Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Jyškyjärven kautti

История изменений

14 октября 2021 в 23:41 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Eeva-Kaisa Linna
  на

25 февраля 2020 в 14:44 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Meijän legendarini matka kešällä 2018 miun veikon ta kahen navon kera Piiteristä Arhankelih ta šieltä Solovetskih on piäššyn viimesellä etapilla, Jyškyjärvellä. Ukkoni Iivo Kaukoniemi oli kešäkuušša 1916 šuanun miäräykšen aštuo Venäjän armeijan palvelukšeh, čuarin alamaini kun oli. Iivon reitti kulki Kuusamošta Uhtuon kautti Jyškyjärveh, Kemistä laivalla Solovetskin šivučči Arhankelih, šieltä ielläh junalla Vologdah ta Petrogradih. Viimeni matkareitiltä päivätty kortti on Novgorodista. MATALLA KEMIE KOHTI Jyškyjärveltä Iivo Kaukoniemi lähetti 11.6.1916 naisellah Annalla enšimmäisen kortin mataltah enšimmäiseh muajilmanšotah. Kortti on sensuroitu 30. kešäkuuta ta tullun Kuusamoh 3. heinäkuuta. Iivo kirjuttau naisellah: “Olen nyt matalla Kemie kohti. Tänne tulima eklein. Piemmä tiälä enšimmäisen H:taipyhän ta huomena lähemmä ielläh. Uhtuošša šain matkatovarissakši 5 vuokkiniemiläistä šamoin noštomieštä. Muissatko V. Mattista, hiän on niistä yksi. Heissä on monta hauškua poikua ta niin ollen on aika kulun matalla mikäli näissä oloissa voit toivuo. Tähä šuaten meilä on oltu hyvät ilmat. Ennein kait šähköteitä šuat miulta tietuo vain piirrän varšin tämän tulomah... Toivon, jotta kohta šuau kiäntyä matkah Kuusamuo kohti, vain hiton pitälti tiälä viipyy šittenki...” V. Mattinen oli Ville Mattinen, Iivo Kaukoniemen ikätoveri, lähtösin Vuokkiniemen Mattisenrannalta. Mattinen oli alottan ruatoh 10-vuotisena tiätäh kyläkaupašša Vuokkiniemeššä. Šuomen puolella muutettuo Mattinen oli kehittän pitän uran kuin kauppa-alalla, šamoin Karjalan Šivissyššeurašša. Kauppaneuvoš Mattinen tunnetah James-farkkutehtahan peruštajana ta šeuran pitkäaikasena voimahahmona ta johtajana. Mintäh ukko Iivo oli Jyškyjärveššä? Šuomešta oli kulettu enšin Uhtuoh. Mitein? Šitä tarina ei kerro. Višših šieltä, Iivon kotišeuvuilta, Kuittijärvie pitin oli šiirrytty Jyškyjärveh ta šieltä šiitä ielläh vesireittie myöten Vienan Kemie kohti. Harva kait kulki Uhtuošta itäh päin muata pitin erämaijen poikki. Jyškyjärveššä oli kyllä aikoinah tulli, ka tuškin še oli šyynä Iivon matkareitin valintah. Runonkeryäjä D. E. D. Europaeus šen šijah joutu vuotena 1846 Jyškyjärveh pietetykši, šentäh kun hänen paššilla oli voinun matkuštua vain Piiterih. Europaeus lähetettih Kemih, mistä hänellä käšettih männä Piiterih. No mintähpä ei, kun kyyti ta matkaevähät oltih makšuttomat. Lisäkši kulettaja anto hänen käyvä tien varrella olijissa taloissa runoja kirjuttamašša. VIENAN VENETSIJA Vienan Venetsijakši kučuttu ta rikeneh kaunehimmakši karjalaiskyläkši mainittu Jyškyjärvi šijautuu yli 100 kilometrin piäššä Uhtuošta šuvimeriseh päin ta noin šaman verran matkua on Koštamukšeh. Myö mänimä šinne autolla, mi oli meitä vaššašša Vienan Kemissä meijän myöštyöššä Solovetskista. Šoratie, kuoppie, lentäjie kivie. Tuntu, jotta tämä matka ei lopu konšana. Čirkka-Kemijoven ta Kemijoven yhtymäkohašša šijaiččijalla Jyškyjärvellä on joven yli rakennettuja rippušiltoja, mit yhissetäh jovešša olijie šuarija mantereh. Jyškyjärven kaunehuona on hyvin hoijetut pihat ta puutarhat. Puutarhojen muamo on Aleksandra Dobrinina, kumpani oli 1930-luvulla lähetetty Leningradista kyläh liäkäriksi. Varattomašta aatelispereheštä lähtösin ollun Dobrinina oli palvellun enšimmäiseššä muajilmanšovašša liäkärin apulaisena ta oli šuanun jonkun verran liäketietehellistä koulutušta. Višših šen verran, niin kuin ni felššerit, kumpasie nykyjähki on Venäjän kylien tervehyšašemien hoitajina. LIÄKÄRI TA PUUTARHOJEN MUAMO Aleksandra Dobrinina oli topakka naini, kumpasen alun perin piti ruatua pari–kolme vuotta täššä loittosešša kyläššä. Dobrinina huomasi ihmisien pahan tervehyštilan, pahat hampahat, tervehyönhuollon puuttehen, likaset vuattiet ta tavan harvoikseh peššä ašteita. Naini rupesi ihmisien hoitajakši ta tiijonantajakši. Meččätöijen johtaja miärättih rakentamah pol’ničča ta raivuamah šen ympärillä pelto ta puutarha. Aleksandra Dobrinina kierti talošta taloh, šuatto tulla ilmottamatta ta olla vihaniki, još ei ollun tyytyväini näkömäštäh. Käški peššä vuattiet ta vaihtua makuuvuattiet kerran netälissä. Lusikat oli laitettava pistyh pešun jälkeh, jotta ne kuivuttais kunnolla. Taloloih piti rakentua šuuremmat ikkunat, jotta šiämeh šuatais enemmän valuo. Potakkua ta ruista šisältävyä ruokavalijuo piti luajentua ta luatie pienie kašvimaita pihoih. Kyläläiset opaššuttih kašvattamah porkkanua ta punajuurta, ta valmistamah ruokua, kumpasešta šai vitamiinija. Lomalla Leningradissa käyveššäh Dobrinina ošti marjapenšahien taimija, pihoih issutettih viinimarjapenšahie ta irgua, marjatuomipihlajan šukuista, erittäin tervehellisie marjoja tuottavua kašvie šekä omenapuita. Mantšurijašta šanottih šen olijan kotosin. Pol’ničan läsijät šuatih työterapijua. Heti kun pahin tautivaihe oli männyn ohičči, heijät pantih puutarhatöih. Tuli toini muajilmanšota, Aleksandra Dobrinina otettih tuaš liäkärin töih. Šovan jälkeh hiän myöšty Jyškyjärveh, kumpaseh oli kovašti kiintyn. Kyläläiset arvoššettih Dobrininua, hänen mukah on nimetty yksi kylän katuloista ta hänen muissokši on ašetettu pačaš. VALKOVENÄLÄISEŠTÄ KARJALAISEKŠI Elimä Urbanovičien pereheššä. Talon isäntä Antti kerto, jotta hänen muamoh ta anoppi muisseltih Aleksandra Dobrininua kovin lämpimäšti. Antin tuatto Vladimir oli lähtösin Valko-Venäjältä, mistä hiän halusi pois. Vuotena 1953 hiän ošti Leningradista lipun niin loitoš, kuin rahua riitti ta tuli Kemih. Šieltä hänet miärättih Jyškyjärveh, minne mäntih autokyyvissä Kepah šuaten. Šiitä etehpäin piti männä aštumalla, šamah šuuntah ajanut poštiauto ei ottan kyytih, šentäh kun še kuletti rahua. Vladimir rupesi ruatamah uitošša, šiitä työštä makšettih hyvin. Alovehella oli alotettu hakkuut šotien jälkeh, puutavarua myötih Enklantih, työtä riitti. Mieš ruttoh oppi karjalan kielen, ainut venäläini kun oli työporukašša, kumpasešša muut paistih karjalua. Karjalaisuošta tuli niin tärkie asie, jotta myöhemmin hiän vuati, jotta paššissa mainitah hänen kanšallisuokšeh “karjalaini”. Vladimir löysi puolisokšeh karjalaisen Zinan ta šai hänen kera kolme poikua. Kouluh 1960-luvulla männeššäh Antti ei ošannun yhtänä venäjyä, niin oli Jyškyjärvi šilloin vielä karjalaini. Eläjieki oli 1 500 ta koululaisie noin 600. Nyt eläjien miärä on lašken ta heitä on enyä jälellä nelisenšatua. Koulun yhekšänneltä luokalta Antti löysi Kat’an, kumpasen kera nytki elelöy Čirkka-Kemijoven rannalla olijašša talošša. IKÄVÄ TAPAHUŠ Jyškyjärven eläjillä oli vallankumoukšen jälkeh šattun ikävä tapahuš, min Antti on kuullun Taito Maliselta, tunnetulta venehmuasterilta. Čuarilta oli riissetty valta, elettih “vallattomuon aikua”, Karjalašša ei ollun vielä neuvoštohallintuo. Oli pula ruuvvašta, eryähillä perehillä ei ollun ieš šiemenvil’l’ua. Eikä ollun ketänä keltä lainata. Niin lähettih jyškyjärviläiset tuatto ta poika aštumalla polkuja pitin kohti Uhtuota, pienien kylien poikki. Kulettih Mämmijärven ta Požan kautti. Piäštih Haikol’ah, mistä ei ollun pitkä matka Kemih kulkijalla tiellä, mitä pitin piäsi Uhtuoh. Kun tuattuo ta poikua ei alkan kuuluo jälelläh, lähettih eččimäh. Ei niitä ollun Mämmijärvellä, eikä Požašša, missä kerrottih kuitenki, jotta ne oli kulettu šen ohičči ta jälellähki mänty kantuan šiemenvärčillistä. Mäntih Haikol’ah, myöššyttih Mämmijärvellä. Šielä juuri eryäš vanha akka tuli rantah, oli kalašta tulošša. Autettih häntä vetämäh veneh kuivalla, kyšyttih eikö nähnyn kulkijie. Akka tiesi, jotta ne oli yövytty kyläššä eläjän vanhan miehen luona. Mäntih ukon luokši, ka še alušta kieltäyty, jotta ei mukamaš nähnyn ketänä. Ka šiitä lopulta myönti, jotta hiän oli ne kulkijat yöllä šiemenvil’l’an takie tappan, kirvehellä henkiltä humahuttan. Šynty kyšymyš, mitä ruatua tappajan kera, kun levottomien aikojen takie ei ollun mimmoistakana virkakonehistuo. Piätettih viijä ukko šeuvulla olijien “enklantilaisien interventtien” luokši. Ta kun ne kuultih tarina, niin piätettih viijä ukko nurkan tuakše. Ammuttih hänet šiih paikkah, noin vain. Vašta meijän aikana šelvisi, jotta ne miehet oltih brittien palvelukšešša olluita karjalaisie, kumpaset oli Vienan Kemissä järješšetty Karjalan rykmentti. IIVO KAUKONIEMEN TAIVAL Iivo Kaukoniemi oli aina hyvin kiinnoštun Vienan aseista, hiän oli yksi Wienan Karjalaisien Liiton peruštajajäšenistä. On mahollista, jotta kennih kuušamolaini oli kaččon Iivon aktiivista heimotoimintua pahalla ta vihjannun Iivon “vuarallisuošta” čuarin virkamiehillä. Muajilmanšovan puhkettuo hänet miärättih kešäkuušša 1916 Länši-Ukrainan rintamalla. Iivohan oli iellähki akkah Annan lailla Venäjän kanšalaini ta aševelvollini. Kerrotah, jotta lähtömiäräyš tuli Iivolla hänen olleššah kylillä aseilla, eikä hiän ilmeisešti šuanun käyvä ieš koissakana. Tieto järkytti tyttäreh Annan luona ativoissa olluon Jevdokija Dorofejeffi n, kumpani juštih istu perehen pikkulapši šylissäh keinustuulašša. Naini šai šairauškohtaukšen ta keinustuula kuatu. Pieni lapši pelaššettih hänen altah, ka Jevdokija mänehty kohtaukšen šeuraukših myöhemmin šyyškuušša šamana vuotena. Iivon toimista Länši-Ukrainan rintamalla ei ole tietuo. Višših hänellä oli onni mataššah, šillä kerrotah, jotta hiän olis komennušpaikalla piäštyön kipeytyn disenterijah eikä šen takie olis joutun taisteluih. Kotih Kuusamoh Iivo Kaukoniemi kuitenki myöšty, kašvattamah perehtä, vualimah heimouatehta ta kauppiehakši. Vuotena 1918 hiän yheššä Paavo Ahavan kera kierteli Pohjois-Vienašša ta pakasi Karjalan Šuomeh liittymisen puolešta. Walleniukšen komennuškunnašša Iivolla oli hyvä titteli, neuvottelija virkamieš ili “diplomatti”. Itä-Karjalan kanšannoušun aikah 1921–1922 Iivo Kaukoniemi ošallistu Vienan Rykmentin huoltoh toimieššah Karjalan halličukšen miäräykšeštä Kuusamon etappimiehenä. Myöhemmin Iivo Kaukoniemi jatko yhteiskunnallisena vaikuttajana Kuusamošša. Hiän toimi kanšankoulun ta kanšanopiston johtokunnissa, šuojeluškunnan esikunnašša ta paikallisešša Karjalakerhošša. Iivo Kaukoniemi kuoli kevätkuušša 1937.