Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Lähtimme evakuacaih

История изменений

04 июня 2020 в 15:28 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Tämä voine zavodiiheze, siid müö elimme Priäžäs. Mužikke minun ruaduoi, a minä siid lehmäd da, heinäd azuin da niitän da lapsiden ker kodiz da kai. Lapsed lähtedih, otti tütär vahnembe lidnah, müö d’iäimme ukon ker kahtei. Vuotamme vie - muga azevutah eigo, azetu neče voine da kai. Ka midä azettuu, d’o kezän sen ijun’an, ijul’an, augustal, lopul: ”Sobirace iäre! Kaikkit, štobi soberikatokseh, kem midä voined ottai. Kahtes čuasus”. Na a minul lapsed lidnas, mužikke vai viinad d’uou. D’o bombii Priäžän, sen i kaiken restoraanad, dai kodit kai eisua mändä lähikse, muga bombii. Vie meil lehme andamata, pidäu gosudarsvah zdaida. Heinäd azuimme, ned d’iädih kai sinnä. Bombii ikkunat, kai pertiz murenzi, čut ei starikkat tappanu sinne, sii häi zluosti d’uov viinat. ”Läkamme iäre, hot’ lapsidelloh uidigamme, kunna tahto lapset...”. - ”Emme vie lähte, olgamme vie vähäine kodis”. Minä sanon: ” D’iäned - d’iä täh minä la lähten lapsidelloh nügü kai, mua matkadau iäres”. Selginin, kolme räččinät piäle panin, kaks pluat’t’аd. Duumain eihätkeks...vaiku meit tüöttih kahteks nedälikse. Terväh, sanou, iäre kiändütökseh, tulette. Lähtimme, emme voi mašinuoih puuttui, muga viedäh rahvahit kaikkit tagembaižis külis. Odva puutuimme mašinuoih. A sigä d’o palau, požarad ned. Nägütäh kodit ku sütütetäh ka enohüvim meile se plam’a nägüu, ka srašno kaččoi - uidigamme müö iäre. Tulemme, puutuimme mašinah, lidnah pristanile meid viedih. Nu, minä do nägin d’o siga lapsid omad dai, tüttäret poigat kai ühteh puutuimme. Siid meid viedih baržah, vie müö lidnaz olimme, siid baržah sinne ištutettih Onegad müöti t’üöttih. Kenigi itköu pristanil, kenigi lehmiden ker kävelöu, kem midägi moine. Müö lehmän zdaičimme Priäžäh, ka hot’ sidä hlopottad ielo.

04 июня 2020 в 15:28 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Tämä voine zavodiiheze, siid müö elimme Priäžäs. Mužikke minun ruaduoi, a minä siid lehmäd da, heinäd azuin da niitän da lapsiden ker kodiz da kai. Lapsed lähtedih, otti tütär vahnembe lidnah, müö d’iäimme ukon ker kahtei. Vuotamme vie - muga azevutah eigo, azetu neče voine da kai. Ka midä azettuu, d’o kezän sen ijun’an, ijul’an, augustal, lopul: ”Sobirace iäre! Kaikkit, štobi soberikatokseh, kem midä voined ottai. Kahtes čuasus”. Na a minul lapsed lidnas, mužikke vai viinad d’uou. D’o bombii Priäžän, sen i kaiken restoraanad, dai kodit kai eisua mändä lähikse, muga bombii. Vie meil lehme andamata, pidäu gosudarsvah zdaida. Heinäd azuimme, ned d’iädih kai sinnä. Bombii ikkunat, kai pertiz murenzi, čut ei starikkat tappanu sinne, sii häi zluosti d’uov viinat. ”Läkamme iäre, hot’ lapsidelloh uidigamme, kunna tahto lapset...”. - ”Emme vie lähte, olgamme vie vähäine kodis”. Minä sanon: ” D’iäned - d’iä täh minä la lähten lapsidelloh nügü kai, mua matkadau iäres”. Selginin, kolme räččinät piäle panin, kaks pluat’t’аd. Duumain eihätkeks ...vaiku meit tüöttih kahteks nedälikse. Terväh, sanou, iäre kiändütökseh, tulette. Lähtimme, emme voi mašinuoih puuttui, muga viedäh rahvahit kaikkit tagembaižis külis. Odva puutuimme mašinuoih. A sigä d’o palau, požarad ned. Nägütäh kodit ku sütütetäh ka enohüvim meile se plam’a nägüu, ka srašno kaččoi - uidigamme müö iäre. Tulemme, puutuimme mašinah, lidnah pristanile meid viedih. Nu, minä do nägin d’o siga lapsid omad dai, tüttäret poigat kai ühteh puutuimme. Siid meid viedih baržah, vie müö lidnaz olimme, siid baržah sinne ištutettih Onegad müöti t’üöttih. Kenigi itköu pristanil, kenigi lehmiden ker kävelöu, kem midägi moine. Müö lehmän zdaičimme Priäžäh, ka hot’ sidä hlopottad ielo.