimellisyöllä.
Projektin piätavottehena on Karjalan kantakanšojenkarjalaisien, vepšäläisien ta venäläisiengastronomisen koodin tutkimini. Tällä kertua huomijon keškipisteheššä oltih pomorit.
Läksimä ativoih pomorien luo, kumpaset ollah pohjoisšeuvun perintehien šäilyttäjie ta tuntijie. Myö tahomma kerätä perintehellisie reseptijä ta nähä, mitein emännät valmissetah niitä tänäpiänä kiukaissa tahi tavallisissa paissinkiukaissa ta mitein tämä perinneh šiirtyy šukupolvelta toisella, jatkau kertomuštah Anna.

Vieraš kynnykšelläonni talošša
Pomorilaini vierahanvaraisuš ei ole tyhjä šana.
Jokahisešša talošša meijät otettih vaštah kuin omahisie. Retken aikana ryhmä tallenti 27 reseptie šeiččemeltä paikalliselta naiselta, kumpaset ei ainuoštah kerrottih ruuvvašta, ka avattih kokonaini kerroš pohjoista kulttuurie.
Ruokalistašša oli tovellisie herkkuruokie kummallisine nimineh: žarenitsa-, pustinnik-, žitnik-, kosovik-, volnušnik -piiruat, merižar’oha-, hammaškala ruiskuoren alla -kalašyömiset, pomorien vuaššakeitto, hillorokka ta monie muita. Joka paikašša stola oli täyši antimieemännät kilpua tarittih herkkuja vierahilla.
Pomorilaini vierahanvaraisuš: "Vieraš kynnykšelläonni talošša". Juuri näin meijät otettih vaštah! Šaima tietyä, mitä pomorien stolašša pitäy olla ta kuulima lukusie šananlaškuja. Tärkeintä ollah ihmisetaktiiviset paikalliset eläjät, lisyäy projektin johtaja.
Työryhmä šano erityiset passipot pomoriloilla Ol’ga Korol’kovalla, Nadežda Sem’onovalla ta Natalja Moškar’ovalla, kumpaset oltih hyvinä apulaisina paikkojen piälläautettih tapuamisien järještämiseššä ta esitettih perehreseptien šaloja.

Värikäš kieli
Ruokien monipuolisuon lisäkši tutkimušmatan ošallistujie kummaššutti pomorikylien henki.
Kylmäštä ilmaštošta huolimatta ihmiset šäilytettih lämpimän vuorovaikutukšen ta muisson juuristah.
Monet tunnetah omua šukupuuta 1700-luvulta alkuan. Še on niin arvokaštaelyä tiälä Venäjän pohjosešša ta šäilyttyä perintehellistä elämäntapua. Proplemoih kaččomatta hyö käyväh merellä ta kalaššetah, ihual’ou Anna Anhimova.
Pomorit ollah värikäš ta kuvallini kanša. Tavallini keškuštelu harvoin šujuu ilman šananlaškuja tahi lisäykšie, kumpasissa šäilyyki tovellini viisahuš ta tuntuu vahva yhteyš kantatuattoloih.

Omie ta šamalla toisie
Miula, karjalaisih perintehih tottunuolla, oli erikoisen mukava eččie yhtäläisykšie.
Pomorilaini kulttuuri muissuttau monin tavoin karjalaista, ka šiinä on niise omie kirkkahie erityispiirtehie.
Huomasin, jotta pomorien kieleššä šattuu karjalaisie šanoja. Niin, makšua hyö šanotah "maksaksi", a maimua, pientä kalua – "maimuhakši", ka iče pomorit pietäh niitä omina, alkuperäsinä šanoina.
Kaččelin kiinnoštunuona pomorilaisie taloja ta ečin yksityiskohtie karjalaisien talojen kera. Tietyšti, ne ollah vähäsen erilaisie, ka pohjosen yhtehiset piirtehet šelväšti nävytäh: taloušrakennukšet ollah šaman katon alla, navetat ta heinälavot takapihalla. Lisäkši on ainutluatusie yksityiskohtie, esimerkiksi, taloih rakennetut tornimaiset kamarit. Kešällä neiččyöt issuttih šielä ta merkattih omua prituanieta, šentäh kun kamarissa valo šäily pitempäh, mitä iče pirtissä.

Merikala ta järvikala: taistelu mavušta
Erityisenä löytönä oli tutuštumini merikalah.
Projektin ošallistuja Nadežda Kalmikova myöntäy, jotta Šuvi-Karjalan eläjillä, kumpaset on totuttu järvi- ta jokikalah, Vienanmeren kalojen maku oli tovellini yllätyš.
Olen enšimmäistä kertua Vienanmeren rannalla. Myö karjalaiset šyömmä järvikalua ta arvoššamma šitä. Ka tiälä on vain merikalua! Paikalliset šanotah: "Mitä teijän järvikala on? Pientä ta mavutointa. Parempi šyyvvä merikalua", kertou Nadežda.
Ta toveštah, tällä matalla maistelima valtavan miärän merikaluatr’oskua, kampalua, n’avuakua, hammaškalua, vienanmeren halleita ta muita lajija. Vienanmeren kalalla on täyšin erilaini, voimakkahampi maku. Paikalliset tunnuššetah rehellisešti: hyö tykätäh šitä, mitä meri antau heilä, eikä tahottais vaihtua šitä mihinkänä "pikkukalah".
Keittijö on kuitenki muuttun viime vuosikymmeninä. Ruokih ilmešty tomattija ta okurččoja, vehnäjauho tuli ruisjauhon tilah, ta oša perintehellisistä ruokalajiloista on unohtun.
Yheššä kyläššä meilä šanottih, jotta myöhäštymä 20 vuotta. Še on totta. Ajattelin, jotta valmissan koissa ruokie ämmön tapah, ka nyt ymmärrin, jotta moni yksityiskohta on katon. Tahomma kerätä ta šäilyttyä kaiken, mitä ihmiset tiijetäh, mitä oli ennein, koroštau Nadežda Kalmikova.

Lopputuloš on šyötävä
Kerättyjen materialien mukah projektin ruatajat meinatah valmistua Karjalan kanšojen keittijö-kirja.

Projektin ošallistujie vuottau vielä monta mukavua löytyö ta tietuo tutkimušmatkojen aikana. Niitä šuunnitellah šuorittua melkein koko Karjalua myöten. Šeuruava työmatka vietetäh Puudožin piirissä. Še starttuau jo 28. tuiskukuuta.
"Karel’skaja kuhn’a i Točka" on Šuomelais-ugrilaisien kanšojen liigan projekti. Šen toteuttamista kannattau Karjalan piämiehen granttien fondi ta Kiži-musejo. Projekti jatkuu tämän vuuvven kešäkuuh šuaten.