Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Muailmua on suuri, a toko lämmiä čupustu on vähä

История изменений

10 сентября 2022 в 15:12 Александра Родионова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Mišinselgän Zaicevan heim Minun kodoilu on Priäže, sie minä rodimmos, siegi kazvuoin da školas opastuin. Priäžaspiäi oldah minun omadgi: minun armaz mamoi, tötoi, tötoin pereh – kai oldah priäžalaižed. No minun baboi – Aleksandra Pavlovna Rodionova – rodiihez Mišinsel’gäs. Häin oli lyydiläižen Zaicevan rodun tytär. Baboin pradedoin, Zaicevan Pešal, perehes oli seiččei laste, yksi heis – Pauši – oli minun buaboin tatoi, minun pradedoi. Paušilgi oli suur’ pereh. Hänen akke, Agrofena, kuoli hedi, konz suai kaksožed – Aleksandran da Annan. Sen dälges yhten sizaren, Aleksandran (minun buaban), otti omah pereheh Priäžah buaban dädöi, heil ei olnu omiid lapsiid. A toine sizar, Anna, d’iäi elämäh Mišinsel’gäh toižiin čidžiin da veikoin ker. Muga kaks’ čidži-rukad oldih eroitettu monih vuozih. Kaks’ sizared – Anna i Aleksandra oli muga yhteniččimäd, što, konz hyö oli kazvanu, vähä ken voi eroittada: ken on Šan’a, a ken on Anna. Mugalleh voin sanoda, što meiden rodu, Zaicevan rodu, algau Mišinselgäspiäi. Nygyygi Mišinselgäs eläy oman akanke aivin eläi – Mikko Zaicev, minun toine dädöi. Meiden perehen kodi Priäžas Kaččomata sih, što minun buabo oli ottolaps’, dädöi perehes häin kazvoi, kui oma armaz tytär. Priäžas häi eli kogo igan, yli 40 vuotte ruadoi sanitarkan bol’ničas, ”rodilkas”, iče häin sai kuuz’ laste – kuuz’ tytärt, no hengiš diäi vaiku kaks’ tytärt – minun muam L’udmila da hänen Roza-čidži (nygyy Roza ei d’o ole hengiš). Minun buab loppi vai yhten kluasan, siid opastuda ei voinu. No yks’kaik häin oli hyvin mielekaz naine, a gu oli olnuiš hänel opastuz, häin oliiš voinu dohtorangi bol’ničas. Meiden pereh eli suures puuhižes talois, buaban dovarišše priäžalaine Markovan Tat’t’an eli omas kodis, meiden kodin rindal. Lapsen minä moni kierdad kävyin Tat’t’an-buaballuogi. Meiden kodin on d’o enamb 35 vuotte riičittu, a Markovan kodi vie seižou nygyygi – Priäžan vahnin kodi, hištorijan muštmerkki. No konz ezmaižen kierdan otin A. Barancevan «Lyydin kieliozuteksed»- kniigan, diivimös, što sit kniigas meidengi kodi oli kuvas (Kikin da Markovan kodiin keskes). Kaččomata sih, što silloi, konz myö muutimme toižeh taloh, i meiden vahne kodi oli riicitty, olin vie pieni, nel’l’vuodehine, yks’kaik hyvin muštan omad kodid i nygyygi nägen sen omis unis. Kard’alan kieli meiden perehes Tiettav, buabon ymbärištos, kaik hänel ystäväd, susiedad, kai omad pagištih kard’alan kielel. Kui minun muam muštau, buabo ainoz sanuoi: ”Myö olemme lyydiköit, hyö oldah venälaižed”. Minun buabo pagiži oman lyydin kielel Roza-tyttärenke. I minun tötoi hyvin maltoi pagišta muaman kielel ihan omah kuolendassuai. A vot minun muamod buabo ei opastanu pagižemah lyydikš, en tiedä, no voinan däl’ges (a minun muam on rodinuze vuodel 1949), kard’alan kielel kieltih pagižemah. Muamo kai el’gendi, no pagiži vai venäkš, a siid i minunke vaigu venäkš pagiži. Moine aige oli... Kard’alan kiel’te zavodin lugeda siid yliopištos, i Roza-tötoi oli tulnu silloi minule piäabunikaks, sendäh gu ainoz pažigi minunke kard’alan kielel. Minä elgendin, što tötoi pagižou toižeh luaduh: gu minä hänen ker livvikse, a häin vastaži lyydikse. ”Sinähäin kui suomelaižed pagištah!”, aivin šuutti Roza-tötoi, no ykskaik el’gendimme toine toižed. Häin ei maltanu lugeda Oma mua:d, gu sit kai oli kirjutettu ladinalaižel asištol, i minä lugin hänele kard’alankieližen gazetan artikkeliid. Vot muga myö yhtes abutim toine toižed... ...Yliopišton däl’ges on mennyh äi vuotte, nygyy iče maltan lyydikš pagišta, i voin lyydin dialektad kursiil opastada. Muštan omad d’uured, armastan omad kiel’t i d’alo tahtuoižin, štobi minun pruadiedoin kiel’ säilyiš i eliš.