Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Remšueva Nina .
Šovalla korvennettu lapšuš
Source:
Oma mua. № 18, 2026, p. 5
Remšueva Nina
Šovalla korvennettu lapšuš
Karelian Proper
New written karelian
Šovan alku
Ivan Ivanovič Pakkanen šynty 24. elokuuta 1927 Leningradin alovehen Tsarskosel’skii-piirin Aropakkuzi-kyläššä. Nyt še on Gatčinan piiri. Piirissä oli inkerinšuomelaisien kylie, missä ihmiset paistih šuomekši ta heijän paššiloih oli kirjutettu kanšalaisuš – šuomelaini.
Iivana Pakkasen tuatto Ivan Petrovič Pakkanen oli palošuojelujoukon johtaja. Hänet ammuttih vuotena 1936 tahi 1937. Muamo Jekaterina Stepanovna, omua šukuo Sintonen, oli kotosin Sintosi-nuapurikyläštä. Hiän ruato kolhosissa eri töissä. Ennein vallankumoušta Tsarskoje selo -kyläššä oli čuari Nikolai II:n perehen puutarhoja. Kevyäštä šykyšyh šuaten puutarhan ruatajien apulaisiksi otettih nuoriso – hyö autettih kašvattua ta hoitua tarhan issutukšie. Puutarhoissa ruato ni Jekaterina. Pakkasien pereheššä oli lehmä ta ruatuo oli äijän, ka lapšet autettih muamuo. Iivanan čikko El’sa šynty 13. kevätkuuta 1930.
Šuuren Isänmuallisen šovan alušša jo vuuvven 1941 heinäkuušša Leningradin aloveh oli miehitetty fašistien šotilašjoukkoloilla. Šakšalaiset elettih kylän melkein kaikissa taloissa, a paikalliset jouvuttih ahtahašti elyä muutomašša talošša kylän laijalla.
Jekaterina Stepanovna lapšieh Iivanan ta El’san kera kävi kylän toisella puolella omua lehmyä lypšämäššä. Maito piti antua šakšalaisilla, vain vähäsen šai jättyä ičellä. Ka šakšalaiset ei kiušattu kyläläisie, päinvaštoin annettih heilä leipyä ta ruokua.
Ennein šotua Iivana kerkisi lopettua nellä luokkua. Hiän oli pahanruataja poika, äšen ennein šotua kertuakana ei antan rokottua iččie.
Kerran Iivana yštävieh kera tunkeuvuttih šakšalaisien tankkih, painettih mih lienöy nappulah ta tankki ampu. Šakšalaiset piätettih, jotta pojat autetah partisanija ta meinattih ampuo heijät. Ka kyläläiset ruvettih molimah jättyä lapšet eloh, šelitettih, jotta hyö aina ruatah mitänih pahua. Loppujen lopulta šakšalaiset prostittih pojat, a vet kaikki vois tapahtuo toisella keinoin...
Viron leirijä ta Šuomen isäntie
Vuuvven 1942 tuiskukuušša kolme perehtä: Pakkaset, Mägeläiset ta Savolaiset piätettih männä pois kyläštä. Hyö lähettih vapuata tietä myöten ta piäštih Viroh. Veimarn-pos’olkašša hyö jouvuttih keškityšleirih, šielä isännöitih šakšalaiset ta virolaiset. Šiitä heijät šiirrettih toisih leirilöih, Kingisepp-, Ivangorod-, Baltijsk -kaupunkiloih.
Eryähäššä leirissä Jekaterina Stepanovna šairastu, hänellä alko tiifi ta naini pantih šotilaššairalah. Lapšilla šanottih, jotta hyö ei vuotettais muamuo, kuiteski hiän kuolou. Ka Iivana ta El’sa joka päivä käytih šotilaššairalan veräjien luo ta vuotettih. Yksi šakšalaini šotilaš rikeneh anto El’salla leipyä. Tämä nimi oli šuosittu Šakšašša, moušot ni hänen heimolaisella oli šemmoni nimi. Niin jotta lapšilla ei ollun kovua nälkyä. Kummallista, ka Jekaterina Stepanovna kuitenki pareni ta pereh yhisty.
Vuuvven 1942 kešällä ihmisie keškityšleirilöistä šiirrettih ruatamah rikkahien virolaisien taloih. Pakkasien pereh piäsi Valka-piirin Soeman kylän Turpa-huuttorih. Heijän isäntänä oli Elmar Tivel’. Pakkaset ruattih fermalla ta heilä aina oli nälkä. Virolaiset alennettih omie ruatajie.
Kevyällä 1943 inkerinšuomelaisie vietih Šuomeh. Itämeren kautti hyö ajettih laivalla ta piäštih Hanko-šatamah. Kyšelylistašša oli kirjutettu, jotta hyö vapuaehtosešti šuoššuttih matkah, ka heiltä ei ni kyšytty.
Enšin Pakkaset elettih parakissa kakši netälie, oltih karantiinissa. Šiitä heijät lähetettih ruatamah perehih. Jekaterina Stepanovna ruato apuhoitajana Koski-muatilan vanhojenkojissa. El’sa ruato lapšienkaččojana pereheššä Likala-muatilašša, a myöhemmin apuhoitajana keuhkotautiparentolašša. Iivana oli šekatyömiehenä. Hiän oli korkie ta voimakaš priha, ruato hyvin ta ahkerašti. Kaikkie šyötettih hyvin.
Pakkaset jouvuttih muutoma kerta vaihtua isäntie, šentäh kun Iivana ei šuoštun ruatua niissä paikoissa, missä piti käyvä kiriköissä. Hiän oli ateisti, vaikka lapšuošša heijät rissittih l’uterilaisešša kiriköššä. Hyö elettih Šuomešša melko hyvin. Monet perehet jiätih šielä elämäh. Iivana ta El’sa niise šuoššuteltih muamuo jiähä Šuomeh, ka Jekaterina Stepanovna kieltäyty ta šano, jotta šovan jälkeh hyö myöššytäh kotimualla.
Venäjällä myöštymini
Vuotena 1944 inkerinšuomelaisie kanšalaisina vankina ollešša vaihettih šuomelaisih šotilašvankiloih. Viipurin kautti heijät vietih tavaravaunuissa Leningradih. Ka heilä ei annettu lupua männä pois vaunuista, a lähetettih Jaroslavlin alovehella. Šielä hyö ruattih kolhosissa ta meččätöissä.
Vuuvven 1949 oraškuušša pereh piäsi Vologdah. A jo šaman vuuvven 9. šyyškuuta hyö tultih ruatamah Louhen piirin Kiestinkin lespromhosih. Iivana Pakkanen muamoh ta čikkoh kera ruattih mečänhakkuutöissä eri paikoissa – Kiestinkissä, Aštahmašša, Valasjovešša ta muissa paikoissa.
Vuotena 1951 Ivan Ivanovič perehty Anastasija Petrovna Petrovan kera. Heilä šynty viisi lašta, ka kakši kuoli pieninä. Kolme lašta Nina, Tatjana ta P’otr ollah jo pensijalla, heilä on lapšie ta punukkoja.
Anastasija Petrovna šiirty tuonilmasih kolme vuotta takaperin 94-vuotisena. Naini eli Louhen piirin Sosnovii-pos’olkašša. Ivan Ivanovič kuoli vuotena 1996 pitkäaikaseh tautih, a hänen čikko El’sa Ivanovna šiirty tuonilmasih vuotena 2003. Heijän muamo kuoli jo vuotena 1965. Ivan Ivanovičilla ta El’sa Ivanovnalla oli Keškityšleirin lapšivankit -statussi.