Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Aleksandra Lesonen.
Karjalaisien elinkeinoja tutukši
Source:
Oma mua. № 20, 2026, p. 5
Aleksandra Lesonen
Karjalaisien elinkeinoja tutukši
Karelian Proper
New written karelian
Musejojen yö -aktijon rajoissa Koštamukšen kaupunkin musejo järješti Karjalaiset elinkeinot -luvennon.
Luvennon vetäjänä oli musejon ruataja Andrei Ponomar’ov. Tilaisuš mäni Louhi-akan talo -projektin rajoissa.
Andrei kerto kuuntelijilla nykyaikasen Koštamukšen piirikunnan alovehen istorijallisešta männyöštä: ikivanhoista ajoista Koštamukšen kaupunkin rakentamisen alkuh.
– Arheologit miärättih, jotta muinaisihmiset ašettauvuttih elämäh Luoteis-Karjalan alovehella, muun muašša Koštamukšen šeuvulla 7-8 tuhatta vuotta takaperin. Tämän muan enšimmäiset eläjät kalaššettih ta mečäššettih piäasiešša petroja ta hirvijä. Šiitä tovistau niijen eläimien luijen kyllyš šillosissa eläntäpaikoissa ta anšojen jiännökšet Kontokki- ta Koštamušjärven šekä toisien lähimmäisien vesistöjen rannoilla. Rautakautena ta Varhaiskeškiaikana šiinä muuvvoštu meččäsaamelaisien kulttuuri. Saamelaiset vajellettih. Konša 1300–1400-luvulla Luatokan alovehelta tänne tultih karjalaiset, šuurin oša saamelaisista mäni pohjoseh. Kalevalan piirin viimeset saamelaiset, kumpaset elettih Ohtan ta Kontokin kylissä lähettih pohjoseh 1800-luvun alušša. Kontokki-kylän paikašša šamannimisen järven rannalla nyt šijottuu Koštamukšen kaupunki, šelitti Andrei.
Mitä elinkeinoja käytettih karjalaiset, konša tultih uuših maih? Karjalaisien piäelinkeinona oli muanviljelyš. Hyö kašvatettih nakrista ta osrua, a 1800-luvun alušta alettih kašvattua potakkua. Kynnökšie leipyä varoin levennettih palon anšijošta ta valittih vil’l’avimpie maita jokien ta järvien lähellä.
Musejon šäilyttäjä kerto kuuntelijilla, jotta karjalaiset niise hoijettih karjua ta kalaššettih. Tavallisen karjanhoijon lisäkši 1800-luvulla pohjoiskarjalaisilla oli poronhoito. Šitä ei pietty elinkeinona – poroja käytettih piäasiešša vetovoimana. Poronhoito oli yleistä lännempänä pomorien kylie, lähemmäkši Šuomen rajua. Onnakko poroja šai nähä niise Pomorjen talonpoikien luona. Mitä etähämmäkši pohjoseh kohti Lappie, šitä enemmän poroja oli väještöllä.
Aloveh oli rikaš rautamalmista, ta šen eläjät šuahuššettih ta muokattih rautua. Rautua Lapin pokostoista käytettih piäasiešša Pomorjen šuolankeittäjät. Talonpojat poltettih tervua ta hiiltä. Länšišeuvuilla monet oltih laukunkantajina. Tietyšti karjalaiset kerättih šientä ta marjua, ruattih kotielinkeinoja ta käsitöitä, hakattih meččyä ta kuletettih šitä.
– Karjalaiset tarvittih šuurta voimua ta käršivällisyttä, jotta kašvattua ta korjata šato, šuaha omua leipyä. Leipyä riitti 3-4 kuukauvekši šatovuosina, a katovuosina hyö jouvuttih lisyämäh jauhoh männynkuorta ta šammalta. Varakkahat talonpojat voitih šuaha leipyä ilman korvikehta, kerto Andrei Ponomar’ov.
Luvento oli tiijollini ta mielenkiintoni. Kuuntelijat koroššettih, kuin tärkie on tietyä istorijua, jotta muuvvoštua ičetuntuo ta ymmärtyä nykyaikua.