Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Palamatoi portriettu
История изменений
16 октября 2021 в 16:41 Nataly Krizhanovsky
- изменил(а) автора источника
с Margarita Kemppainen
на
24 сентября 2019 в 12:19 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Minä opastuin Anuksen piirin Sändämän kylän školas. Joga vuottu Voitonpäiviä vaste školah kučuttih Suuren Ižänmuallizel voinal käynnyzii kylän eläjii, silloi heidy vie ei sanottu veteruanoikse. Kyläs mostu rahvastu oli äijy. Hyö kerrottih meile, kui vojuittih, kus da kui vastattih kodvan vuotettavua Voitonpäiviä. Erähän kerran rodih muga, ku niken meijän kylän “voinan väis” ei voinnuh tulla školah paginale opastujien kel. Meijän kois seinäl ripui meijän muaman Anna F’odorovna Ivanovan suuri portriettu, sie häi oli voinusovis. Häi ei sanelluh meile voinah nähte, meile häi oli muite muamo. Minä kehoitin händy tulemah meijän seiččemenden kluasan urokale. Muamo meni myödäh, i silloi minä enzikerdua kuulin hänen mustelmii voinah nähte. Häi ei sanelluh hirvielöis toris. Se oli voinu 18-vuodizen neidizen silmin. Telefon- da hengilangat katk etah Ladvan kyläs traktoristoin kursoin loppiettuu, muamua työttih suamah uuttu traktorua. Sil aigua meigäläzet voiskat perävyttih rajalpäi da muamo mugai ei piässyh traktorua suamah, vai kiändyi järilleh kodih päi meijän saldatoin joukos. Muamo saneli Urualan kyläzes, kus häi oli evakos oman podruugan kel. Hyö, nuoret neidizet, tahtottih mennä sluužbale miliitsien joukkoloih, a koin emändy kieldi heidy menemäs: “Ei se ole naizien ruado, se on ylen varaittavu”. Muaman podruugu kirjutteli kirjazii erähäle frontal olijale brihale, i yhten kerran häi pani konvertah fotokartočkan, kus hyö ollah muaman kel yhtes. Briha toinah ozutti kuvan omale dovarišale, sildy ku muamalegi sen jälles rubei tulemah kirjazii frontalpäi. Erähän kerran muamale tuli surmuviesti. Briha, kudai kirjutti muamale kirjazii, oli rodužin Ukrainaspäi, hänen kylän valloitettih nemčat, sendäh surmuviesti työttih adresile, kudai löyttih brihal. Sit muamo omal himol lähti frontale, a surmulippuzen jätti koin emändäle, ku häi andas sen brihan rodnile, konzu tiijustau, ku heijän kylä piästettih vihaniekois. Voinupris’uagu piettih 7. syvyskuudu 1942, muamo työttih sluužbal Karjalan frontale. Häi oli telefonistannu. Erähiči hänel pidi kohendua katkennuh telefonlangu. Saldatoil rodih žiälii nuordu neidisty da hyö lähtiettih yhtistämäh langua hänes tuači. Vai vihaniekat tuldih vastah da tapettih meijän saldatat. Muamo ainos musti, ku on vellas heile, vellas olemmo sit myögi, hänen viizi lastu. Muamah niškoi voinu ei loppenuh 9. oraskuudu 1945, se loppih myöhembi Loittozen Päivännouzun frontal Japounien voitettuu. Toivomus meni todeh Vuvvennu 2017 meijän kodi Sändämäl paloi tuleniškuh. Tuhkah meni portriettugi. Sanotah, ku käzikirjutukset ei paleta, muga meijän portriettugi. 1990-luvul “Oman Muan” toimittajat oldih ruadomatkal Sändämän lohkol. Meijän lehten fotografannu silloi oli Viktor Trošev – Karjalan kuulužu mies, voinuveteruanu. Sanakse, hyö muamanke mollei rodivuttih vuvvennu 1923. Viktor Vasiljevič luadi muaman fotokuvan da vie hänen seinäl rippujan portrietan fotokuvan. Minä jo ammui ylen äijäl tahtoin yhtyö Kuolematoi polku -pidoh. Mennyt vuon minä annoin kuvan fotopajah, kus, kummua sanon, ga pienes mustu-valgies fotokuvas minul uvvessah luajittih muaman suuri portriettu. Minä työnnin sen omile vellilöile internetan kauti. Kaikin yhtes ylbevytty tävvet myö astuimmo muaman kuva käis “Kuolemattomas polkas” Petroskois. Muga yksi frontal olii pellasti toizen frontal olijan portrietan. Igäine musto heile.