Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Tverin karielaziin luona

История изменений

01 сентября 2022 в 10:56 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  AJELUŠ NIKOLSKOIH KEŽÄNÄ 2021 Vaššattih milma Nasto da Riigo – vaštavukšen organizatorat. Mie tuliin enžimäzenä, i luagerissa vielä nikedä ei ollun. Luageri oli ažetettu šomalla kohalla Medvedičča-jogirannalla kangahan keššeššä. Organizatorat oldih šuuret moloččat, žentän što učasniekoin tulennan iellä luageri oli ynnäh valmis’ – šolgikatoš (tenta) riputettu, stolat da laučat šeizatettuot, lökkö viritetty, hallot varuššettuot, čuaju palavoidu, šyömine valmissettu. Kodvan jälgeh tuldih toizet učasniekat avtobusalla – tuldih Tveristä, Moskušta, Petroskoista. Yhet oldih miula varoin jo tuttavat, toizet – eu. Zdorovaiččiečima. Tunnuštuačima. I šidä alottuači miän pieni kolmepäivälline eländä tverin karielan rannalla. ENŽIMÄNE PÄIVÄ, 30. HEINÄKUUDA Tunnuštuačennan da murginan jälgeh ajelima Nikol’skoih. Nikol’skoi on šuuri s’ola. Tägäläzet naizet vaššattih meidä s’olan kluubašša. Šaneldih meilä s’olah näh, laulettih karielan virret, ožutettih talon eloloin muzejan, papin talon muzejan. Olima s’olan kiriköššä – kirikkö on šuuri, korgie, ylen šoma pihačči i šiämeššä. Ennen že oli rikottu, nyt on rakennettu. Nouzima kolokol’n’alla (kellojallalla), kačahtima ylähädä ymbäryštä. Kolokol’n’alla juohti mieleh tämä vanha karielan virryt: Lendäy kurgi, valgie kylgi, Opašša milma lendämäh. Ei ylen yläh, ei i alah – Omua randua nägömäh. Niinže olima Fiilihä-kyläššä. Vaštuačima šielä tägäläzenke krajevedanke Taisija Nikolajevanke Kremeneckoinke. Ruadopäivän lopetti puadara. Myöštiäčimä luagerih vihmalla. TOINE PÄIVÄ, 31. HEINÄKUUDA Kaikkie aziekašta päivä. Miän gruuppa eroi i myö läksimä eris’ informantoih – kakšin-kolmiin – pagauttelemah tägäläzie ristikanžoida. Ket meistä paistih kyläläzinke hormiksi (veniäläkši), ket – karielakši. Paistih kaikinmuozeh näh, vain glavnoi (piälline) tema oli – “Pereh i lapšin kašvatanda”. Olima monissa kylissä – Nikol’skoissa, Solomčašša, Tuučovašša. KOLMAŠ PÄIVÄ, 1. ELOKUUDA Jälgimmäne päivä. Huomnekšella läksimä gost’ih Solomčah – Valentina Aleksejevnan luo. Hiän šyötti meidä mussikkapiirailla da kapustakukkoloilla (žemmuozet kukonhelton nägözet piiruat kapussan kera). Vain miula tuli aiga ajamah kodih. Žentäh šidä mie eroin toizista i ajoin kodih. Toizet yhešniekat vielä lähettih Zamit’jah šigäläzeh čajovn’ah. JUOHUTELLAH MIELEH KUVAHAZET Tämä ajeluš Tverin Karjalah jäi muissošša kuin kirjava paikka, i nyt aigahaže juohutellah mieleh žemmuozet kuvahazet: Čirone kizuau Medvediččajoven peskupohjalla; šelgie vezi virduau madalikolla i räiskyy päiväzellä. Kaikenmuozet kukat kukitah jogirandua myöt’ – ruškiet, keldazet, valgiet… Keški jogie šeizotah kellä-ollou lad’jattuot paččahan-nägözet kiviruoppahat. Edähänä vejen pindua myöt’ aštuu muuveš tyttö – einin vejen emändä, einin yhešniekka Ol’a? Olemma miän mielyzäššä luagerissa pedäjin da kadajin keššeššä. Ilda tuli, vašta vihmu, alahane päiväne viidi hatakošta i kellisti kaikki ymbäri. Šavu noužou luagerin lököštä, täyvyttäy vozduhan i luadiu šuarnahizen atmosferan. Kerdah joven piällä nouzi ukonvemmel’. Yöllä vihmuu. Mie venyn omašša majašša (palatkašša). Vihman humuneh i šelgie viluhko vozduha magautetah. Šilmät ummissettau magie uni. Myö (yhešniekat – tytöt i brihat) vejämmä paginoida luagerissa. Paginat kuulutah konža veššelät, konža filosofskoit, konža tiedoh näh, noužovaazeih näh, karielan kieleh näh, eländäh näh. Pagizemma hormiksi, muduačči karielakši. Čuajuo juomašša pagizemma, šuutimma, nagramma: päivällä – stolan tagana, a myöhällä illalla – lökön ymbäri. Luagerie pietäh miän vanhemmat – vagava briha Riigo da huolova tyttö Nasto. Šopešša (kuhn’ašša) emannoiččou miän šyöttäjä Inna. Vain toko niken ei issu azietta, kaikin avutetah vanhemmilla i toine toizella. Tytöt varuššetah sul’činua – kuin luajittih miän mammat i buabot, konža olima lapšina. Šiämet ollah monemmuozet – šonkašta, mankašta i puujuablokoista koričanke. Monet kuotellah sul’činoida enžimäzeh kerdah i diivučetah min verda ne ollah magiet. Lähemmä kyliä myöt’; kyläläzet talot ollah šomat, kruasittuot, šomennettuot naličnikoilla, korgiet, hyvät. Taisija Nikolajevna Kremeneckaja – tägäläne krajeveda – šuačennanke šanelou tägäläzeh randah näh, kumbane lieni hänellä varoin toizena kodimuana. Šanelou rahvahah näh, kumbazet elettih i eletäh tiälä. Taisija Nikolajevna šanou iččieh näh: “rissitetty vejellä i tulella”, hiän eli pitän i ei kebien elännän, vain šäilytti iččielläh hengivägie i vieruo hyväh. Mänöy miän ajelukšen toine päivä. Valentina Aleksejevna pagizou meinke karielakši omaššah pertissä Solomčašša. Pagizemma viikon – čuasuo kakši. Nägyy, pagina omalla kielellä hänellä varoin on kun šuuri ruadosti. Kaikin kuunnellah händä počki iänettä, staraijah ei laškie ni yhtä šanas’t’a. Valentina Aleksejevna on veššelä da rahmal’noi naine, hyvä šanelija, huolova emändä, muamo i buabo. A kolmandena piänä hiän tuaš kuččuu meidä gostih, šyöttäy meidä mussikkapiirailla, andau šyömiziin receptoida, šanelou omah eländäh näh. I ka vet kaikkie enämmäldi jäidih muissošša imenno tägäläzet kyläläzet ristikanžat – “i vanhemmat, i nuoremmat, i keškikerdazet”. Tägäläzet vahnat ristikanžat ollah kun muamot i tuatot, šaneldih meilä endizeh eländäh näh, endizeh ruadostih i jygehykših näh; šuačennanke i toivonke kačottih meih – nuorembazih, štobi emmä unahtais’ tuattoloin da diedoloin tieduo, emmä andais’ kavota omalla kielellä, karielan kielellä. Jälgimmäzellä myöhäzellä illalla, lökön luona paissešša Žen’a kerdah šano: “Aštukkua tähtilöidä kaččomah!” Aštuma kaikin yheššä. Löydimä Šuuren Medvedičan, Pienen Medvedičan, Maidotien. I vielä viikon näin šeizoma pimieššä i kaččoma taivahaže: Medvedičča-tähet – ylähänä, a Medvedičča-jogi alahana. Šidä läksimä maguamah.

08 сентября 2021 в 15:21 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Vaššattih milma Nasto da Riigo – vaštavukšen organizatorat. Mie tuliin enžimäzenä, i luagerissa vielä nikedä ei ollun. Luageri oli ažetettu šomalla kohalla Medvedičča-jogirannalla kangahan keššeššä. Organizatorat oldih šuuret moloččat, žentän što učasniekoin tulennan iellä luageri oli ynnäh valmis’ – šolgikatoš (tenta) riputettu, stolat da laučat šeizatettuot, lökkö viritetty, hallot varuššettuot, čuaju palavoidu, šyömine valmissettu. Kodvan jälgeh tuldih toizet učasniekat avtobusalla – tuldih Tveristä, Moskušta, Petroskoista. Yhet oldih miula varoin jo tuttavat, toizet – eu. Zdorovaiččiečima. Tunnuštuačima. I šidä alottuači miän pieni kolmepäivälline eländä tverin karielan rannalla. ENŽIMÄNE PÄIVÄ, 30. HEINÄKUUDA Tunnuštuačennan da murginan jälgeh ajelima Nikol’skoih. Nikol’skoi on šuuri s’ola. Tägäläzet naizet vaššattih meidä s’olan kluubašša. Šaneldih meilä s’olah näh, laulettih karielan virret, ožutettih talon eloloin muzejan, papin talon muzejan. Olima s’olan kiriköššä – kirikkö on šuuri, korgie, ylen šoma pihačči i šiämeššä. Ennen že oli rikottu, nyt on rakennettu. Nouzima kolokol’n’alla (kellojallalla), kačahtima ylähädä ymbäryštä. Kolokol’n’alla juohti mieleh tämä vanha karielan virryt: Lendäy kurgi, valgie kylgi, Opašša milma lendämäh. Ei ylen yläh, ei i alah – Omua randua nägömäh. Niinže olima Fiilihä-kyläššä. Vaštuačima šielä tägäläzenke krajevedanke Taisija Nikolajevanke Kremeneckoinke. Ruadopäivän lopetti puadara. Myöštiäčimä luagerih vihmalla. TOINE PÄIVÄ, 31. HEINÄKUUDA Kaikkie aziekašta päivä. Miän gruuppa eroi i myö läksimä eris’ informantoih – kakšin-kolmiin – pagauttelemah tägäläzie ristikanžoida. Ket meistä paistih kyläläzinke hormiksi (veniäläkši), ket – karielakši. Paistih kaikinmuozeh näh, vain glavnoi (piälline) tema oli – “Pereh i lapšin kašvatanda”. Olima monissa kylissä – Nikol’skoissa, Solomčašša, Tuučovašša. KOLMAŠ PÄIVÄ, 1. ELOKUUDA Jälgimmäne päivä. Huomnekšella läksimä gost’ih Solomčah – Valentina Aleksejevnan luo. Hiän šyötti meidä mussikkapiirailla da kapustakukkoloilla (žemmuozet kukonhelton nägözet piiruat kapussan kera). Vain miula tuli aiga ajamah kodih. Žentäh šidä mie eroin toizista i ajoin kodih. Toizet yhešniekat vielä lähettih Zamit’jah šigäläzeh čajovn’ah. JUOHUTELLAH MIELEH KUVAHAZET Tämä ajeluš Tverin Karjalah jäi muissošša kuin kirjava paikka, i nyt aigahaže juohutellah mieleh žemmuozet kuvahazet: Čirone kizuau Medvediččajoven peskupohjalla; šelgie vezi virduau madalikolla i räiskyy päiväzellä. Kaikenmuozet kukat kukitah jogirandua myöt’ – ruškiet, keldazet, valgiet… Keški jogie šeizotah kellä-ollou lad’jattuot paččahan-nägözet kiviruoppahat. Edähänä vejen pindua myöt’ aštuu muuveš tyttö – einin vejen emändä, einin yhešniekka Ol’a? Olemma miän mielyzäššä luagerissa pedäjin da kadajin keššeššä. Ilda tuli, vašta vihmu, alahane päiväne viidi hatakošta i kellisti kaikki ymbäri. Šavu noužou luagerin lököštä, täyvyttäy vozduhan i luadiu šuarnahizen atmosferan. Kerdah joven piällä nouzi ukonvemmel’. Yöllä vihmuu. Mie venyn omašša majašša (palatkašša). Vihman humuneh i šelgie viluhko vozduha magautetah. Šilmät ummissettau magie uni. Myö (yhešniekat – tytöt i brihat) vejämmä paginoida luagerissa. Paginat kuulutah konža veššelät, konža filosofskoit, konža tiedoh näh, noužovaazeih näh, karielan kieleh näh, eländäh näh. Pagizemma hormiksi, muduačči karielakši. Čuajuo juomašša pagizemma, šuutimma, nagramma: päivällä – stolan tagana, a myöhällä illalla – lökön ymbäri. Luagerie pietäh miän vanhemmat – vagava briha Riigo da huolova tyttö Nasto. Šopešša (kuhn’ašša) emannoiččou miän šyöttäjä Inna. Vain toko niken ei issu azietta, kaikin avutetah vanhemmilla i toine toizella. Tytöt varuššetah sul’činua – kuin luajittih miän mammat i buabot, konža olima lapšina. Šiämet ollah monemmuozet – šonkašta, mankašta i puujuablokoista koričanke. Monet kuotellah sul’činoida enžimäzeh kerdah i diivučetah min verda ne ollah magiet. Lähemmä kyliä myöt’; kyläläzet talot ollah šomat, kruasittuot, šomennettuot naličnikoilla, korgiet, hyvät. Taisija Nikolajevna Kremeneckaja – tägäläne krajeveda – šuačennanke šanelou tägäläzeh randah näh, kumbane lieni hänellä varoin toizena kodimuana. Šanelou rahvahah näh, kumbazet elettih i eletäh tiälä. Taisija Nikolajevna šanou iččieh näh: “rissitetty vejellä i tulella”, hiän eli pitän i ei kebien elännän, vain šäilytti iččielläh hengivägie i vieruo hyväh. Mänöy miän ajelukšen toine päivä. Valentina Aleksejevna pagizou meinke karielakši omaššah pertissä Solomčašša. Pagizemma viikon – čuasuo kakši. Nägyy, pagina omalla kielellä hänellä varoin on kun šuuri ruadosti. Kaikin kuunnellah händä počki iänettä, staraijah ei laškie ni yhtä šanas’t’a. Valentina Aleksejevna on veššelä da rahmal’noi naine, hyvä šanelija, huolova emändä, muamo i buabo. A kolmandena piänä hiän tuaš kuččuu meidä gostih, šyöttäy meidä mussikkapiirailla, andau šyömiziin receptoida, šanelou omah eländäh näh. I ka vet kaikkie enämmäldi jäidih muissošša imenno tägäläzet kyläläzet ristikanžat – “i vanhemmat, i nuoremmat, i keškikerdazet”. Tägäläzet vahnat ristikanžat ollah kun muamot i tuatot, šaneldih meilä endizeh eländäh näh, endizeh ruadostih i jygehykših näh; šuačennanke i toivonke kačottih meih – nuorembazih, štobi emmä unahtais’ tuattoloin da diedoloin tieduo, emmä andais’ kavota omalla kielellä, karielan kielellä. Jälgimmäzellä myöhäzellä illalla, lökön luona paissešša Žen’a kerdah šano: “Aštukkua tähtilöidä kaččomah!” Aštuma kaikin yheššä. Löydimä Šuuren Medvedičan, Pienen Medvedičan, Maidotien. I vielä viikon näin šeizoma pimieššä i kaččoma taivahaže: Medvedičča-tähet – ylähänä, a Medvedičča-jogi alahana. Šidä läksimä maguamah.