VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | Statistics | ? Help

Nikolai Filatov. Leiby-suolu syöjile

Nikolai Filatov

Leiby-suolu syöjile

Livvi
New written Livvic
Mieros kävelles moneh kerdah olen nähnyh da kuulluh kui armas, kallis on rahvahal oma karjalan kieli. Minä sen avul monii vuozii piädy elätin, pagizuttelin sadoi karjalazii. Ylen harvah heijän keskes löydyi jo elähtännyh ristikanzu, kudai oli "unohtannuh" oman kielen. En usko moizii miehii, kuduat nuorennu paistih, a mieroh lähtiettyy kerras unohtettih oma kieli.
Olin kerran talvel tulizel pakkazel ruadomatkal Lendieran meččyniekkoilluo. Midälienne perevyi meijän mašin i pidi kiändyö paikallizien nerokkahien konemiehien puoleh abuu kyzymäh. Viga löyttih terväh, pakkaine oli viäryniekku. Tutustuin Vas’a-miehen kel, kudai oli auttamas meidy. Paginas sai ellendiähäi on karjalaine da vie oli kazvanuh Suonan bokkukyläs, 15 kilometrin piäs minun kodikyläs Kolatselläs. Olimmo kuulluh toine toizeh näh, kui sanotah, yheksä hyviä, kaheksa kaunistu.
Yhtelläh vastavuimmo enzi kerdua. Hätken tarattelimmo, tiettäväine, omal kielel, yhtehizih tuttavih näh, sen päivän eloksen hyvis dai kaikis puolis. Olin ennepäi kuulluh, ku tämä mies on vähäsanaine, a nygöi "papatti" yhteh palah, harvah andoi minule sanan välih čökätä. Murginaigu loppih, garažan rahvas levii ken kunne, minun paginkanzu jäi syömätä. Kiitin Vas’ua paginois, jo tahtoin kätty loškata, kačon, ga mužikku täydyi kyynälih, tartui minun käzivardeh da virkoi: "Kol’a-rukku, nukka vie kodvazen pagizemmo omal kielel, en musta, konzu jälgimäzen kerran nengaverran pagizin. Tiä ei ole kenen kel paista, kerdu rahvas on kerävynnyh uvvel meččymual eri puolilpäi Nevvostoliittuo, a karjalastu on kaksi-kolme kaikkiedah". Hätken jatkoin paginua miehen kel, kudual oli armas oma kieli.
Raadivotoimittajan ruavos oli tärgei suaha ristikanzu pagizemah, virittiä pagin. Eihäi sudre paista: hyväh sanah leppy lämbyy, pahahtuomi katkieu. Kui sinä kiänyt ristikanzan puoleh, moizengi vastavuksen suat.
Enzi kerdua vakkikohtah mendyy, en kerras jiävinyh omua kieldy, se toiči autoi ihan kerras piästä putin tuttavakse. Anuksen souhozan Puutilan briguadas oli kuulužan Roza Aleksejevna Mikkojevan kapustankazvattai rahvas. Nygöi ečitäh rajantagastu neruo, kui suaha 300 – 400 tsentnerii gektuaral, a silloi, vuottu 30 tagaperin, anukselazet suadih piäl 700 tsentierin joga gektuaral.
Oli aigazen keviän viilei huondespäivy. Naizet, heidy oli piäl kymmendy, kerävyttih huogavuspertih lämbiemäh da čuajuu ryyppiämäh. Sinä piän hyö istutettih kapustan taimenuzii mudapadazih. Jo senčois kuulin karjalan kielel: "Mibo šliäppypiäherroi tulou nahkureppu olgupiäl". Kynnykses piäliči harpattuu luajin tervehyön ven’an kielel: "Hleb da sol’". Tervyöle kerras ei vastattu, midälienne nagrahtettih erähän inehmizen sanoin periä. Toistin uvvessah ven’akse. Täl kerdua kuulin kirmeikielizet sanat: "Anna seisou kodvazen uksičupus, sit kučummo stolah". Syrryin karjalan kieleh: "Terveh teile, leibysuolu syöjile. Etto tahtone stolah kuččuo, sit pidäy vastata nenga: Istoi, ristikanzu syömäh stolua kohtah golbečan piäle, sellin stolah, ezin ikkunah".
Kodvazekse taloin vägi vaikastui, ku ei voinnuh ni vuottua ven’alazespäi nengomua vastavustu. Vastebo sit kaikin röhähtettih nagramah, a se kirmeikieline hyppäi eččimäh minuh näh kuppii, toizet kerras löyttih kunne istuttua kuččumatoi gost’u, tarittih omii evähii. Jälles sidä käyndykerdua Puutilan kapustan kazvattajat ainos löyttih minule, kui sanotah taloin mielen hyväkse, kuppi čuajuu da kaksi palastu zuaharii.