Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Nelläš piä

История изменений

07 июня 2025 в 18:52 Ирина Новак

• изменил(а) текст
  ¹ I tuaš rubei opaštamah meren luona: i keräydy Hänen luo äijä rahvašta, äššen, mändyö veneheh, pidi Hänellä istuo merellä, a kaikki rahvaš oli meri¦rannalla mualla. ² I opašti äijän heidä arvautannoila, i pagizi omašša opaššannašša:| ³ Kuulgua: Ka läksi kylväjä kylvämäh;| ⁴ I konža hiän kylvi, yhet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i n’okittih hiät;| ⁵ A toizet langettih kiviköllä, missä ei ollun äijiä muada, i terväh vihahettih, žentäh, jotto eulun šyväldi muada;| ⁶ Päiväzen noštuo, kellissyttih, i kuin heissä eulun juurda, kuivettih;| ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, kažvo tuhjo i katto hiät, i nimidä hyö ei kažvatettu. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i laškiettih taimenie noužijua i kažvajua, i kažvatettih lizävyö kolmekymmendä, i kuužikymmendä, i šuan. ⁹ I šano: Kellä on korvat kuulla, kuulgah! ¹⁰ Konža Hiän oli yksinäh, kyžyttih Häneldä Hänen kera olijat, kahentoistakymmenen kera, arvauttamizeh näh. ¹¹ I šano heilä: Teilä on annettu tiediä Taivaš¦kuningahuon tiedävyö, a niilä ulgozilla arvautannoila kaikki šanuočou,| ¹² Ana kaččuon kačotah, i ei nähä; i kuulien kuullah, i ei malteta, kuin konža ei kiändiäčetä, i jättiäčetä heilä riähät. ¹³ I šano heilä: Että¦go tiijä tädä arvauttamis’t’a? I kuin työ kaikkie arvauttamizie rubietta maltamah? ¹⁴ Kylväjä on, ken kylväy Jumalan šanua. ¹⁵ A ne ollah, kumbazet tiedä vaš, missä kylviäčöy Jumalan šana, i kuin kuuluššetah, šidä že aigua tulou sotona, i kiskou šanan, kylvetyn hiän šiämellä. ¹⁶ I ne niin že ollah, kumbazet kylviäčetäh kiviköllä, kumbazet kuin kuullah Jumalan šanua, šidä že kerdua ihaštunuot otetah hänen,| ¹⁷ I juurda heissä eu, i ei viikkozet olla; i kuin tulou vaiva ali ajuačenda šanan täh, tereväzeh hyllätäh. ¹⁸ A ne ollah, kumbazet tuhjoh kylviäčetäh, šanan kuulijat,| ¹⁹ I tämän ilman huolet i elon kaunehuš, i kaiken¦ualazet himot katetah šanan, i tarbehetta on. ²⁰ A ne ollah, kumbazet hyvällä mualla kylvetty, kumbazet kuullah šanan, i otetah, i tuuvah lizävyö kolmehkymmeneh šua, i kuudehkymmeneh šua, i šadah šua. ²¹ I šano heilä: Jotto¦go viritetäh tuohušta šiksi, kuin panna händä vakan alla ali laučan alla? Ei¦go žentäh, kuin ylähänä palais’? ²² Eule tiedämättömiä, midä ei tiijuššettais’; ei¦go ole niin peitošša, mi jälgiperillä ei ožuttuačis’. ²³ Kuin kellä ollah korvat kuulla, kuulgah! ²⁴ I šano heilä: Pidäkkiä työ, midä kuuletta: kumbazeh vakkah mittuatta, mitatah i teilä i lizätäh teilä, kuulijilla. ²⁵ Kellä kuin on, anduačou šillä, a kellä eu, mi i on, i že kiskuočou häneldä. ²⁶ I šano: Niin že on i Taivaš¦kuningahuš, kuin inehmine luokšiu jyvie muah,| ²⁷ I maguau hiän, i noužou yöllä i päivällä, i jyvät vihahetah i kažvetah, a hiän iče ei i tiijä;| ²⁸ Ičeštä mua iellä laškou taimenet, šiidä tähkän, a jälgi¦perillä täyvyttäy jyvät tähkäššä. ²⁹ Konža šualistuu leibä, työndäy šiine že čirpin, jotto läheni leikkavo. ³⁰ I pagizi: Min jyttyökši panemma Taivaš¦kuningahuššan? Ali mittyön arvauttamizen jytyš on hiän? ³¹ On hiän kuin kargičane jyväne, kumbane kuin kylviäčöy muah, pieniin on kaikista muа¦jyvistä;| ³² I konža liey kylvetty, kažvau, i on šuuriin kaikista heinistä, i laškou okšat šuuret, äššen hänen alla voijah elättäliečie lendäjät linnut. ³³ I tämän¦muozilla äijillä arvauttamizilla pagizi heilä paginua, žen verda, min voidih kuulla;| ³⁴ A arvautannoita ei paissun heilä nimidä, eris’ ollešša šaneli kaikki omilla opaššettavilla. ³⁵ I šano heilä šinä piänä illalla: Ajakko toizella puolla. ³⁶ I laškehuo rahvahan, otettih Hänen venehellä, kumbazella Hiän oli; i toizie venehie oli Hänen kera. ³⁷ I nouzi šuuri tuuli; i vettä veneheh rannašta piäličči nošteli, äššen jo venehellä upota. ³⁸ A iče Hiän venehen piäššä magai.^ I noššatettih Hänen, i šanottih Hänellä: Opaštaja, et¦go nimikseh ole, häviemäššä olemma. ³⁹ I nouštuo, kieldi tuulen, i virki merellä: Hergie, täyži šiula. I heittih tuuli, i luadiih tyyni šiä. ⁴⁰ I šano heilä: Midä työ niin rapakat oletta? Kuin työ että uššo? ⁴¹ I pölläššyttih hyö ylen äijäldi i toine toizella paistih: Ken muone Tämä on, jotto i tuuli i meri Händä kuunnellah?

07 июня 2025 в 18:46 Ирина Новак

• изменил(а) заголовок
  с Nelläš piä
  на MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Nelläš piä
• изменил(а) текст
  ¹ I tuaš rubei opaštamah meren luona: i keräydy Hänen luo äijä rahvašta, äššen, mändyö veneheh, pidi Hänellä istuo merellä, a kaikki rahvaš oli merirannallameri¦rannalla mualla. ² I opašti äijän heidä arvautannoila, i pagizi omašša opaššannašša:| ³ Kuulgua: Ka läksi kylväjä kylvämäh;| ⁴ I konža hiän kylvi, yhet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i n’okittih hiät;| ⁵ A toizet langettih kiviköllä, missä ei ollun äijiä muada, i terväh vihahettih, žentäh, jotto eulun šyväldi muada;| ⁶ Päiväzen noštuo, kellissyttih, i kuin heissä eulun juurda, kuivettih;| ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, kažvo tuhjo i katto hiät, i nimidä hyö ei kažvatettu. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i laškiettih taimenie noužijua i kažvajua, i kažvatettih lizävyö kolmekymmendä, i kuužikymmendä, i šuan. ⁹ I šano: Kellä on korvat kuulla, kuulgah! ¹⁰ Konža Hiän oli yksinäh, kyžyttih Häneldä Hänen kera olijat, kahentoistakymmenen kera, arvauttamizeh näh. ¹¹ I šano heilä: Teilä on annettu tiediä TaivaškuningahuonTaivaš¦kuningahuon tiedävyö, a niilä ulgozilla arvautannoila kaikki šanuočou,| ¹² Ana kaččuon kačotah, i ei nähä; i kuulien kuullah, i ei malteta, kuin konža ei kiändiäčetä, i jättiäčetä heilä riähät. ¹³ I šano heilä: EttägoEttä¦go tiijä tädä arvauttamis’t’a? I kuin työ kaikkie arvauttamizie rubietta maltamah? ¹⁴ Kylväjä on, ken kylväy Jumalan šanua. ¹⁵ A ne ollah, kumbazet tiedä vaš, missä kylviäčöy Jumalan šana, i kuin kuuluššetah, šidä že aigua tulou sotona, i kiskou šanan, kylvetyn hiän šiämellä. ¹⁶ I ne niin že ollah, kumbazet kylviäčetäh kiviköllä, kumbazet kuin kuullah Jumalan šanua, šidä že kerdua ihaštunuot otetah hänen,| ¹⁷ I juurda heissä eu, i ei viikkozet olla; i kuin tulou vaiva ali ajuačenda šanan täh, tereväzeh hyllätäh. ¹⁸ A ne ollah, kumbazet tuhjoh kylviäčetäh, šanan kuulijat,| ¹⁹ I tämän ilman huolet i elon kaunehuš, i kaikenualazetkaiken¦ualazet himot katetah šanan, i tarbehetta on. ²⁰ A ne ollah, kumbazet hyvällä mualla kylvetty, kumbazet kuullah šanan, i otetah, i tuuvah lizävyö kolmehkymmeneh šua, i kuudehkymmeneh šua, i šadah šua. ²¹ I šano heilä: JottogoJotto¦go viritetäh tuohušta šiksi, kuin panna händä vakan alla ali laučan alla? EigoEi¦go žentäh, kuin ylähänä palais’? ²² Eule tiedämättömiä, midä ei tiijuššettais’; eigoei¦go ole niin peitošša, mi jälgiperillä ei ožuttuačis’. ²³ Kuin kellä ollah korvat kuulla, kuulgah! ²⁴ I šano heilä: Pidäkkiä työ, midä kuuletta: kumbazeh vakkah mittuatta, mitatah i teilä i lizätäh teilä, kuulijilla. ²⁵ Kellä kuin on, anduačou šillä, a kellä eu, mi i on, i že kiskuočou häneldä. ²⁶ I šano: Niin že on i TaivaškuningahušTaivaš¦kuningahuš, kuin inehmine luokšiu jyvie muah,| ²⁷ I maguau hiän, i noužou yöllä i päivällä, i jyvät vihahetah i kažvetah, a hiän iče ei i tiijä;| ²⁸ Ičeštä mua iellä laškou taimenet, šiidä tähkän, a jälgiperilläjälgi¦perillä täyvyttäy jyvät tähkäššä. ²⁹ Konža šualistuu leibä, työndäy šiine že čirpin, jotto läheni leikkavo. ³⁰ I pagizi: Min jyttyökši panemma TaivaškuningahuššanTaivaš¦kuningahuššan? Ali mittyön arvauttamizen jytyš on hiän? ³¹ On hiän kuin kargičane jyväne, kumbane kuin kylviäčöy muah, pieniin on kaikista muаjyvistämuа¦jyvistä;| ³² I konža liey kylvetty, kažvau, i on šuuriin kaikista heinistä, i laškou okšat šuuret, äššen hänen alla voijah elättäliečie lendäjät linnut. ³³ I tämänmuozillatämän¦muozilla äijillä arvauttamizilla pagizi heilä paginua, žen verda, min voidih kuulla;| ³⁴ A arvautannoita ei paissun heilä nimidä, eris’ ollešša šaneli kaikki omilla opaššettavilla. ³⁵ I šano heilä šinä piänä illalla: Ajakko toizella puolla. ³⁶ I laškehuo rahvahan, otettih Hänen venehellä, kumbazella Hiän oli; i toizie venehie oli Hänen kera. ³⁷ I nouzi šuuri tuuli; i vettä veneheh rannašta piäličči nošteli, äššen jo venehellä upota. ³⁸ A iče Hiän venehen piäššä magai. I noššatettih Hänen, i šanottih Hänellä: Opaštaja, etgoet¦go nimikseh ole, häviemäššä olemma. ³⁹ I nouštuo, kieldi tuulen, i virki merellä: Hergie, täyži šiula. I heittih tuuli, i luadiih tyyni šiä. ⁴⁰ I šano heilä: Midä työ niin rapakat oletta? Kuin työ että uššo? ⁴¹ I pölläššyttih hyö ylen äijäldi i toine toizella paistih: Ken muone Tämä on, jotto i tuuli i meri Händä kuunnellah?
• изменил(а) заголовок источника
  с Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века
  на Маркешта Святой Іôванӷели. Рукопись. 1820. РГИА. Ф. 808. Оп. 1. Д. 313. Л. 62–99.
• изменил(а) history.year_accusative источника
  с 2020
  на
• изменил(а) страницы источника
  с 268-269
  на
• изменил(а) комментарий источника
  с MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI
  на Тверские переводные памятники карельской письменности начала XIX века. Петрозаводск: КарНЦ РАН, 2020. С. 268–269.

30 ноября 2021 в 14:52 Нина Шибанова

• изменил(а) заголовок
  с MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI. Nelläš piä
  на Nelläš piä
• создал(а) комментарий источника: MARKEŠTА SVʼATOI JOVANGELI

25 ноября 2021 в 12:19 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: ¹ I tuaš rubei opaštamah meren luona: i keräydy Hänen luo äijä rahvašta, äššen, mändyö veneheh, pidi Hänellä istuo merellä, a kaikki rahvaš oli merirannalla mualla. ² I opašti äijän heidä arvautannoila, i pagizi omašša opaššannašša: ³ Kuulgua: Ka läksi kylväjä kylvämäh; ⁴ I konža hiän kylvi, yhet jyvät langettih tiedä vaš, i tuldih linnut, i n’okittih hiät; ⁵ A toizet langettih kiviköllä, missä ei ollun äijiä muada, i terväh vihahettih, žentäh, jotto eulun šyväldi muada; ⁶ Päiväzen noštuo, kellissyttih, i kuin heissä eulun juurda, kuivettih; ⁷ Muuvennet langettih tuhjoh, kažvo tuhjo i katto hiät, i nimidä hyö ei kažvatettu. ⁸ A muuvennet langettih hyvällä mualla, i laškiettih taimenie noužijua i kažvajua, i kažvatettih lizävyö kolmekymmendä, i kuužikymmendä, i šuan. ⁹ I šano: Kellä on korvat kuulla, kuulgah! ¹⁰ Konža Hiän oli yksinäh, kyžyttih Häneldä Hänen kera olijat, kahentoistakymmenen kera, arvauttamizeh näh. ¹¹ I šano heilä: Teilä on annettu tiediä Taivaškuningahuon tiedävyö, a niilä ulgozilla arvautannoila kaikki šanuočou, ¹² Ana kaččuon kačotah, i ei nähä; i kuulien kuullah, i ei malteta, kuin konža ei kiändiäčetä, i jättiäčetä heilä riähät. ¹³ I šano heilä: Ettägo tiijä tädä arvauttamis’t’a? I kuin työ kaikkie arvauttamizie rubietta maltamah? ¹⁴ Kylväjä on, ken kylväy Jumalan šanua. ¹⁵ A ne ollah, kumbazet tiedä vaš, missä kylviäčöy Jumalan šana, i kuin kuuluššetah, šidä že aigua tulou sotona, i kiskou šanan, kylvetyn hiän šiämellä. ¹⁶ I ne niin že ollah, kumbazet kylviäčetäh kiviköllä, kumbazet kuin kuullah Jumalan šanua, šidä že kerdua ihaštunuot otetah hänen, ¹⁷ I juurda heissä eu, i ei viikkozet olla; i kuin tulou vaiva ali ajuačenda šanan täh, tereväzeh hyllätäh. ¹⁸ A ne ollah, kumbazet tuhjoh kylviäčetäh, šanan kuulijat, ¹⁹ I tämän ilman huolet i elon kaunehuš, i kaikenualazet himot katetah šanan, i tarbehetta on. ²⁰ A ne ollah, kumbazet hyvällä mualla kylvetty, kumbazet kuullah šanan, i otetah, i tuuvah lizävyö kolmehkymmeneh šua, i kuudehkymmeneh šua, i šadah šua. ²¹ I šano heilä: Jottogo viritetäh tuohušta šiksi, kuin panna händä vakan alla ali laučan alla? Eigo žentäh, kuin ylähänä palais’? ²² Eule tiedämättömiä, midä ei tiijuššettais’; eigo ole niin peitošša, mi jälgiperillä ei ožuttuačis’. ²³ Kuin kellä ollah korvat kuulla, kuulgah! ²⁴ I šano heilä: Pidäkkiä työ, midä kuuletta: kumbazeh vakkah mittuatta, mitatah i teilä i lizätäh teilä, kuulijilla. ²⁵ Kellä kuin on, anduačou šillä, a kellä eu, mi i on, i že kiskuočou häneldä. ²⁶ I šano: Niin že on i Taivaškuningahuš, kuin inehmine luokšiu jyvie muah, ²⁷ I maguau hiän, i noužou yöllä i päivällä, i jyvät vihahetah i kažvetah, a hiän iče ei i tiijä; ²⁸ Ičeštä mua iellä laškou taimenet, šiidä tähkän, a jälgiperillä täyvyttäy jyvät tähkäššä. ²⁹ Konža šualistuu leibä, työndäy šiine že čirpin, jotto läheni leikkavo. ³⁰ I pagizi: Min jyttyökši panemma Taivaškuningahuššan? Ali mittyön arvauttamizen jytyš on hiän? ³¹ On hiän kuin kargičane jyväne, kumbane kuin kylviäčöy muah, pieniin on kaikista muаjyvistä; ³² I konža liey kylvetty, kažvau, i on šuuriin kaikista heinistä, i laškou okšat šuuret, äššen hänen alla voijah elättäliečie lendäjät linnut. ³³ I tämänmuozilla äijillä arvauttamizilla pagizi heilä paginua, žen verda, min voidih kuulla; ³⁴ A arvautannoita ei paissun heilä nimidä, eris’ ollešša šaneli kaikki omilla opaššettavilla. ³⁵ I šano heilä šinä piänä illalla: Ajakko toizella puolla. ³⁶ I laškehuo rahvahan, otettih Hänen venehellä, kumbazella Hiän oli; i toizie venehie oli Hänen kera. ³⁷ I nouzi šuuri tuuli; i vettä veneheh rannašta piäličči nošteli, äššen jo venehellä upota. ³⁸ A iče Hiän venehen piäššä magai. I noššatettih Hänen, i šanottih Hänellä: Opaštaja, etgo nimikseh ole, häviemäššä olemma. ³⁹ I nouštuo, kieldi tuulen, i virki merellä: Hergie, täyži šiula. I heittih tuuli, i luadiih tyyni šiä. ⁴⁰ I šano heilä: Midä työ niin rapakat oletta? Kuin työ että uššo? ⁴¹ I pölläššyttih hyö ylen äijäldi i toine toizella paistih: Ken muone Tämä on, jotto i tuuli i meri Händä kuunnellah?