Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Kaugoid’ärves Kavainoh

История изменений

12 октября 2021 в 17:54 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Ol’ga Ogneva
  на

17 сентября 2019 в 10:20 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Pienen ylen čoman Kaugoijärven kylän lövvät viijen kilometrin piäs Rajakonnuspäi, konzu Videlespäi tulles keskikyläl kiännyt oigiele. Äijien toizien karjalazien kylien jyttyöh se vähin-vähäzin muutui duaččukyläkse. Ymbäri vuvven Kaugoijärves eläy vai yksi pereh. Anna da Leonid Jarošik eläkkehele piästyy kiännyttih järilleh emändän kodikyläh. – Elämmö täs, ylen on spokoino, hyvä. Ongo dorogat, ongo sähköt, ongo telefon, joga dieloine on meile tiä. Salminskois poseleenies aivei predsedatel’ hot’ tulou, aivei kyzytäh: “Kuibo on elaigu?” sanou Anna Nikolajevna Jarošik, omua suguu Login An’n’oi. Kaugelehtii vai loitomba olii järvi? Kaugoijärven kyliä enzimästy kerdua mainittih Iänisjärven viijendeksen verokniigois jo vuvvennu 1563. Sit Kaugoijärvel vähimikse on 455 vuottu. Ven’akse sidä tutah nimel Kavgozero, karjalakse sanotah Kaugoid’ärvekse libo D’ärvekse. Kylä on sijoitannuhes samannimizen järven rannale. Onnuako järven mugah se saigi oman nimen. – Sanotah, Kaugoid’ärvekse sendäh gu on kaugoi moine, kaugalleh d’ärvi. Kaugelehtau se kiändeleh. Se muga kiänäldäh. Mugai on. Kaččuot vai d’ärvie: se kiännäldäh mugaleiten, kaugalleh on, sellittäy Anna Jarošik, da ylbienny jatkau: – Hyvä d’ärvyt on, eigo ole nimittustu, vezi ei mene, ojastu nimittustu, yksi ojaine vai lähtöy d’ärves. Ylen puhtas vezi on. Kaugoid’ärves ei ole uponnuh ni yhty hengie. Min minä mustan, minun baabo mustau, ei ole uponnuh ni yhty hengie, a d’ärvi on syvä. I kalat nägyy – moine valgei on vezi. Yhtelläh paikainnimilöin tutkijat ollah tostu mieldy. Filolougientiijon doktoran Irma Mullozen mieles, kylän nimi on roinnuh kylän enzimäzen eläjän nimes Kaugoi: – Tämä on vahnu karjalaine, itämerensuomelaine nimi. Se oli käytös jo enne Hristossah uskon tulendua. Suomekse se on Kauko. Ga on olemas toinegi sellitys. Karjalan kieles sana kaugoi tarkoittau kustahto loitomba olijua kohtua. Toinah tämä järvigi on moine loitomba suurel juamal, lähembän Luadogan randua sijoitunnuzis kylis, loitomba manderehel olii kohtu. Karjalas on muudugi tämänmostu Kaugoi-kandastu paikannimie. Ezimerkikse, Kaugolampi Rebol’an čupul, Kaugoiniemi Seesjärven Karjalas, Kaugoirandu Siämäjärven Uhmoilas. Ven’ankielizel alovehel Tolvujan ymbäristös tietäh Kavgostrov. Mostu paikannimie on äijy, mi vihjuau sih, ku nimi ozuttau, kus nämmä kohtat ollah. Net ollah loitombi toizis. Kaugoid’ärvi Pieni da Kaugoid’ärvi Suuri Vahnois kartois on kaksi Kaugoijärven kyliä – Suuri da Pieni. Nygöi Kaugoijärves on kaksi agjua – Kaugoid’ärvi da Toine Agju. Lähimäine kylä on Kavaino, Videleh da Mägih on kaksintostu kilometrin matkua. Videleh Kaugoijärven lapset käydih jallai školah. – Kaheksa vuottu käimmö Videleh tädä tiedy myöten kouluh suovattoin da pyhinpäivin järilleh. Suovattoin tulimmo Videlespäi, a pyhinpäivin d’ärilleh astuimmo. Elaigu meni. Oldihgo tožo kolhouzat, täs žiivattaa rahvas piettih. Hyvä oli elaigu ennengi. Rahvas raattih, d’älgimäi d’o tuli, ven’alastu tuli lespromhozih raadamah. Muite kyläs elimmö, eigo olluh lukkuu, eigo nimidä. Daaže ven’alazet oldih, elimmö hyvin kaikin. Emmogo lukkuu, keppizet veriäl piimmö, mustelou omua lapsusaigua Anna Jarošik. Endizeh aigah Kaugoijärvi oli äijiä suurembi. Sanommo, sada vuottu tagaperin kylä oli kahten kilometrin pitky, Videlespäi Rajaselgäh menijän tien mollembin puolin seizottih taloit. Niidy oli 34. Rosas oli časounu. – Minä vai sen sanon, rahvastu D’ärvel oli vähembi, kui Kavainos da Konnus, jatkau Anna Jarošik, – no minä olen kaččonuh kirjoi: 122 hengie eli D’ärvel. Tiä oldih köyhembät pellot. Maat on pahembazet, kui Kavainos da Konnus. Rajakauppu KaugoIjärves Kaugoijärveläzet suadih ližiä tuloidu rajakaupal. Kylähäi oli ihan Ven’an da Suomen, alguudah myö Ruočin, rajan tyves, kudai viettih vuvvennu 1618 Stolbovan rauhan allekirjutettuu. Kyläs oli kaksi laukkua. – Täs oli Bačkozen taloi i täs heile oli lavka. Minul baabo saneli, kai parkii kiškottih i hyö lapsennu konzu oldih i heile sdaittih sinne lavkah. Den’gaa hyö annettih, ozuttau endizen Bačkozen taloin kohtan Anna Nikolajevna. Pruazniekkupäivin rajakylis piettih jarmankoi. Kaugoijärven oma pruazniekku oli Ved’oi. Ved’oin pruazniekannu Kaugoijärves oli jarmanku. Se piettih juuri sit kohtas keskikyläl, kus ennevahnas seizoi Bačkozen taloi. Jarmankas sai myvvä vai ven’alastu tavarua. Ga yksikai peiton pilkah kaupiččijat tarittih ostettavakse Suomen puolelpäi tuoduu tavarua. Oman vuitin suadih kui ven’alazet, mugai suomelazet kaupiččijat. Kahten puolen rajua karjalazet kazvau Stolbovan rauhan rajan mollembin puolin elettih karjalazet. Heil oli yksi kieli, samanmoizet ruavot da tavat. Lähimästy omua da hyviä tuttavua oli Suomen dai Ven’an puolizis karjalazis kylis. – Enne musteltih, musteltih, ga pruazniekoil minä sanon Suomespäi kai käydih, minun baabo Suomen tyttölöil kai plaat’t’aa nečidägoi raadaa ombeli. A sit gu voinu rodih, net kai materjaalat jiädih, sanou, vuottu kolme vai nelli vuotin, tullah konzutah ottamah, a sit tuldih evakuatsies lapset, sit vierahat, heile andoi net plaat’t’azet. A muite ylen hyvin elettih suomelazien kel. Lähäl oldih niityt. Poikki d’oves oli raja. I sit suomelaine niitti toizes čuras, meijän mies täs čuras. A sit dubakoičemmo, sanou, davai tupakoičemmo, suomelaine sanou. Sit istuttih, tupakoittih, paistih, sit kai spičkuvakkaine lykättih poikki d’oves. Muga tupakoittih dai elettih. Käydih Manšilas, sie oli kirikkö, sit meijän otettih meile, kačo, liinaa kazvoi, sit kuvottih sidä liinaa, sit sinne viettih, Suomeh viettih. Ga nähtih, nenne rajasodilazet nähtih, kannetah, ei sanottu nimidä. Kannettih sinne. Sit sie myödih. Rahaa tuli vähäine. Paltinua pandih ymbäri ičes. Muga minule baabo saneli. Panemmo, astummo, a ei koskiettu sodilahat da nimidä. Eigo ven’alazet, eigo suomelazet. Kaugoijärven huutorat Enne Suomen voinua Kaugoijärves ymbäri oli huutorua. Net roittihes enzimästy muailmanvoinua vaste Stolipinan muareforman aigah. – Ga huutoroil oli hyvä eliä rahvahal. Oli pelduo da niittyy. Rahvas kylvettih ozraa, ruistu. Kukoinmäin huutor oli, ga kai greččuu kazvoi, moine lämmin oli. I kodvan kazvoi, no yhten vuon kylmi, sit ei ruvettu kazvattamah, no muite oma grečču oli kai. Niken ei usko. Kuuzi kilometrii oli Kasesmägi, suoh päi, Suureh Mägih päi mennes, sanou Anna Jarošik. Kaugoijärven huutoroile iel enzimästy muailman voinua muututtih elämäh rahvas lähikyläs Kavainospäi, kudai on puoles matkas Rajakonnuspäi D’ärven kyläh. Jatkau Anna Jarošik: – Täs oli puolentostu kilometrin peräs Diäköintula. Uvvet koit bombitettih voinan aigah, ihan oldih uvvet koit, vie ni eletty ei rahvas. Täs enzi sodas dai toizes sodas suomelazet tuldih, bombitettih meidy tiä. Diäköintulah mendih rahvas. Heile annettih rahat, rahvahal, ku heile sinne pidi mennä. I kanzukunnal, miehil, pidi heile auttaa sinne kodi panna ilmai. I vie rahat annettih heile. I ruvettih parembi elämäh, kui tiä, kyläs. Oli rahaa, i koit mendih, koit tiäpäi riičittih, a sinne salvettih koit. Kavainospäi koit otettih sinne huutoroil. Endine rajakylä Kavaino Ennevahnas Kavainos elettih muanruavol. Se nygöi kyläh ei jiä nikedä talvekse. Sada vuottu tagaperin Kavainos oli 38 taloidu. Kyläs oli kirikkö, yhtehine ven’ankieline škola Kaugoijärven kel. Kavaino on sežo ylen vahnu kylä. Tiä oldih ylen hyvät mustat muat, peldoloil kazvoi kaikkie – vil’l’ua, kazvostu dai kartohkua. Kolhozoin aigah kavainolazet suadih oman ruavon tuloksis medaliloi Moskovas. Kyläs piettih lehmiä dai hebuo. Endizet ruokitut pellot kazvoitutah, taloit seizotah tyhjinny. Kavaino sežo oli rajal. Enne Stolbovan rauhan allekirjuttamistu se kuului yhteh suureh Konnun kyläh yhtes Manšilan, Grošnoin da Virdilän kel. Kavainosgi piettih rajakauppua. Täsgi kyläs oli kaksi laukkua. Lähimäzeh Suomen puoleizeh kyläh kohti ei olluh ni virstua matkua. Kavainon da Suomen puoleizen Manšilan yhtehine pruazniekku oli Miikulanpäivy. Vuvves piettih kaksi Miikulua. Yksi oli Kevät-Miikul, toine – Talvi-Miikul. Kevät-Miikulan päivy oli kezäkaupan avuandupäivy. Sinä piän Kavainon kyläs piettih Miikulan jarmanku. Sie myödih kui ven’alastu, mugai Suomen puolelpäi tuoduu tavarua. Ga nuoril ei olluh aigua olla yhtes, ei olluh aigua kižata. Sendäh nuoret kerävyttih yhteh Talvi-Miikulan päivänny. Sinä piän tiä sežo piettih jarmanku. Nuoret tytöt da brihat kui lähikylispäi, Ven’an puoleizis kylispäi tulluot, mugai Suomen puolelpäi tulluot, käveltih käzi käis kylän agjaspäi toizeh kogo jarmankupäivän. Jälgimäzen kerran yhtehine Manšilan da Kavainon Miikulanpäivy piettih vuvvennu 1917, sada vuottu tagaperin. Rajakylis Kaugoijärves da Kavainos siiriči ei matkattu mennyt vuozisuan voinat. Kolmeh kerdah kylät jovvuttih voinan jalgoih. – Kylä paloi, kyliä bombitettih. Bombitettih, ku ven’alazil tiä dzootat oldih. Ylen äijäl bombitettih, paloi kylä. Puuhizet koit ollah, ga kuibo ei pala. Aivei sanon suomelazil, ku suomelazet poltettih, kylät oldih, kahtel riävyl oldih kojit. Čuras dai toizes. Enämbi 200 hengie oli rahvastu. Da mužikkurahvastu oli. A sit dälles voinii yhtet akat jiädih. Mustan, täs kyläs yksi mies oli. Kai oldih akkurahvahat, sanelou Anna Jarošik. Kavaino – Kova aino? Yhtelläh jälgimäi kiännymmö Kavainon nimeh. Mi vois olla sen tagan, kyzyn Anna Nikolajevnal. Häi vastai nenga: – Kovaino, kova aino. Aivei minul buaboi sanoi, ylen hyvä maa oli, kova ainokse sanottih. Kova aino. Sildy muga sanottih. Nimistöntutkijat tuaste ollah tostu mieldy. Irma Mullozen sanoin mugah, Kavainon nimi ei ole helpol sellitettävy. Ei lopulline, vai väliaigaine sellitys löydyy vahnois kirjutettulois dokumentois: – Erähäs vuvvennu 1786 painetus kartas on ozutettu senaigaine Suomen da Ven’an raja. Kartas Kavainon nimi on kirjutettu kui Kavando. Se tagua vois olla karjalaine ymbäristöterminy kaivando. Tämä i on Kavainos säilynyh, ga vaihtanuh paikan. Da toinah tämä d – Kavando on hävinnyh astevaihtelun mugah. Kavainnon libo Kavainninkylä, kui sidä nygöi nimitetäh. Se on kaivando, kaivanneh, kaivettu paikku. Nimi on roinnuh sanas kaivua. Midä kohtua sie on kaivettu? Kannattas eččie. Toinah nimi vois liittyö Meloja-nimizeh ojah, kudamua on voidu oppie levendiä. Meloja-nimihäi vihjuau sih, ku ojua myöte matkattih venehil, melottih. Tämä oja virduau juuri Rajakonnun da Kavainon välil. Hos elos Kavainos da Kaugoijärves ei kiehu endizen vastah kui kudžoimätäs, ga kuni savu nouzou hos yhtes ainavos talois kezäl dai talvel, sini on toivuo, ku rahvas konzutahto tullah järilleh tuatan tapoksele da vahnat kylien nimet vie hätken ollah elos.