Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Luasari ta pohatta mieš

История изменений

29 августа 2022 в 11:51 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹⁹«Oli pohatta mieš.^ Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua. ²⁰Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa.^ ²¹Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta.^ Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita. ²²Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih. ²³Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen. ²⁴Pohatta mieš karjeutu: "Tuatto Aprahami, šaleiče milma!^ Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni.^ Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša"! ²⁵Vain Aprahami vaštasi: "Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit. ²⁶Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne". ²⁷Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih.^ ²⁸Miula jäi viisi vellie.^ Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah". ²⁹Aprahami vaštasi: "Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet.^ Uškokkah niitä". ³⁰Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh". ³¹No Aprahami šano: "Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis"».

29 августа 2022 в 11:46 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹⁹«Oli pohatta mieš.^ Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua. ²⁰Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa.^ ²¹Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta.^ Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita. ²²Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih. ²³Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen. ²⁴Pohatta mieš karjeutu: "Tuatto Aprahami, šaleiče milma!^ Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni.^ Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša"! ²⁵Vain Aprahami vaštasi: "Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit. ²⁶Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne". ²⁷Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih.^ ²⁸Miula jäi viisi vellie.^ Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah". ²⁹Aprahami vaštasi: "Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet. Uškokkah niitä". ³⁰Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh". ³¹No Aprahami šano: "Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis"».

29 августа 2022 в 11:42 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ¹⁹«Oli pohatta mieš. Hänellä oli ruškiet vuattiet hienoimmašta pellavašta, ta hänen elämä oli kuin jokapäiväistä pruasniekkua. ²⁰Hänen veräjän pieleh kannettih köyhä Luasari, kokonah paiseissa.^ ²¹Köyhä ois nälissäh šyönyn niitä ruokapaloja, mit kirvottih pohatan stolalta.^ Koirie tuli šiih, ta ne nuoltih hänen paiseita. ²²Šiitä köyhä kuoli, ta anhelit vietih hänet Aprahamin luo. Pohatta niise kuoli ta hänet hauvattih. ²³Konša hiän tuonelan muokissa kaččo ylähyäkši, hiän näki loittuona Aprahamin ta Luasarin hänen rintua vaššen. ²⁴Pohatta mieš karjeutu: "Tuatto Aprahami, šaleiče milma!^ Työnnä Luasari miun luo, jotta hiän kaštais veteh šormenpiän ta jähyttäis miun kieltäni.^ Voi mimmoista tuškua mie käršin täššä tulešša"! ²⁵Vain Aprahami vaštasi: "Muissa, poikani, jotta šie elyässä šait hyvän ošan, a Luasari šai pahan. Nyt hiän šuau tiälä kyllälti hyvyä, a šie käršit. ²⁶Ta šen lisäkši miän välillä on šyvä, poikki piäšömätöin hauta: tiältä ei kenkänä piäše tiän luo, vaikka tahtoiski, eikä šieltä piäše tänne". ²⁷Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, mie molin, jotta šie työntäsit Luasarin miun tuaton kotih.^ ²⁸Miula jäi viisi vellie.^ Anna hiän varottais heitä, muitein hyö niise jouvutah täh muokkien paikkah". ²⁹Aprahami vaštasi: "Heilä on Moissein ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet. Uškokkah niitä". ³⁰Pohatta šano: "Tuatto Aprahami, niitä hyö ei ušota, vain kun ken kuollehista mänis heijän luo, niin šiitä hyö jätettäis riähät ta kiännyttäis Jumalan puoleh". ³¹No Aprahami šano: "Kun kerran hyö ei kuunnella Moisseita ta Jumalan viessintuojie, niin ei hyö ušota, vaikka ken kuollehista nousis"».