Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Jumala huolehtiu meistä

История изменений

26 августа 2022 в 10:57 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ²²Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä.^ Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija. ²³Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet. ²⁴Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut! ²⁵Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran? ²⁶Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta? ²⁷Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka. ²⁸Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset! ²⁹Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva.^ Elkyä šemmosista huolehtikkua.^ ³⁰Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie. ³¹Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah. ³²Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan. ³³Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä.^ Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie.^ Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua. ³⁴Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki».

26 августа 2022 в 10:52 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ²²Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä.^ Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija. ²³Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet. ²⁴Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut! ²⁵Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran? ²⁶Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta? ²⁷Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka. ²⁸Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset! ²⁹Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva. Elkyä šemmosista huolehtikkua.^ ³⁰Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie. ³¹Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah. ³²Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan. ³³Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä.^ Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie.^ Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua. ³⁴Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki».