Texts

Nina Zaiceva. Virantanaz. 11. Airan da Viran lapsed

corpus: Literary texts

genre: Epic work

Source:

Verez tullei. Petroskoi: Periodika, 2015, p. 37-44

Nina Zaiceva

Virantanaz. 11. Airan da Viran lapsed

Veps
New written Veps

Muga
oli
tehnus

elos
i
perehes
:
izo
maman
murut,
hänen
armaz
jurut
sündutandha koli
.
Hätken
tuskkur
noli

henged
Airal, Viral...
Vaiše
elontera
ozut’
polen
toižen
.
Eläda
jo
voiži

vanhembile
nügüd’
:
Aira ol’
möst
jüged
...

Ezmäižen
ol’
tütär
,
čoma
, princess kutn’a
.
Oli
Aira ilos
,
nu
a
Viral siloi

henges
lämoi
paloi
,
ihastust
se
valoi
.
Tal’oi – tütren
nimi
,
kut
nägumatoi
sima

kaikid
koumid sidoi
,
siš
ol’
kanzan
idu
,
oli
siš
sur’
oza
,
uden
elon
veza
.

Anni-baboi paksus

heiden
pert’he
astui
.
Pidi
Tal’oin üskas
,
hälle
toivot’
küpsan
,
täuden
ozad
elod
:
– Soigutaškas kellod

Tal’oin-neiččen sajas
,
edahaks
hän
ajab
.
Aira vähäšt
verdui
,
konz
hän
kulišt’
kerdan

nene
sanad
Annin,
pöl’gästui
hän
ani
.

Aira paksus
pajat’

Tal’aižele pajoid
,
konz
hän
oli
kätkes
,
uni-ki konz
hätken

sil’mihe
ei
tulend
,
hengehe
ei
suland
.
Siloi
kuli
Viroi
Airan änen
iroin.
Pajat’
kättepajoid
,
sanel’ "Baju-baju".
Toižid-ki äi
sanoid

Aira pajos
sanui
.

^{KÄTTEPAJO TAL’ALE}

– Tutuine-tutoi,
bajuine-bajoi.
magada
, kuldoi,
patan pajoid
.
Kudmaine
taivhal

magata
käskeb
,
ünaižel
kauhal
,
unid
se
laskeb
.
Süvä
, vahv
uni

lapsele
– tärged
,
magadad
kuni
,
ližadub
väged
.
Kut
baboi
hüvä
,
sarnoid-ki sanub
,
eläbid
jüvid
,
hengehe
paneb
.
Ičeze
aigan

Sünd
ozad
andab
,
sinižes
paikas

sinei
jo
kandab
.
Magada
, kuldoi,
pajatan
pajon
,
tutuine-tutoi,
bajuine, bajoi.

***
Tal’aižele sarnoid

Aira sanel’ arni

lapikš da
i
vepsäks
.
Mitte
sana
eskai

ezmäi
suspäi
tuleb
,
se
i
sarnas
kulub
.
Tal’oi armast’
kulda

maman
sarnoid
kuldoid.
Ištui
tünäs
rindal
,
meled
− ani
pindal
:
se
kündal’
ol’
, se
muhu
,
kacui
maman
suhu
...

^{KISKOIN-KASKOIN SARNAD}

– Kiskoim, kaskoim,
kus
olid
?
– Mirus
.
– Min
said
?
– Pün
sain
.
– Kuna
panid
?
– Pachan
pähä
.
– Ken
söi
?
– Koir
söi
.
– Koirad
koukul
,
hir’t
hijamal
,
kažid
kavaz’ludal
.

− Keda
völ-se nägid
,
midä
mirus
tegid
?
– Kaži
hüppäht’ aidale
.
– Kuna
kaži
pagen’
?
– Aidaspäi
langen’
.
– Kuna
aidad
läksiba
?
– Mägen
alle
lanksiba
.
– Kuna
mäged
joksiba
?
– Sured
härgad
topsiba
.
– Kunä härgad
uidiba
?
– Neiččed
vediba
.
– Kuna
neiččed
mäniba
?
– Mehele
läksiba
.

– Keda
völ-se nägid
,
midä
völ-se tegid
?
Starinoiče
minei
,
spasib
sanun
sinei
.
– Ištui
kana
, ištui
pul
,
sai
kana
voimurun,
pani
kana
padaha
,
hir’
vei
kodaha
!
Tuskas
kana
päčhe
,
tuskas
kana
pöudho
.
Tuli
variš
vastha
,
küzui
variš
kohtha
:

– Mikš
, kana
, palanu
?
Mikš
, kana
, korbenu
?
− Oma
neciš
mirus

vällišpäižed hired
.
Anastiba
sömišt
,
olen
pahoiš
meliš
,
kutak
minei
eläda
,
vaiše
kündlid
valada
.
− Ota
, kana
, hüunhut,
iške
hüunhel hirut
,
hirut
sid’-žo − pagoho
,
tuled
siloi
iloho
.

***
Hüväks
teg’he
pereh

Airal i
Viral:
ol’
kaks’
jo
poigad

i
neižne
boikut.
Armaz
tütär
Tal’oi
ani
čoman
oli
,
oli
poigid
vanhemb
,
tatale
ka
kal’hemb

ei
olend
, kulgat
,
hänen
tütärt
sulad
.
Eliba-ki muga
,
kazvatiba
sugun
.

Poigad
korktad
, vahvad
,
naiba
veslas
kahtel

sizaresel küläs

perehespäi
hüväs
.
Posad
– jogen
randal
,
süvän
järven
rindal

sijazihe mecas
,
korbehižes neciš
.
Toižel
randal
oli
,
adivoihe
voili

ehtatadas
karbhal,
tal’vel
– jädme
parhal
.

Naiba
Viran poigad
,
vaiše
tütär
boikut
mehele
ei
lähtend
,
nacein
, ei
i
tahtoind
.
Ei
voind
armast
löuta
,
miše
südäin
töutta
armastusel
necil
.
Praznikehtoil
eci

ičez prihad
sulad
.
Meles
tehtud
kuva

eloho
ei
mülünd
.
Mitte
neciš
hüvä
?

Paksus
Tal’oi pajat’

parahiman
pajon
:
ozutada
tahtoi
,
miše
ecib
mahtoid

löuta
prihan
armhan
,
kaičeb
toivon
vahvan
:
eläb
kus-se
priha
,
rigehtida
mihe
?
Iče
priha
tuleb
,
siloi
südäin
kuleb
-
nece
minun
armaz
!
Ani
kuti
sarnas
...

^{TAL’OIN PAJO TULIJAS MEHELUSES}

– En
mä
mäne
päivoin
taga
mehele
,
pit’kiš
päiviš
paštamaha,
ümbri
svetus kävumaha
.
~~Joute sindo, joute kazdo...~~
En
mä
mäne
kudmoin taga
mehele
,
pit’kiš
öiš
kuštamaha,
ümbri
svetus kävumaha
.
~~Joute sindo, joute kazdo...~~
En
mä
mäne
pil’ven
taga
mehele
,
pit’kiš
öis pil’mimaha,
ümbri
svetus kävumaha
.
~~Joute sindo, joute kazdo.~~

Mänen
minä
zor’an
taga
mehele
,
kuni
zor’a
zoriše,
ka
sini
minä
sobime,
kuni
zor’a
zoriše,
ka
sini
minä
kengime,
kuni
zor’a
zoriše,
ka
sini
minä
ladime.
Da
koivuižes
korjaižes,
lepäižes
regudes

armhannokse ajan
,
tegem
hüvän
sajan
.
~~Joute sindo, joute kazdo.~~

***
Armast’
Tal’oi vellid
,
heidenke
hän
eli

kožmuses-ki vahvas
.
Ajelihe
paksus

vos’praznikoile sinna
,
adivoiš
hän
linda

ani
naved’ siga
.
Vaiše
oli
viga
:
besedoil
ei
olend
,
kuti
tuskkur
noli

henged
Tal’oi-neiččel,
kuti
čapoi
veičel
.

Tal’oi pajat’
paksus
,
išttes
jogen
laksos
.
A
konz
ken-ni
ajoi
,
kuli
Tal’oin pajon
.
Armaz
pajo
oli
,
hälle
ilod
toili
pajo
sorzas
hahkas
.
Säru
oli
nahkas
,
konz
Tal’aižen änüt

kelle
korvhe mäni
.
Tuli
taht
sen
pajon

avaidamha sanoid
.

^{TAL’OIN PAJO SORZAIŽES}

– Lendi
linduine
,
da
lendi
sorzaine
meren
tagapäi

da
kodirandale
.
Meren
tagapäi

da
kodirandale
,
ahav-tulleine
da
leta
abuti
.
Ahav-tulleine
da
leta
abuti
,
kebnan
suugaižen
da
maha
kirboti
.

Kebnan
suugaižen
da
maha
kirboti
,
pezatahoižen
da
randal
ozuti
.
Pezatahoižen
da
randal
ozuti
,
tehta
poigaižid

da
nevoi
, openzi
.
Tehta
poigaižid

da
nevoi
, openzi
,
surikš
sorzaižikš
da
söti
, kazvati
.

Lendi
linduine
,
da
lendi
sorzaine
meren
taga
möst

da
suren
kanzanke
,
lendi
kodinnost
da
suren
sugunke
.
Vedi
poigaižid
,
da
vedi
tütrižid,
himoič täutmaha

da
ičez pezaižen,
tahtoi
jatkmaha
da
suguvezaižen.

***
Viroi ei
voind
tütärt

väritamha süta
.
Mehele
ei
ličend
,
tahtoi
– prihan
iče

löudaiž tütär
armaz
,
i
eläiži
kut
sarnas
.
Viroi uskoi
väges
,
kerdan
uniš
nägi
,
miše
tütär
– ozav
,
hüppib
kuti
koza

kazvatades
lapsid
,
nellid
, koumid, kaksid
...

Vaiše
aig-se joksi
,
küläd
se
ei
koskend

hondoil
tegoil
ičez,
pahad
se
ei
ličend
.
Elo
ol’
kut
kaiken
:
äkkid
oza
langen’
,
tuleskel’ tošt
ani
,
da
hondod-ki se
pani
...
Ristit
küläs
radoi

ani
čomal
ladul
:
pidetihe
arvos

vaiše
hüväs
rados
.

Ezisijal
oli
,
vahvištoitta
voili
,
joga
küläs
paimen
,
ol’
kut
elon
taimen
.
Muštos
kajič tedoid
,
oli
kut
noidtedai,
no
ei
hän
olend
noidan
,
oli
külän
poigan
.
Paksus
kanzoiš
eli
,
vast’he hüväl
melel
,
pidet’he
hol’t
hänes
,
kuna
taht
hot’
mäne
.

Villäd
kazvoi
vähä
,
villänsatuz – paha
...
Lehmut kanzan
söti
,
kanz
siš
väged
oti
.
Paimnes
rippui
elo
:
pajatab
konz
kello,
živataižed – irdal
,
omaluižhe – rigol
...
Nügüd’
rifmal toižel

sanoid
paimnes
toižin
,
vepsäläižes paimnes
,
neciš
elon
taimnes
.