Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Karjalan Tazavallan 100-vuozipäiväkse

История изменений

24 января 2022 в 12:52 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) текст
  “Olimmo enzimäzet Vieljärven MTS:n (mašin da traktorstansii) traktoristat”, – nämä tatan sanat ainos mustoitutah, hos on mennyh aigua monii vuozikymmenii, konzu puuttuu käzih tämä kartočkaine. Ei ammui šeloilin bumuagoi: niilöin välis löydyi tämä jo hätken aigua häviksis olluh kartočkaine. Tazavaldu varustuu pidämäh 100-vuozipäiviä, a täl kartočkazel on igiä, nenga sanuo, vuottu 80, kerdu Vieljärven MTS avattih vuvvennu 1935. Nimi oli Vieljärven MTS, a kai tehniekku oli kerätty Jyrgilän kylän agjal suoteikol kohtal. Mennyön vuozisuan 30-luvun allus Karjalas, kuigi kogo sen aigazes Nevvostoliitos, kylälästy rahvastu kerättih kolhouzoih, kerättih vägeh. Ken ei tahtonuh mennä kolhouzah, sai nimen “rahvahan vihamies” i suurin vuitti heis joudui tyrmih surmattavakse vijattah, viäryöttäh. Mugai minun died’oi J.^ S.^ Šappijev da minun buaboi A.^ S.^ Šappijeva. Vieljärven rajonas oli enämbi 20 kolhouzua, joga suurespienes kyläzes oli kolhouzu. Pienembät kyläzet yhtistettih, a lähäl ei ku lienne olluh muudu kylästy – yksikai luajittih kolhouzu. Primierakse moine oli Nälmänniemes Nälmy-joven suus Vieljärven rannal. Raadivopaginoi keräilles, ku monii vuozii olin raadivoleiväs, Hauduvuoran kyläs pagizuttelin kerran endisty Nälmänniemen kolhouzan piämiesty vieljärvelästy Petrovua. Ollou elos, prostikkah, en musta hänen nimie. – Jälles voinua yhtenny vuon gospostavkan (valdivol pidi viijä nalogat kaikes: vil’l’as, maijos, lihas) repus kannoin Vieljärveh, musteli mies. Vuvvennu 1935 avavui MTS, pidi olla konehmiehii. Kylispäi kehoitettih nuorii miehii ottavumah täh neroh. Kursiloile otettih vaiku himohizii, vägeh nikedä ei potakoittu, kerdu tämä konehmiehen nero kyläläzel sil aigua oli vie vakkinaine. Kodvaine opastettih, onnuako, Ladvan kyläs, a sit – traktoroih käzin. Tulomjärven čupulpäi Kolatselläs enzimäzenny traktoristannu oli minun tata – P’otr Andrejevič Filatov. Täs neros häi pyzyi vuvves 1935 vuodessah 1967, kuolendassah, keskustui vaiku voinuvuozin. “Rauduhebo” da karasinan haju – Oli kummu nähtä, kui otettih vastah enzimäine traktoru, musteli Vasilii Klementjevič Simonov. Se oli ČTZ-merkine vägevy koneh. Mužikat vavon pohjua myö käveltih “rauduhevol” peräh, n’uusteltih muldua, eigo ole karasinan hajuu, eigo äijäl muadu tallua. Suurel traktoral peldopalazet oldih ahtahat, pidi levendiä kyndömualoi. Tuodih yksikorpussahine pluugu, kudai oli tarkoitettu suotehkoloih mualoih nähte. Kaksi mužikkua käveli traktoral peräh raudukoukkuloin kel i vavon piäs niilöil koukkuloil kiännettih pluugu uvvessah vagoh, musteli Vasilii Simonov. Nenga algavui Vieljärven MTS:n abu rajonan kolhouzoil, ga voinu keskusti kaiken. Minun tata ajoi sen ČTZ:n meččäh, kiinnitti sangiel trosal suureh kiveh, riičči kuda-midä traktoraspäi sih näh, ku ei suadas sidä liikkehel, no voinalpäi tulduu ligakuul 1945 eibo ni löydänyh omassah rauduhebuo mečäs. Suomelazet oli viedy se. Pidi ottavuo rauhan aijan huolih. Tatan kodine voinuvuozin oli murennuh, maman vahnembien kodi Kiikin kyläs oli kosken tagua nellän kilometrin piäs Kolatselläspäi. Pidi löydiä perehel eloitila da ičel ruado. Yksi tatan tuttavis nevvoi eloitilan N’akoilammin Abramovien talois, a ruavon, iče ku oli raisovietas, hebuo kaččomah da rajonan herroi vedelemäh. Eibo endine traktoristu hätkie rippunnuh ohjaksis. Raisovietan herrat käveltih amerikkalazis kuatančois da lämmis turkilois, a hevon ajai – sargumekos. Herrat puaksuh ildastu “syödih” yhtes pajon kel, a kon’uhal pidi vuottua, konzu tulou herru da vediä se kodih, vaiku sit sai ičel lähtie. Kerran se herru tuli korjazeh humalikos, jähkäi niškah ajajua da käski lähtie liikkehel. Tata palazen ajoi, kumualdi rien herran kel, sn’augai sidä knuutal da astui N’akoilambih. Tossu huondes oli jo Jyrgiläs endizen tuttavan da kaverin Dmitrii Jakovlevič Kornilovan luo paginal. Dmitrii Kornilov oli enzimäne dai jälgimäine Vieljärven MTS:n direktoru. Häi oli sidä avuamas da työnyttämäs ruadoh, nygöigi vuvvennu 1946 se mies oli uvvessah endizis rahkehis da pyzyi niilöis MTS:n salbavundassah, konzu 50-luvun lopul kai konehet siirryttih Vieljärven souhozal. Raudazet rahvas Aigazel keviäl 1947 tulimmo tatan kyläh Haroilah, Kolatselgäh vajai kaksi kilometrii, azetuimmo elämäh Bukkiloin kodih. Sinä keviängi tiä oli vie ainavo traktoru, Natiekakse sidä sanottih. Aigazes huondestu myöhässäh ildua se koneh pärpetti lähikylien peldoloil. Rahvas kummasteltih, konzu Fil’oin Peša muannou. Lähikylät havačuttih, konzu traktor kustahto tärähtih, rahvas uinottih, konzu traktoran iäni sammui. Pidi vie omas peldopalazes da žiivatas huolehtie, kala särbimekse suaha, oma kodi nostua. Rahvas voinan jälgizil vuozil oldih raudazet, kai kestettih, a raudutraktor puaksuh mureili. Kevätkylvön loppiettuu uvvessah kundoh pani enne heinyargie, varusti sygyzykynnökse. Konzu sai motoran kohendua, sit sidä hoduh piästämäs toiči oli kuuzi naistu: kolme yhtes puoles, toine kolme – toizes, riuhtailtih nuoris, punottih motorua. Moine se oli vehkeh. Puaksuh kävyi Jyrgiläspäi, ajeli polgupyöräl nuori mies Mihail Ivanovič Gippijev, häi eli Melličoin kyläs. Toi tatan traktorah varaozii. Oligo häi traktoristoin brigadieru jo silloi, vai oli mehaniekku, sidä minä en musta, no oli ylen ruadohimohine mies. Toiči tata potakoiččou jiähä yökse, no harvah häi jäi, pidi kiirehtiä Heččulah libo kunnetahto muijal. Vähittelen liženi konehii, liženigi mehanizuattoroi, viimezel aigua oli jo 20 hengie, nygöi talvel Kolatselläl vähembi eläjiä migu silloi konehmiehii. Harvazes käi tiijustelemah da kaččomah kui ruavot mennäh Tulomjärven čupul MTS:n direktoru D.J.^ Kornilov. Enimän kerdua se mies tuli jallai: MTS:s oli vaiku yksi mašin, kudamal pidi vedellä pitkin rajonua konehih näh kai vehkehet, voidiet, karasinat. Joga kerdua Kornilov yödy oli meil, tatan kel myöhässäh tarateltih ruadoh da elokseh näh, toiči kiistavuttihgi, no ainos heil oli hyvä sobu. D.^ J.^ Kornilovah, omah tatah näh pidäs suaha, käskie kirjuttamah tytärdy, Vera Dmitrijevna Ivanovua, endisty Vieljärven školan opastajua, kudai nygöi rakkahal auttau Karjalan Kielen Koin ruaduo da ohjuau sie teatrua. Häi parembi minuu vois kirjuttua omah pereheh näh, kuduas kuuzi lastu suadih loppie universitietat da oldih eri aloin nerokkahat spetsialistat. Jälles 10.^ kluassua minä kuun päivät ruavoin MTS:as, toin Jyrgiläspäi karasinua, sol’arkua, voidieloi Kolatselläl, silloi vähästy lähembi tuttavuin D.J.^ Kornilovan kel. Se oli vuvvennu 1956, kos olin nuori, no Dmitrii Jakovlevič ainos pagizi minun kel ku putin miehen kel. Lähembä tuttavuin da vagavembua paginua hänen kel piin jo raadivoleiväs olles, konzu häi eli Nuožarves. Pagizuttelin händy moneh kerdah raadivoh da TV:h näh, žiäli ku kai net paginat on pyhkitty iäre. Mondu kovua puutui koitella sil miehel. Voinan allus hävittäibataljounu myöstyi Petroskoihpäi i Kornilov joudui minlienne joukon käzih, kuduas vahnimannu oli pettäi, petturi. Se ei tahtonuh uskuo, Kornilov on istrebbataljounaspäi, yön muokkai, pidi hätken aigua havvas piälälleh, prižmi tunnustustu – olet špion. Radistal puutui kuulta Kornilovan sanat, kunne voibi soittua ratsiedu myö da tiijustua ken on Kornilov. Jäi eloh, no yhtes yös miehel piä harmani. Toine kerdu oli äjiä aijembi tädä. Dmitrii Kornilov enne Vieljärven MTS:ua oli avuamas Veškelyksen MTS:ua, sai sen työnnyttiä ruadoh, no kodvazen peräs joudui kovah ozah: händy sanottih rahvahan vihamiehekse, kerdu dokumentoi luadijes muga piädykauti oli peittänyh, ku hänen kenlienne ylen loittoine rodn’u oli otettu, oli “vietty” iäre ruavos, iäre parties. Dmitrii Jakovlevič saneli minule, ku Priäžän raikoman I sekretari oli ottamas partbiliettiä, räškytteli stolah pistoliettua da oijendeli häneh päi. Kornilov jäi ruavottah, nikunne ei otettu, a sit kuilienne otettih Priäžäh hebo-kliäčäl vetty vedämäh. Se pidi nähtä: nuori čoma sageitukkaine halpačču hebokulul pitkin kyliä vedäy vetty. Oli nagrettavannu. Kirjutteli kaikkiel, no tajemba Priäžiä kirjazet ei piästy menemäh. Sattumal tiijusteli, ku Raikomah on tulluh tarkastai Moskovan käskys, ongo rajonas liijan jyrkäh ajettu rahvastu kolhouzoih. Kornilov sai čökätä sen tarkastajan kormanih kirjazen da kodvazen peräs oli tunnustettu oigiekse ristikanzakse. “Se sekretari jälles voinua rajonah en ni tulluh, muite olizin hänel kovah kyzynyh”, pagizi Dmitrii Kornilov. – Työ olitto ainos liikkehel, loittuo koispäi, teil suuri pereh. – Se muga, muite ei suannus ruadua. Passibot emändäl, Anna Petrovnale: häi lapsijoukon hoidi, žiivatan pidi. Passibot dovarišoil – traktoristoil: kačo, silloi traktoristoil palku tuli kolhouzoispäi vil’l’annu, kartohkannu, lihannu. Kengo andoi minul säkin vil’l’ua, ken midä, a MTS:n direktoran kuunpalku oli vaiku 700 rubl’ua. Roiteh Dmitrii Kornilovah näh täl kerdua. Anna Vera Dmitrijevna kirjuttau tarkembah. Viego kuuluu peldoloil konehien iänet? Ei se helpo olluh traktoristan ruado 1940-1950- luvul. Motor pidi käzil punuo enne ku sait sen käymäh. Pellot enimyölleh oldih pienet, kiviköt. Pluugu pidi kiinnittiä traktorah puučokil tuomizel libo pihl’ajazel, muite pluugu olis kiveh törskättyy murennuh. Tatal ainos oli himo suurendella peldoloi. Kus sai nähtä pellol suuremban kiven, sen ymbäri kaivoi labjal haudazen, punaldi ymbäri sinkin da räbäitti kunnetahto pellolpäi. Nygöi vie voibi nähtä niilöi kivimöhkälehii vičikkölöis. Kymmenil gektuaroil Kolatselläs ymbäri oli kabrastettu kivet, levendetty pellot. Muutui tehniekku. Mustan oli tatal hyviä mieldy, konzu kevättalvel vuvvennu 1954 häi ajoikarahutti pihah pitkin kivoksii DT-54 -traktoral. Mindäh lienne sil aigua Kolatselgy kodvazen kuului Pitkänrannan Räimäläs olijan Voshod-souhozah. Siepäi hänel annettih DT, traktoristoil dai toizil ruadajil ruvettih maksamah kuunpalkoi den’gannu. Minun mama tuli ruavospäi pajon kel, konzu enzimäzes ruadopäiväs Voshod-souhozas sai kaksi rubl’ua 47 kopeikkua. Paiči kyndöruadoloi uvvel tehniekal ruvettih jo kylvämäh, istuttamah kartohkua. Tuoksendeltih Kolatselgäh vil’l’ankabrastandukombainu, no pidi kieldävyö sit liijan suures konehes, yksikai pienil peldoloil ottavuttih ojittamah suoloi, muutettih net heinymualoikse, ližättih kyndömuat, no kai net ruavot mendih sudre: kunnostettuloil peldoloil nygöi kazvetah mättähät, mečät, butket. Ven’al, sanotah, nygöi joga vuozi häviey miljon gektuarua kyndömuadu, Karjalgi kuuluu sih luguh. Viego konzu ruvennou kuulumah Karjalan peldoloil konehien iänet? Minun tata oli Karjalan tazavallan korgeviman Nevvoston deputuatannu vuozinnu 1954-1958. Täl kartočkazel häi seizou tagarivis toizennu oigielpäi. Mustan, tatalpäi famiiliet Bal’aškin Pallahtes da Rigojev Vieljärvespäi. Voi olla, kentahto vahnembua puoldu lugijois tunnustau Vieljärven MTS:n enzimäzet traktoristat, a Vera Dmitrijevna Ivanovua (Kornilovua) potakoiččizin jatkamah minun kirjutustu.

12 октября 2021 в 14:52 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Nikolai Filatov
  на

28 августа 2019 в 15:22 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: “Olimmo enzimäzet Vieljärven MTS:n (mašin da traktorstansii) traktoristat”, – nämä tatan sanat ainos mustoitutah, hos on mennyh aigua monii vuozikymmenii, konzu puuttuu käzih tämä kartočkaine. Ei ammui šeloilin bumuagoi: niilöin välis löydyi tämä jo hätken aigua häviksis olluh kartočkaine. Tazavaldu varustuu pidämäh 100-vuozipäiviä, a täl kartočkazel on igiä, nenga sanuo, vuottu 80, kerdu Vieljärven MTS avattih vuvvennu 1935. Nimi oli Vieljärven MTS, a kai tehniekku oli kerätty Jyrgilän kylän agjal suoteikol kohtal. Mennyön vuozisuan 30-luvun allus Karjalas, kuigi kogo sen aigazes Nevvostoliitos, kylälästy rahvastu kerättih kolhouzoih, kerättih vägeh. Ken ei tahtonuh mennä kolhouzah, sai nimen “rahvahan vihamies” i suurin vuitti heis joudui tyrmih surmattavakse vijattah, viäryöttäh. Mugai minun died’oi J. S. Šappijev da minun buaboi A. S. Šappijeva. Vieljärven rajonas oli enämbi 20 kolhouzua, joga suurespienes kyläzes oli kolhouzu. Pienembät kyläzet yhtistettih, a lähäl ei ku lienne olluh muudu kylästy – yksikai luajittih kolhouzu. Primierakse moine oli Nälmänniemes Nälmy-joven suus Vieljärven rannal. Raadivopaginoi keräilles, ku monii vuozii olin raadivoleiväs, Hauduvuoran kyläs pagizuttelin kerran endisty Nälmänniemen kolhouzan piämiesty vieljärvelästy Petrovua. Ollou elos, prostikkah, en musta hänen nimie. – Jälles voinua yhtenny vuon gospostavkan (valdivol pidi viijä nalogat kaikes: vil’l’as, maijos, lihas) repus kannoin Vieljärveh, musteli mies. Vuvvennu 1935 avavui MTS, pidi olla konehmiehii. Kylispäi kehoitettih nuorii miehii ottavumah täh neroh. Kursiloile otettih vaiku himohizii, vägeh nikedä ei potakoittu, kerdu tämä konehmiehen nero kyläläzel sil aigua oli vie vakkinaine. Kodvaine opastettih, onnuako, Ladvan kyläs, a sit – traktoroih käzin. Tulomjärven čupulpäi Kolatselläs enzimäzenny traktoristannu oli minun tata – P’otr Andrejevič Filatov. Täs neros häi pyzyi vuvves 1935 vuodessah 1967, kuolendassah, keskustui vaiku voinuvuozin. “Rauduhebo” da karasinan haju – Oli kummu nähtä, kui otettih vastah enzimäine traktoru, musteli Vasilii Klementjevič Simonov. Se oli ČTZ-merkine vägevy koneh. Mužikat vavon pohjua myö käveltih “rauduhevol” peräh, n’uusteltih muldua, eigo ole karasinan hajuu, eigo äijäl muadu tallua. Suurel traktoral peldopalazet oldih ahtahat, pidi levendiä kyndömualoi. Tuodih yksikorpussahine pluugu, kudai oli tarkoitettu suotehkoloih mualoih nähte. Kaksi mužikkua käveli traktoral peräh raudukoukkuloin kel i vavon piäs niilöil koukkuloil kiännettih pluugu uvvessah vagoh, musteli Vasilii Simonov. Nenga algavui Vieljärven MTS:n abu rajonan kolhouzoil, ga voinu keskusti kaiken. Minun tata ajoi sen ČTZ:n meččäh, kiinnitti sangiel trosal suureh kiveh, riičči kuda-midä traktoraspäi sih näh, ku ei suadas sidä liikkehel, no voinalpäi tulduu ligakuul 1945 eibo ni löydänyh omassah rauduhebuo mečäs. Suomelazet oli viedy se. Pidi ottavuo rauhan aijan huolih. Tatan kodine voinuvuozin oli murennuh, maman vahnembien kodi Kiikin kyläs oli kosken tagua nellän kilometrin piäs Kolatselläspäi. Pidi löydiä perehel eloitila da ičel ruado. Yksi tatan tuttavis nevvoi eloitilan N’akoilammin Abramovien talois, a ruavon, iče ku oli raisovietas, hebuo kaččomah da rajonan herroi vedelemäh. Eibo endine traktoristu hätkie rippunnuh ohjaksis. Raisovietan herrat käveltih amerikkalazis kuatančois da lämmis turkilois, a hevon ajai – sargumekos. Herrat puaksuh ildastu “syödih” yhtes pajon kel, a kon’uhal pidi vuottua, konzu tulou herru da vediä se kodih, vaiku sit sai ičel lähtie. Kerran se herru tuli korjazeh humalikos, jähkäi niškah ajajua da käski lähtie liikkehel. Tata palazen ajoi, kumualdi rien herran kel, sn’augai sidä knuutal da astui N’akoilambih. Tossu huondes oli jo Jyrgiläs endizen tuttavan da kaverin Dmitrii Jakovlevič Kornilovan luo paginal. Dmitrii Kornilov oli enzimäne dai jälgimäine Vieljärven MTS:n direktoru. Häi oli sidä avuamas da työnyttämäs ruadoh, nygöigi vuvvennu 1946 se mies oli uvvessah endizis rahkehis da pyzyi niilöis MTS:n salbavundassah, konzu 50-luvun lopul kai konehet siirryttih Vieljärven souhozal. Raudazet rahvas Aigazel keviäl 1947 tulimmo tatan kyläh Haroilah, Kolatselgäh vajai kaksi kilometrii, azetuimmo elämäh Bukkiloin kodih. Sinä keviängi tiä oli vie ainavo traktoru, Natiekakse sidä sanottih. Aigazes huondestu myöhässäh ildua se koneh pärpetti lähikylien peldoloil. Rahvas kummasteltih, konzu Fil’oin Peša muannou. Lähikylät havačuttih, konzu traktor kustahto tärähtih, rahvas uinottih, konzu traktoran iäni sammui. Pidi vie omas peldopalazes da žiivatas huolehtie, kala särbimekse suaha, oma kodi nostua. Rahvas voinan jälgizil vuozil oldih raudazet, kai kestettih, a raudutraktor puaksuh mureili. Kevätkylvön loppiettuu uvvessah kundoh pani enne heinyargie, varusti sygyzykynnökse. Konzu sai motoran kohendua, sit sidä hoduh piästämäs toiči oli kuuzi naistu: kolme yhtes puoles, toine kolme – toizes, riuhtailtih nuoris, punottih motorua. Moine se oli vehkeh. Puaksuh kävyi Jyrgiläspäi, ajeli polgupyöräl nuori mies Mihail Ivanovič Gippijev, häi eli Melličoin kyläs. Toi tatan traktorah varaozii. Oligo häi traktoristoin brigadieru jo silloi, vai oli mehaniekku, sidä minä en musta, no oli ylen ruadohimohine mies. Toiči tata potakoiččou jiähä yökse, no harvah häi jäi, pidi kiirehtiä Heččulah libo kunnetahto muijal. Vähittelen liženi konehii, liženigi mehanizuattoroi, viimezel aigua oli jo 20 hengie, nygöi talvel Kolatselläl vähembi eläjiä migu silloi konehmiehii. Harvazes käi tiijustelemah da kaččomah kui ruavot mennäh Tulomjärven čupul MTS:n direktoru D.J. Kornilov. Enimän kerdua se mies tuli jallai: MTS:s oli vaiku yksi mašin, kudamal pidi vedellä pitkin rajonua konehih näh kai vehkehet, voidiet, karasinat. Joga kerdua Kornilov yödy oli meil, tatan kel myöhässäh tarateltih ruadoh da elokseh näh, toiči kiistavuttihgi, no ainos heil oli hyvä sobu. D. J. Kornilovah, omah tatah näh pidäs suaha, käskie kirjuttamah tytärdy, Vera Dmitrijevna Ivanovua, endisty Vieljärven školan opastajua, kudai nygöi rakkahal auttau Karjalan Kielen Koin ruaduo da ohjuau sie teatrua. Häi parembi minuu vois kirjuttua omah pereheh näh, kuduas kuuzi lastu suadih loppie universitietat da oldih eri aloin nerokkahat spetsialistat. Jälles 10. kluassua minä kuun päivät ruavoin MTS:as, toin Jyrgiläspäi karasinua, sol’arkua, voidieloi Kolatselläl, silloi vähästy lähembi tuttavuin D.J. Kornilovan kel. Se oli vuvvennu 1956, kos olin nuori, no Dmitrii Jakovlevič ainos pagizi minun kel ku putin miehen kel. Lähembä tuttavuin da vagavembua paginua hänen kel piin jo raadivoleiväs olles, konzu häi eli Nuožarves. Pagizuttelin händy moneh kerdah raadivoh da TV:h näh, žiäli ku kai net paginat on pyhkitty iäre. Mondu kovua puutui koitella sil miehel. Voinan allus hävittäibataljounu myöstyi Petroskoihpäi i Kornilov joudui minlienne joukon käzih, kuduas vahnimannu oli pettäi, petturi. Se ei tahtonuh uskuo, Kornilov on istrebbataljounaspäi, yön muokkai, pidi hätken aigua havvas piälälleh, prižmi tunnustustu – olet špion. Radistal puutui kuulta Kornilovan sanat, kunne voibi soittua ratsiedu myö da tiijustua ken on Kornilov. Jäi eloh, no yhtes yös miehel piä harmani. Toine kerdu oli äjiä aijembi tädä. Dmitrii Kornilov enne Vieljärven MTS:ua oli avuamas Veškelyksen MTS:ua, sai sen työnnyttiä ruadoh, no kodvazen peräs joudui kovah ozah: händy sanottih rahvahan vihamiehekse, kerdu dokumentoi luadijes muga piädykauti oli peittänyh, ku hänen kenlienne ylen loittoine rodn’u oli otettu, oli “vietty” iäre ruavos, iäre parties. Dmitrii Jakovlevič saneli minule, ku Priäžän raikoman I sekretari oli ottamas partbiliettiä, räškytteli stolah pistoliettua da oijendeli häneh päi. Kornilov jäi ruavottah, nikunne ei otettu, a sit kuilienne otettih Priäžäh hebo-kliäčäl vetty vedämäh. Se pidi nähtä: nuori čoma sageitukkaine halpačču hebokulul pitkin kyliä vedäy vetty. Oli nagrettavannu. Kirjutteli kaikkiel, no tajemba Priäžiä kirjazet ei piästy menemäh. Sattumal tiijusteli, ku Raikomah on tulluh tarkastai Moskovan käskys, ongo rajonas liijan jyrkäh ajettu rahvastu kolhouzoih. Kornilov sai čökätä sen tarkastajan kormanih kirjazen da kodvazen peräs oli tunnustettu oigiekse ristikanzakse. “Se sekretari jälles voinua rajonah en ni tulluh, muite olizin hänel kovah kyzynyh”, pagizi Dmitrii Kornilov. – Työ olitto ainos liikkehel, loittuo koispäi, teil suuri pereh. – Se muga, muite ei suannus ruadua. Passibot emändäl, Anna Petrovnale: häi lapsijoukon hoidi, žiivatan pidi. Passibot dovarišoil – traktoristoil: kačo, silloi traktoristoil palku tuli kolhouzoispäi vil’l’annu, kartohkannu, lihannu. Kengo andoi minul säkin vil’l’ua, ken midä, a MTS:n direktoran kuunpalku oli vaiku 700 rubl’ua. Roiteh Dmitrii Kornilovah näh täl kerdua. Anna Vera Dmitrijevna kirjuttau tarkembah. Viego kuuluu peldoloil konehien iänet? Ei se helpo olluh traktoristan ruado 1940-1950- luvul. Motor pidi käzil punuo enne ku sait sen käymäh. Pellot enimyölleh oldih pienet, kiviköt. Pluugu pidi kiinnittiä traktorah puučokil tuomizel libo pihl’ajazel, muite pluugu olis kiveh törskättyy murennuh. Tatal ainos oli himo suurendella peldoloi. Kus sai nähtä pellol suuremban kiven, sen ymbäri kaivoi labjal haudazen, punaldi ymbäri sinkin da räbäitti kunnetahto pellolpäi. Nygöi vie voibi nähtä niilöi kivimöhkälehii vičikkölöis. Kymmenil gektuaroil Kolatselläs ymbäri oli kabrastettu kivet, levendetty pellot. Muutui tehniekku. Mustan oli tatal hyviä mieldy, konzu kevättalvel vuvvennu 1954 häi ajoikarahutti pihah pitkin kivoksii DT-54 -traktoral. Mindäh lienne sil aigua Kolatselgy kodvazen kuului Pitkänrannan Räimäläs olijan Voshod-souhozah. Siepäi hänel annettih DT, traktoristoil dai toizil ruadajil ruvettih maksamah kuunpalkoi den’gannu. Minun mama tuli ruavospäi pajon kel, konzu enzimäzes ruadopäiväs Voshod-souhozas sai kaksi rubl’ua 47 kopeikkua. Paiči kyndöruadoloi uvvel tehniekal ruvettih jo kylvämäh, istuttamah kartohkua. Tuoksendeltih Kolatselgäh vil’l’ankabrastandukombainu, no pidi kieldävyö sit liijan suures konehes, yksikai pienil peldoloil ottavuttih ojittamah suoloi, muutettih net heinymualoikse, ližättih kyndömuat, no kai net ruavot mendih sudre: kunnostettuloil peldoloil nygöi kazvetah mättähät, mečät, butket. Ven’al, sanotah, nygöi joga vuozi häviey miljon gektuarua kyndömuadu, Karjalgi kuuluu sih luguh. Viego konzu ruvennou kuulumah Karjalan peldoloil konehien iänet? Minun tata oli Karjalan tazavallan korgeviman Nevvoston deputuatannu vuozinnu 1954-1958. Täl kartočkazel häi seizou tagarivis toizennu oigielpäi. Mustan, tatalpäi famiiliet Bal’aškin Pallahtes da Rigojev Vieljärvespäi. Voi olla, kentahto vahnembua puoldu lugijois tunnustau Vieljärven MTS:n enzimäzet traktoristat, a Vera Dmitrijevna Ivanovua (Kornilovua) potakoiččizin jatkamah minun kirjutustu.