Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help
Natalja Sinitskaja. Vera Prokopjeva: “Olgah hos kui jygei, astuo vai edehpäi”
Natalja Sinitskaja
Vera Prokopjeva: “Olgah hos kui jygei, astuo vai edehpäi”
Livvi
New written Livvic
Karjalan
kieli täh kilbah oli otettu enzimästy kerdua .Kiännettäväkse oli kehoitettu Anuksen lohkon karjalazen Vas’a Veikin runo "Hengi " livvin murdehel .
Vas’a Veikin runon kiännökset kilbah työttih Kaliningruadan , Velikii Novgorodan , Sankt-Peterburgan linnoin , Piiterin da Penzan alovehien da Karjalan eläjät .Parahakse oli vallittu petroskoilazen Vera Prokopjevan kiännös .Rodih himo tuttavuo Vera Ivanovnah , sendäh kučuimmo händy paginale toimitukseh .
Vera Prokopjeval on 84 vuottu .Häi rodivui Loittozes Päivän-nouzupuoles .
– Rodivuin ihan voinan allus – 26. heinykuudu . Tuatto oli vojennoi , häi kerras frontale matkai , oli Karjalan frontal .Muamo minun kel jäi .Tuatto oli rodužin Ukrainalpäi .Sendäh , konzu se piästettih vihaniekois vuvvennu 1944, häi kirjutti muamale , mengiä la sinne minun omahizielluo .Muamo kuuli sanan , lähti pitkäh matkah .Oppikkuattos vai duumaija , vie voinu menöy da pidäy ajua kogo Ven’as pitkin .Odva vai minä en kuolluh sih matkah , mustelou Vera Ivanovna .
On hänel sih nähte kirjutettu runogi – "Voinan lapset ".Veran tuatto kiändyi kodih vaste vuvvennu 1946.Häi oli vojuimas Japounies da Kitais .
– Myö elimmö Černigovan rinnal Gorodn’a-linnas . Muamo minun oli linnalaine , ga muadu ruadamah pidi opastuo .Kai pellot oldih čilulois , net pidi labjal kaivua , astavoija , istuttua , valelta , kytkie …A vuvvennu 1947 oli moine suuri nälgy , ga kai sruasti mustella .
Suvespäi pohjazeh
Vera kävyi ukrainan školah , sendäh ylen hyvin maltau ukrainangi kieldy .Ven’ankielizet školat luajittih Ukrainah myöhembä .Puolet Veran kel yhtes opastujat lapset školan loppiettuu ajettih opastumah ken kunne .Veragi podruugan kel lähtiettih – pohjazeh .
– Häi sanoi , läkkä la Karjalah , Petroskoih . Minä suostuingi .
Tiä tytöt puututtih opastumah meedikkuopistoh , hos yhteh sijah oli viizi tahtojua .Sen jälles Vera työttih ruadoh Puudogan randah P’al’mah .Midä vai ei puttunuh nuorel tytöl sie ruadua – lastu buabičči , syvii leikkavuksii puutteli …A konzu avattih Petroskoin yliopistoh meedikkutiedokundu , Vera lähti sinne opastumah , ku ainos huaveili liäkärin ammattii .Da hyvin piäzi ekzuamenois .Aihekirjutukses sai viidozen .
Petroskoin yliopiston loppiettuu häi ruadoi liäkärinny tazavallan lapsien bol’ničas , oli kardiolougien ozaston piälikönny .Kaikkie oli ruadajes .Erähiči vertol’otal lennettih voimattoman lapselluo .
– Moine oli udu , en nägynyh nimidä . Vertol’ottu sordui , hyvä lundu oli äijy .Piäzimmö siepäi , kivokset korgiembi minuu .A rinnal vezitorni kokottau , hyvä sih emmo ugodinnuh , mustelou pienikazvuine Vera Ivanovna .
Kardiolougannu olles pidi maltua kaikkie .Toiči oli lastu , kudamil paiči syväinkerävoimattomuksii , oli toiziigi , sanommo , zuaharitaudi .
– Sit kaikin tiezimmö , ku moizii lapsii pidäy tarkah kaččuo . Yölöil äijän kerdua tyveh tulet , piädy opittelet – ku lienne hiestyi , sit vältämättäh zuharitazo laskih , jo valmehekse rinnal oli magei čuaju , kerdou naine .
Eläkkehelegi lähtiettyy Vera Ivanovnua ainos puašittih : jiä la vie kodvazekse – kedä otpuskah laskie , kenes tuači ruadua .Jälgimäi lähti häi penziele jo konzu oli 65 vuottu .
Karjalah syväin palau
Vera Ivanovna ylen äijäl suvaiččou Karjalua da tiä eläjii rahvahii .Sanou , ku tiä net ollah toizenmoizet , ei kui kaikkiel muijal .Tänne Veral rodih pereh .Ukko oli Priäžän lohkon karjalaine , ruadoi T’ažbummaš :al .
– Ukko jo ammui kuoli , minä jäin kahten poijan kel . Sit sizär minun nuorembi kuoli da hänen poigu rubei elämäh meijän kel .Minul on kolme brihaččuu .
Poijat jo ammui ruatah : yksi opastui meččyinženierakse , toine sai taido-opastuksen , kolmas on lehtimies .
– Häi ruadoi Piiterin TV :s , a sit händy kučuttih Ven’an muantiedoseurah ruadoh . Häi oli Armenija-sanituarulaivua eččimäs .Vuvvennu 1941 sen bombitettih nemsat .Silloi uppoi da kuoli lähes kymmendy tuhattu ristikanzua .Vuvvennu 2020 hyö löyttih sen 1500 metrin syvyöl Jaltan rinnal .A nygöi hyö ruatah Baltiekan meres , nostetah voinanaigazii lendokonehii .
Vera Ivanovna nikonzu ei paina atkalua .Sanou omua iččie optimistakse .
– Igih huolimata en igävöiče . Minä luven , kirjutan .Kymmene vuottu tagaperin tulin karjalan kielen kursiloile – rodih huigei , kuibo minä Karjalas elän , a karjalakse engo malta , engo ellendä nimidä .Nygöi Karjalan TV :n programmoi kačon – toimitan : tämä on karjalakse , a tämä – vepsäkse .Meil on ylen hyvä joukko , aijan mendyy rodiimmokseh kui suuri pereh .Yhtes kävymmö kirjastoh , ekskursieloile , sanou Vera Ivanovna .
Omas kielijoukos Vera Ivanovna on kaikis vahnin ."Minä olen ku dinozauru . Toizet kai nuorikkazet – lapsien päivykodi ", nagrau inehmine .
– Vera Ivanovna on ylen vastuolline ristikanzu , hänel on luajittu kai kodiruavot . A mittuine häi on rahmannoi ristikanzu .Maidopyhälaskun nedälikse häi kaikkii meidy gostittau lettuloil .Häi hyvin kudou , ombelou , meil jogahizel kielijoukos on hänen lahjoitettu mitahto ommeltu , sanou karjalan kielen kursiloin opastai Tatjana Baranova .
Kus eläy hengi ?
Yhtymäh runoloin kiännöskilbah Vera Ivanovnua kuhkutti Tatjana Aleksejevna Baranova .Hänen sanoin mugah Vas’a Veikin runon kiännös oli valmis jo tossu piän .
– Sit rubein miettimäh – ei se ole hyvä da oigei . Ritmu da rifmu ollah omal sijal , ga ei ole hyvä .Kunnegi astun , ainos duumaičen sidä runuo da kiännösty .Mi on hengi ?Vas’a Veikil on kirjutettu : ku "joga lehtes eläy hengi , joga kives hengi on .Hengi ongi raudurengis – hengi hengeh hengen tuou ".Da ielleh : "Hengi eläy ristikanzas , elän minä hengen vuoh .Piälpäi syvä kaivo – taivas .Šelou taivas päivät yöh ".Roinoku kebjei runo , a mittuine syvä mieli sih on pandu .
Konzu jälgimäi kolmen kuun peräs kiännös oli valmis , Vera Ivanovna sanoi omassah opastajale Tatjana Aleksejevnale : "En malta sanuo , kuduale sijale piäzen , ga jälgimäzekse en puutu ".
Mugai rodih : omas kiännökses Vera Ivanovna sai arvostusjoukos 29 ballua da hänen kiännös puutui voittajien kiännöksien kogomukseh .Sen piästi ilmoih Majakovskin nimelline kirjasto .Kilvan arvostajien joukos oldih karjalan kielen opastai da kiändäi Tatjana Baranova , lehtimies da kiändäi Aleksandr Jeremejev , literatuuran tutkii Natalja Čikina .Kilvas toizen sijan sai Gatčinas eläi Natalja Punžina , kolmanden da nelländen sijat juattih Ol’eg Mošnikov da Ol’ga Hramtsova .Kilvas oli Ven’an da ulgomualoin runoilijoin tevostu 22 kielel .Kilbah oli työtty lähes 400 runokiännösty .
Suurdu ruaduo , ku Majakovskin kirjaston piettyh kiännöskilbah puttusgi karjalan kieli , pidi tundiettu petroskoilaine toimittai Al’ona Sänti , Petroskoin keskuskirjaston ruadai .
– Minä olen ylen hyväs mieles , ku karjalan kieli da kul’tuuru roittih tämän suuren projektan vuitinnu . Karjalan tazavaldu kuului kilvas da monile se avavui uudeh luaduh , kirjutti Al’ona Sänti omassah Vk-sivul .
Midä huaveilou Vera Ivanovna ?
– Tahtozin kerätä kai iččeni kirjutetut da jullata net . Ku jälles voidas lugie …
Vera Prokopjeva: “Olgah hos kui jygei, astuo vai edehpäi”
Livvi
New written Livvic