Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)

История изменений

16 сентября 2025 в 16:05 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšissa mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaiken¦ualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tuli¦kiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämän¦muone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose iIosei, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 16:04 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšissa mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaiken¦ualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tuli¦kiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuonetämän¦muone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 16:02 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšissa mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaiken¦ualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguahtuli¦kiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 16:01 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšissa mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualaskaiken¦ualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 16:00 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss aihaššukšissa mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:59 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinähpeldo¦heinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:56 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: TaivaškuningahušTaivaš¦kuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuštaivaš¦kuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuštaivaš¦kuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuštaivaš¦kuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššahtaivaš¦kuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:53 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheiniekažvanda¦heinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:52 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: TaivaškuningahušTaivaš¦kuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:49 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: TaivaškuningahušTaivaš¦kuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:47 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, ei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttihummissettih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| et¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Ei¦go tämä ole rakendajan poiga? Ei¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen ei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:45 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigoei¦go malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| etgoet¦go hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: TahotgoTahot¦go, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: KaikkiegoKaikkie¦go tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ EigoEi¦go tämä ole rakendajan poiga? EigoEi¦go hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigoei¦go kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:43 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššantaivaš¦kuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:40 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahillakivi¦ruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:38 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. ³⁷I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih:| ³⁷ Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:36 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra,| etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. ³⁷ I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih: Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.

16 сентября 2025 в 15:35 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh:| ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä:| ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla;| ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra, etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä,| ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. ³⁷ I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih: Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat;| ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat,| ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä,| ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu,| ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä,| ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.
• изменил(а) текст перевода
  Глава 13. ¹ Выйдя же в день тот из дома, Иисус сел у моря. ² И собралось к Нему множество народа, так что Он вошел в лодку и сел; а весь народ стоял на берегу. ³ И поучал их много притчами, говоря: вот, вышел сеятель сеять;| ⁴ и когда он сеял, иное упало при дороге, и налетели птицы и поклевали то;| ⁵ иное упало на места каменистые, где немного было земли, и скоро взошло, потому что земля была неглубока. ⁶ Когда же взошло солнце, увяло, и, как не имело корня, засохло;| ⁷ иное упало в терние, и выросло терние и заглушило его;| ⁸ иное упало на добрую землю и принесло плод: одно во сто крат, а другое в шестьдесят, иное же в тридцать. ⁹ Кто имеет уши слышать, да слышит! ¹⁰ И, приступив, ученики сказали Ему: для чего притчами говоришь им? ¹¹ Он сказал им в ответ: для того, что вам дано знать тайны Царствия Небесного, а им не дано,| ¹² ибо кто имеет, тому дано будет и приумножится, а кто не имеет, у того отнимется и то, что имеет;| ¹³ потому говорю им притчами, что они видя не видят, и слыша не слышат, и не разумеют;| ¹⁴ и сбывается над ними пророчество Исаии, которое говорит: слухом услышите - и не уразумеете, и глазами смотреть будете - и не увидите,| ¹⁵ ибо огрубело сердце людей сих и ушами с трудом слышат, и глаза свои сомкнули, да не увидят глазами и не услышат ушами, и не уразумеют сердцем, и да не обратятся, чтобы Я исцелил их. ¹⁶ Ваши же блаженны очи, что видят, и уши ваши, что слышат,| ¹⁷ ибо истинно говорю вам, что многие пророки и праведники желали видеть, что вы видите, и не видели, и слышать, что вы слышите, и не слышали. ¹⁸ Вы же выслушайте значение притчи о сеятеле:| ¹⁹ ко всякому, слушающему слово о Царствии и не разумеющему, приходит лукавый и похищает посеянное в сердце его - вот кого означает посеянное при дороге. ²⁰ А посеянное на каменистых местах означает того, кто слышит слово и тотчас с радостью принимает его;| ²¹ но не имеет в себе корня и непостоянен: когда настанет скорбь или гонение за слово, тотчас соблазняется. ²² А посеянное в тернии означает того, кто слышит слово, но забота века сего и обольщение богатства заглушает слово, и оно бывает бесплодно. ²³ Посеянное же на доброй земле означает слышащего слово и разумеющего, который и бывает плодоносен, так что иной приносит плод во сто крат, иной в шестьдесят, а иной в тридцать. ²⁴ Другую притчу предложил Он им, говоря: Царство Небесное подобно человеку, посеявшему доброе семя на поле своем;| ²⁵ когда же люди спали, пришел враг его и посеял между пшеницею плевелы и ушел;| ²⁶ когда взошла зелень и показался плод, тогда явились и плевелы. ²⁷ Придя же, рабы домовладыки сказали ему: господин! не доброе ли семя сеял ты на поле твоем? откуда же на нем плевелы? ²⁸ Он же сказал им: враг человека сделал это. А рабы сказали ему: хочешь ли, мы пойдем, выберем их? ²⁹ Но он сказал: нет, - чтобы, выбирая плевелы, вы не выдергали вместе с ними пшеницы,| ³⁰ оставьте расти вместе то и другое до жатвы; и во время жатвы я скажу жнецам: соберите прежде плевелы и свяжите их в связки, чтобы сжечь их, а пшеницу уберите в житницу мою. ³¹ Иную притчу предложил Он им, говоря: Царство Небесное подобно зерну горчичному, которое человек взял и посеял на поле своем,| ³² которое, хотя меньше всех семян, но, когда вырастет, бывает больше всех злаков и становится деревом, так что прилетают птицы небесные и укрываются в ветвях его. ³³ Иную притчу сказал Он им: Царство Небесное подобно закваске, которую женщина, взяв, положила в три меры муки, доколе не вскисло все. ³⁴ Все сие Иисус говорил народу притчами, и без притчи не говорил им,| ³⁵ да сбудется реченное через пророка, который говорит: отверзу в притчах уста Мои; изреку сокровенное от создания мира. ³⁶ Тогда Иисус, отпустив народ, вошел в дом. И, приступив к Нему, ученики Его сказали: изъясни нам притчу о плевелах на поле. ³⁷ Он же сказал им в ответ: сеющий доброе семя есть Сын Человеческий;| ³⁸ поле есть мир; доброе семя, это сыны Царствия, а плевелы - сыны лукавого;| ³⁹ враг, посеявший их, есть диавол; жатва есть кончина века, а жнецы суть Ангелы. ⁴⁰ Посему как собирают плевелы и огнем сжигают, так будет при кончине века сего:| ⁴¹ пошлет Сын Человеческий Ангелов Своих, и соберут из Царства Его все соблазны и делающих беззаконие,| ⁴² и ввергнут их в печь огненную; там будет плач и скрежет зубов;| ⁴³ тогда праведники воссияют, как солнце, в Царстве Отца их. Кто имеет уши слышать, да слышит! ⁴⁴ Еще подобно Царство Небесное сокровищу, скрытому на поле, которое, найдя, человек утаил, и от радости о нем идет и продает все, что имеет, и покупает поле то. ⁴⁵ Еще подобно Царство Небесное купцу, ищущему хороших жемчужин,| ⁴⁶ который, найдя одну драгоценную жемчужину, пошел и продал все, что имел, и купил ее. ⁴⁷ Еще подобно Царство Небесное неводу, закинутому в море и захватившему рыб всякого рода,| ⁴⁸ который, когда наполнился, вытащили на берег и, сев, хорошее собрали в сосуды, а худое выбросили вон. ⁴⁹ Так будет при кончине века: изыдут Ангелы, и отделят злых из среды праведных,| ⁵⁰ и ввергнут их в печь огненную: там будет плач и скрежет зубов. ⁵¹ И спросил их Иисус: поняли ли вы все это? Они говорят Ему: так, Господи! ⁵² Он же сказал им: поэтому всякий книжник, наученный Царству Небесному, подобен хозяину, который выносит из сокровищницы своей новое и старое. ⁵³ И, когда окончил Иисус притчи сии, пошел оттуда. ⁵⁴ И, придя в отечество Свое, учил их в синагоге их, так что они изумлялись и говорили: откуда у Него такая премудрость и силы? ⁵⁵ не плотников ли Он сын? не Его ли Мать называется Мария, и братья Его Иаков и Иосий, и Симон, и Иуда? ⁵⁶ и сестры Его не все ли между нами? откуда же у Него все это? ⁵⁷ И соблазнялись о Нем. Иисус же сказал им: не бывает пророк без чести, разве только в отечестве своем и в доме своем. ⁵⁸ И не совершил там многих чудес по неверию их.

16 сентября 2025 в 15:19 Ирина Новак

• изменил(а) заголовок
  с Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)
  на MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)
• изменил(а) текст
  Kolmaštoista¦kymmeneš piä. ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh: ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä: ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla; ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra, etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä, ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. ³⁷ I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih: Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat; ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat, ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä, ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu, ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä, ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.
• изменил(а) заголовок источника
  с Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века
  на ерранъ мія̈нъ Шюндю-руо̆хтынанъ Святой Іо̂ванг̧ели Матвѣйста, Карьяланъ кїӗлѣлля. Пійтери
• изменил(а) history.year_accusative источника
  с 2020
  на 1820
• изменил(а) страницы источника
  с 152-155
  на 37–42
• изменил(а) комментарий источника
  с MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI
  на Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века. Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2020. С. 73–78, 152–155.
• создал(а) перевод текста

30 ноября 2021 в 14:58 Нина Шибанова

• изменил(а) заголовок
  с MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI. Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)
  на Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)
• создал(а) комментарий источника: MATVEISTA SVʼATOI JOVANGELI

27 октября 2021 в 16:23 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: ¹ Šinä päivänä, lähtehyö Iisus talošta, istu meren rannalla. ² I keräydy hänen luo äijä rahvašta, äššen pidi hänellä männä veneheže, i istuočie, a kaikki rahvaš šeizo meren rannalla. ³ I pagizi heilä äijän arvauttamizeh: ⁴ Ka läksi kylväjä kylvämäh; i kylviässä muuvennet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i hiät n’okittih. ⁵ Muuvennet langettih kiviruoppahilla, kumbazien piällä vähä oli muada, i terväh hyö nouštih, žentäh euldu muašša šyväh. ⁶ Päiväzen nouštuo, hyö kellissyttih, i kuin euldu juurdunuot, kuivettih. ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, i kažvo tuhjo, i hiät katto. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i kažvettih lizävön kera: kumbane toi šuan, kumbane kuužikymmendä, kumbane kolmekymmendä. ⁹ Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ¹⁰ I lähendiäčehyö, hänen opaššettavat šanottih hänellä: Mintäh šie arvauttamizeh heilä pagizet? ¹¹ A hiän vaštah heilä šano: Teilä on annettu tiediä taivaškuningahuššan tiedävyö, a heilä eu annettu. ¹² Kellä on, šillä anduačou, i liijakši hänellä lienöy; a kellä eule, i mi on häneštä ottuačou. ¹³ Žentäh arvauttamizeh heilä pagizen, hyö näheššä ei nähä, kuulešša ei kuulla, eigo malteta. ¹⁴ I hiän piällä tuli Isain prorokan šanonda: Kuullešša kuuluššatta, i että rubie maltamah; i näheššä niättä, i että rubie nägömäh. ¹⁵ Koveni näijien inehmizien šiämi, i korvilla jygieldi kuullah, i šilmät omat ummisse ttih, kuin ei šilmillä midä nähä, i korvilla kuulla, i šiämellä maltua, i kuin kiändiäčetäh, i hiät tervehytän. ¹⁶ A tiän ožakkahat ollah šilmät, hyö nähäh, i tiän korvat, hyö kuullah. ¹⁷ Amin’ šanon teilä: Äijät prorokat i Jumalan varajijat ylen tahottih nähä, midä työ niättä, i ei nähty, i kuulla, midä kuuletta, i ei kuuldu. ¹⁸ Työ otattakkua arvauttamine kylväjäh nähä: ¹⁹ Jogohizelda, ken kuulou Jumalan šanua i ei otata, tulou pahalane i viey , mi oli kylvetty hänen šiämellä: tämä on jyvä tiedä vaš kylvetty. ²⁰ A kiviruoppahilla kylvetty, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i ihaštunuona ottau hänen. ²¹ I kuin eule häneššä juurda, on ei viikonaigane: kuin tulou vaiva, i ajuačenda hänen piällä šanan täh, terväh hylgiäy. ²² A kylvetty tuhjoh, že on, ken kuulou Jumalan šanua, i tämän ijän huoli i elon kaunehuš kattau hänen, i on einehettä. ²³ A kylvetty hyvällä mualla, ka mi on, ken kuulou Jumalan šanan, i otattau, kumbane i luadiu lizävön, i tuou muuven šuan, muuven kuužikymmendä, muuven kolmekymmendä. ²⁴ Toizen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla pellolla; ²⁵ Kuin muattih hänen inehmizet, tuli hänen vihazniekka i kylvi heinän vehnän keškeh i pois’ läksi. ²⁶ Kuin vehnä nouži orahalla i mäni tähkällä, šilloin ožuttih i heinä. ²⁷ Tulduo, hänen inehmizet šanottih hänellä: Herra, etgo hyvät jyvät kylvän šie omallaš pellolla? I mistä heinä šyndy häneh? ²⁸ Hiän šano heilä: Vihazniekka mieš tämän luadi. A hänen inehmizet šanottih hänellä: Tahotgo, mändyö myö heinän kitemmä? ²⁹ A hiän šano heilä: Ei, kitkiessä heiniä, kuin että yheššä vehniä nyhtäis’. ³⁰ Jättäkkiä kažvamah molemmat yheššä leikkavoh šua; i leikkavon aigana šanon leikkuajilla: Keräkkiä iellä heinä, i šidokkua liyhtehize poltettavakši; a vehnä keräkkiä miun aittah. ³¹ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin kargičan jyvä, kumbazen, ottahuo, inehmine kylvi omalla pellolla. ³² Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konža kažvau, šuurin on kaikkie kažvandaheinie, i on kuin puu, äššen lendäjät linnut tulla voijah i istuo hänen okšilla. ³³ Muuvennen arvauttamizen šano heilä: Taivaškuningahuš on kuin muijotuš, kumbazen, ottahuo, naine pani jauhoh kolmen vakan verdah, kuni kaikki muigoi. ³⁴ Nämä kaikki Iisus pagizi arvautannalla rahvahalla, i kohaldeh ei paissun heilä, ³⁵ Ana liey prorokan šanalla, kuin hiän šano: Rubien arvauttamizeh pagizomah; šanon, mi oli peitetty muailman luajinnašta šua. ³⁶ Šilloin, jättähyö rahvahan, mäni Iisus taloh. ³⁷ I tuldih hänen luo hänen opaššettavat i paistih: Šano šie meilä arvauttamine peldoheinäh nähä. ³⁸ I hiän niin heilä šano: Hyvien jyvien kylväjä on inehmizen poiga; a peldo on muailma; a hyvät jyvät ollah kuningahuššan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat; ³⁹ A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on d’uavoli; a leikkavo on ijän loppu, a leikkuajat ollah Angelit. ⁴⁰ Kuin kerätäh heinie, i tulella poltetah, niin liey tämän ijän loppuna. ⁴¹ Työndäy inehmizen Poiga omat Angelit, i kerätäh hänen kuningahuošta kaikki pahat i riähkien luadijat, ⁴² I luuvah hiät tulizeh kiuguah; šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁴³ Šilloin oigiet kaunissutah kuin päiväne hiän Tuaton kuningahuošša. Kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. ⁴⁴ Vielä taivaškuningahuš on kuin uarreh pellolla peitetty, kumbazen, löydähyö, mieš peitti; i ihaššukšiss a mänöy, kaikki, mi hänellä on, myöy, i oštau žen pellon. ⁴⁵ Vielä taivaškuningahuš on kuin kauppieš, eččijä kallehie kivilöjä, ⁴⁶ Kumbane, löydähyö yhen äijäldi kallehen kiven, mändyö, kaikki möi, mi hänellä oli, i žen ošti. ⁴⁷ Vielä taivaškuningahuš on kuin nuotta, laškiettu mereh, i kumbazeh kaikenualas’t’a kalua puuttuu, ⁴⁸ Kumbane, kuin täydy, randah hänen šuadih, i istuolleh vallittih hyvät kalat ašteih, a pahat pois’ luodih. ⁴⁹ Niin lienöy ijän loppuna: lähtietäh Angelit i erotetah pahat oigein keššeštä, ⁵⁰ I luuvah hiät tulikiuguah: šielä liey itku i hambahilla kridžauttamine. ⁵¹ Šano heilä Iisus: Kaikkiego tädä maltatta? Hyö šanottih hänellä: Niin, Gospodi! ⁵² I hiän šano heilä: Tämän täh jogo kirjamieš, opaštunut taivaškuningahuššah, on kuin huolova izändä, kumbane omašta elošta uutta i vanhua kanniksou. ⁵³ I kuin loppi Iisus nämä arvauttamizet, läksi šieldä. ⁵⁴ I tulduo omah kodih, opašti heidä hiän kanžašša, äššen diivuoliečettih i paistih: Mistä tällä tämänmuone mieli i vägi? ⁵⁵ Eigo tämä ole rakendajan poiga? Eigo hänen muamuo Muariekši kučutah, i vellet hänen Juakova, i Iose i, i Simona, i Iuda? ⁵⁶ I čikot hänen eigo kaikin miän kera eletä? Mistä tämä kaikki šai tällä? ⁵⁷ I ei uššottu hänellä. Iisus šano heilä: Kaikkiella prorokkua šuurekši pannah, a vain ei omašša rannašša, i omašša koisa. ⁵⁸ I ei luadin šielä äijie kummie hiän ei-uššonnan täh.