Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Matka Karjalah

История изменений

16 октября 2021 в 16:47 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с David Zolotar’ov
  на

22 сентября 2019 в 20:49 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: David Zolotar’ov Etnografi, antropologi, Venäjän europpalaisošašša eläjien venäläisien ta šuomelais-ugrilaisien tutkija. Šynty 1885 vuotena Jaroslavlin gubernijan Ribinskkaupunkissa papin pereheššä. Vuotena 1912 lopetti opaššukšen Peterburgin yliopiston muantieto- ta antropologija-alalla. Opetti yliopistošša, vuotena 1918 šai professorin arvon. 1910-luvulla hiän ruato Venäjän muantietehellisen šeuran komiisissa, kumpani vaštasi etnografisien karttojen valmistamisešta. 1920-luvulta alkuan Zolotar’ovin tutkimuškohtehena oli Luoteisošan väještö: venäläiset, karjalaiset, vepšäläiset, inkeroiset, vatjalaiset, inkeriläiset, saamelaiset. Vuotena 1923 hiän toteutti enšimmäisen tutkimušmatan vienankarjalaisien alovehella (Ušmanalla, Kiestinkin volostih ta Kantalahteh). Näijen matkojen aikoina kerätyt karjalaisien ta venäläisien kotitaloušvehkehet, ainehistot ta valokuvat šäilytäh Venäjän valtijollisešša musejošša. Vuosina 1926–1928 Zolotar’ovin johtama etnografijoukko toimi Uhtuon šeuvuilla, šekä Oulankašša, Kiimasjärvellä ta Luvajärvellä. Vuotena 1930 David Zolotar’ov oli vankittu. Kahen vuuvven piäštä hänet piäššettih, ka 1933 vuotena uuvveštah vankittih. Hiän kuoli Siperin työleirissä. Venäjän Karjala, mi nykyjäh kuuluu Karjalan Autonomiseh Sosialistiseh Neuvoštotašavaltah, kattau entisien Arhankelin gubernijan Kemin ujezdin šekä Aunukšen gubernijan Petroskoin, Povenčan ta Aunukšen ujezdijen alovehie. Šen pinta-ala, vesistöjä lukuh ottamatta, on 128,305 kilometrie. Kovoltah Karjalua voit verrata Romanijah šen entisissä rajoissa, ka väještön luvulta Karjala on pienempi, mitä meijän šuuret gubernijakaupunkit, šemmoset kuin Saratov, šentäh kun Karjalan koko väještö on vähäistä enemmän 200 tuhatta henkie. Vuotena 1908 eläjientiheyš nelijökilometrih Aunukšen ujezdissa oli 4,8 ihmistä, Petroskoin – 6,2, Povenčan – 0,8 ta Kemin ujezdissa – 0,7 ili keškimiärin – 1,7. Još verrata Šuomeh, šen yhekšän henken keškitiheykšeh, niin niämmä, jotta Uuvvenmuan liänissä eläjientiheyš oli 31,9 henkie, Kuopion – 9,1, a Oulun liänissä – noin 2. Luonnon olot ta rikkahuot, arkipäiväsen elämän omaluatusuš, rahvahanrunouven kaunehuš ta kyllyš, mit šäilytäh järvien, kallivojen, runonlaulajien ta starinankertojien muašša, mit annettih ihmiskunnalla “Kalevalan” kullankarvasie runoja, kiinitettih tutkijien huomijuo. Venäläini kirjallisuš, a vielä enemmän šuomelaini, annetah mahollisuš tuttavuštuo Karjalah parempi, mitä Venäjän monih muih piirilöih. Miehän haluon kertuo omie vaikutukšie šiitä, mimmoni Karjala on tällä hetkellä. Mie en meinua luatie erityisalaista etnografista šeloššušta Karjalašta, ka tahon kiinittyä lukijan huomijuo hyvin mukavah ta tärkieh meilä kaikilla šeutuh, kumpasešta tiijetäh äšen Länši-Europašša. Viime vuuvven šyyškuušša myö Aleksandr Lukič Kolobajevin kera läksimä Karjalah Aunukšen Tutkimušmatan ta Venäjän musejon Etnografisen ošašton käšyn mukah ta Karjalan toimehpanijan komitietan rahatuvella. Matan aika oli rajotettu ta rahat oltih tiukalla. Meijän erityistehtävänä ennein kaikkie oli tutkie Kemin ujezdin karjalaisien antropologisie ominaisukšie ta ainehellista kulttuurie. Tärkietä oli tutkie karjalaisie moniehašša elinpaikašša, jotta mahollisukšen mukah ne oltais loittona toini toisešta ta šen lisäkši helppopiäšysie meilä. Matkua šuunnitellen piättimä eččie mukavimpie paikkoja, mit ollah rautatieštä šyrjempänä. Meijän loppukohtana oli Kantalakši, epyälömättä halusima käyvä Kemin ta Ušmanan piirissä. Kolmantena kohtana, kunne myö piäsimä, oli Kiestinkin volosti… Myö tulima Kiestinkin kyläh, mi šijoutuu 70 virštan piäššä rautatieštä länteh päin… Kylän harvah rakennetut talot levittih yhteh rivih Tuoppajärven lahen rannikkuo pitin. Kiestinki on volostin hallintokeškuš, mi yhistäy yli 80 kylyä ta noin 2750 eläjyä. Kyläššä on 255 eläjyä, šiinä on volostin vallankumouškomitiet ta, koulu, klubi, puini kirikkö (lopetettu), felššeri- ta šynnytyšpunktit. Melkein kaikki kyläläiset kuulutah kolmeh šukuh: Kemovit, Sidorovit ta Ivanovit. Viimesillä kahella šuvulla on šama kantatuatto ta ne yritetäh voittua lukumiärälläh Kemovin šukuo, mi on monilukusempi. Kiestinki on loittona kauppakeškukšista ta šen väještön piäelinkeinona ammusista ajoista alkuan on ollun muanviljely, mečäššyš, kalaššuš šekä laukkukauppatienestit Šuomeh. Peltojen ta niittyjen pinta-ala ei ole šuuri, niin kuin ni muuvvallaki Karjalašša. Enemmän puolta alovehta on mečän peitošša ta noin kolmaš oša on šuot. Vil’l’ua niise kerätäh vähän ta šitä ei riitä väještön elättämiseh. Esimerkiksi, “Talouvellisen Elämän” tietojen mukah, tänä vuotena issutettih 16048 des’atiinua ruista, 16788 des’atiinua kakrua ta 4720 des’atiinua osrua. Šuunnitelmien mukah, tältä alovehelta olis voinun kerätä 984063 puutua vil’l’ua ili noin kuuši puutua yhtä henkie kohti. No paha šiä ei antan vil’l’ojen kypšyö ta eryähissä paikoissa jätti kokonah vil’l’atta. Vil’l’ojen tuho miärättih 25%–78%. Myö näkimä, kun Kiestinkissä šyyškuun puolivälissä kerättih täyšin kypšytöintä vil’l’ua ta vietih šitä pelloilta renttuloissa. Juuri šentäh vanhoina aikoina ta šamoin ni nyt ihmisien on ečittävä elatušta karjanhoijošša, kalaštamisešša, mečäššykšeššä ta toisissa tienestilöissä. Niittyjen puuttehen šekä toisien kulttuuri- ta taloušvaikutukšien takie kyläläiset ei voitu ottua hoijettavakši šuurta karjua. Kotišiivattojen luku ei ole šuuri. Mukava on huomauttua, jotta näillä šeutuvilla on kokonah hävinnyn poronhoito, kumpasella vanhukšien muisselmien mukah ennein oli šuuri merkityš talouvešša. Kalaššukšella, kumpani monissa paikoissa on piätienestinä, Kiestinkissä ei ole merkittävyä roolie. Ammattimečäššyš on nyt kokonah vähentyn, šentäh kun ei ole pyššyjä. Näijen ološuhtehien takie monet miehet lähetäh tienestilöih rautatiellä ta mečänhakkuulla. Niukat talouvelliset resurssit vaikutetah ihmisien ruokah. Potakka, leipä, kumpaseh lisätäh ruumenie, olkie ta pettuo, herkkuruuvvakši nakris, kapa, uuhha, pruasniekkana – kalakukko ta maito – nämä ollah tavallisimmat ta käyttävimmät šyömiset. Monet jo unohutettih oikien čäijyn mavun ta jo muutomah vuoteh ei maisseltu šokerie. Ta kaikkeh šiih kaččomatta kyläläiset on vielä šäilytetty oma luonnollini tervehyš. Hyö melkein ei konšana läsitä, kerto miula vanha šynnytyšliäkäri-felššeri. A još ken kipeytynöy, niin mänöy kylyh ta šiitä parenou. Äšen šemmoni ruato kun lapšenšuamini tavallah ei ole pitkä ta kivullini prosessi. Ušeičči lapšenšuaja šamana tahi toisena päivänä iče mänöy platenčan kera kylyh, mi puhistau ta vapauttau kipusista jälkivaikutukšista. Täššä pitäy huomauttua, jotta tavallisešti šynnytyš tapahtuu liäväššä tahi kylyššä täyšin epähihienisissä oloissa eikä puhtahašša pirtissä. Lapšie jo pieneštä šuahen totutetah keštämäh vaikeita, vaikka muamot toičči imetetäh lapšieh nännillä kahteh vuoteh šuaten. Kylminä šyyškuun päivinä myö šilloin-toičči näkimä pienie lapšie, kumpaset juokšenneltih paitasillah vilušša tuulešša. Kiestinkiläiset ollah keškimiäräsen kašvun yläpuolella, ruumihikkahat ta voimakkahat. Antropologiselta puolelta karjalaiset ei esitetä yhtä šamanluatuista joukkuo. Ammusista ajoista karjalaiset tunnettih erilaisie vaikutukšie, kumpasie nytki kuvaššetah. Još pakina koškou Kemin karjalaisie, niin heijän kešen on šuuri prosentti šinišilmäsie, valkietukkasie ta melko pitkäpäisie ihmisie. Ennein kuin ruveta kertomah paikallisväještön henkelliseštä ta yhteiskunnallisešta elämäštä, pitäy kuitenki mainita tapahtumie ta muutokšie, mit viimesinä vuosina vaikutettih ihmisien elämäh. Vaikka Karjalan länšivolostit aikasemmin piettih kiinteitä yhtevykšie Šuomeh, kuitenki venäläini vaikutuš koulun, kirikön, hallinnon ta nuorison kautti oli hyvin voimakašta tiäläki, pohjosešša, pakajamatta koko Karjalašta. Paikalliseläjät ošattih venäjyä, lapšet opaššuttih venäjänkielisissä kouluissa. Rautatien rakentamini vielä enemmän yhisti šeuvun Venäjäh. Vuuvven 1914 šotatapahtumien šeuraukšista pakajamatta, pitäy kuitenki ottua huomijoh, jotta tämä šeutu oli kotvan Karjalan väliaikasen halličukšen alla, kumpasen jälkeh šeurattih epäonnistunuon Neuvoštovaltavaštasen kapinan kauhut. Karjala oli kuitenki jiänyn Venäjällä, ka venäjän kielen vaikutuš šiinä alovehella on heikonnun. Koulušša ei enyä opaššeta venäjän kieltä, opaššuš on šuomen kielellä, opaštajina ollah šuomelaiset. Opaštajien rooliki on muuttun: opaštaja ei ole enyä yksistäh opaštaja, varšinki nuorilla še on johtaja. Hiän ruatau yheššä nuorien kera, viettäy vapuata aikua, järještäy pruasniekkoja, tanššiu, laulau, pitäy luventoja. Opaštaja opaštau nuorilla lauluja, tanššija ta kisoja. Kulttuurivaikuttajana hiän šuau nuoret kiinnoštumah ta vanhan polven arvoštamah häntä. Vaikka Kiestinkin volosti on šyrjäšeutuo, kuitenki tiäläki entiset peruštat on rikottu. Vanhojen tapojen tilalla tultih uuvvet laitokšet ta käsittehet – revkomi, klubi, jačeika. Paikalliset rahvaš vähä mitä tiijetäh täštä uuvvešta elämäštä, kyläh ei tule lehtijä eikä muuta lukomista, eikä ole ieš pätövie ihmisie, kumpaset šelitettäis rahvahalla nämä elämänuutukšet. Ei ole enyä kirikköjä eikä pappija, a ihmiset niin kuin ni enneinki šynnytäh ta kuollah. Millä tavalla nyt otetah vaštah uutta elämyä ta kaimatah toisih ilmoih? Puapot ta tietäjät on piäšty uuvveštah arenalla, vanhoilla šanoilla uušin voimin hyö rauhotetah rahvahan mieltä. Paikalliset akat, kumpaset kyyv vitettih meitä venehellä ta matalla esitettih vanhoja runoja, kyšyttih kyytimakšuna rintaristie tahi luatanua, mi šai meijät hämmäššykših. Ilman pappie hautajaisissa voit pärjätä, ka luatana še pitäy olla, jotta šuaha kuatie hauta. Šattuma kahičči näkömäh puisie kalenterija, ka niitä ei annettu millänä hinnalla. Ne ollah šuurešša arvošša kuin vanhukšilla šamoin ni nuoremmalla polvella. Erityisen kiinnošti milma karjalaini kleima – omissušmerkki. Karjalaiset oli yleisešti käytetty šemmosie merkkijä. Merkkijä pantih kotita työvehkehih: airoloih, kupluih, riukuloih, šilityšpualikkoih tmš. Lukutaijoittomuon takie dokumenttiloihki hyvin rikeneh pantih kleima allakirjutukšen ieštä. Olen šuanun nähä yli viittäšatua erilaista kleimua. Kleimojen muoto ta luonto vielä kerran tovistau šen, jotta karjalaiset oltih kiintieššä yhteyveššä venäläisih.