ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Nügöi el’än Ül’l’öžes

История изменений

21 октября 2022 в 15:55 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) перевод текста
  • создал(а) текст: Tuliin tänne Ül’l’öžeh pätides’atoil’ vuvvel. Nu vot, pätides’atoil’ vuvvel jo tiä [olen]. Minä s pätides’atovo goda aiven ruavoin, kaksikümen kaheksa vuattu ruavoin ühtes sijas. I dostalid [vuvvet] oli ruattu siä, l’espromhozas, jäl’l’el’e voinua. Kaikkia stuažua on kolmekümen seiččiä vuattu. Nu vot. A nügöi olen ül’en dovol’noi, ül’en olen dovol’noi, potomušto nügöi tulou penzii hüvä, oma zarabootaittu. Minule kül’l’äl rodiau, viä vunukkoi strečaičen. Dai nügöi en voi olla ruavottah ni ühtü päiviä, ni ühtü päiviä. Lammastu piän, villua kartian, kezriän, poččii piän. Lihua kazvatan tüttärel’e da vunukoil’e da vävvül’e. Kül’üh kävväh hüä joga suavattua. Kül’üh kon’ešno, minul vettü ei käskietä kandua, hüä kannetah, da i kül’ü l’ämmitetäh. Vunukad ollah ül’en hüväd, tütär on hüvä, da i vävvü on hüvä, kai ollah hüväd, suvaijah minuu. Nu vot i ühtü vai eule, hüviä tervehüttü, no üksi sama en poddaiče bol’eznil’e. Üksi sama hot’ kui ollen voimatoi, žiivatoilluo pidäü mennä, i heidü pidäü süöttiä, osoubenno pikkaražii poččižii. Heidü pidäü süöttiä ül’em puaksuh, jesli heidü podn’at’ jalloil’l’eh, štobi heis suaja liha. Nu vot, lambahii takovože tožo. Heiniä avvutetah zagotouvia, kartouhkoi avvutetah panna, ouveššiloi avvutetah panna. Nu minä tožo avvutan, da i heil’e sih ruan. Nu, a kül’üh kävväh d’oga suavuttua. Joga pühiäpäiviä libo pastan kalitkad, libo pastan keitimpiiraid, libo mittahto. I tullah vunukad d’oga kerdažel: ”Baba-Šura, mi prišli, uželi kalitki gotovi”? Ukatah, sevätäh. Vunukad on ül’en hüväd, opastutah hüvin. Üksi kävüü [školah], jo vos’moin loppi. S’eksiäh ajelow vel’ospietal. Toine tožo loppi šestoin, l’ähtöü s’ed’moih, tožo sinne kävüi vel’ospietoil’ ajel’emah. Nu, tüttöine loppi (nuorin Tan’ečka) p’aatoin, šestoih l’ähti kai. Oli heijän kel’e [hommua], avvutiim minä kazvattua, heidü pidi avvuttua da kaččua, kui hüä pienet oldih. Tüttärel opastundu jäi kesken. Ga minul pidi avvuttua. Jätti kolmia, i l’ähti zdaimah s’essiäl’e. Minul pidi jättiä heidü, kačoin, ruadoh kävüin. Erähän üän viäriin kolme čuassuu muate, üksi sama, heidü en jättänüh ni ligah, ni n’äl’gäh, nimis, ni sellittämättäh, ni sovattah. Nimidä en heih niškoi žiäl’einnüh. Nu a nügöi on...