Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Lumetoin kešä: matka Karjalua ta Murmanskin alovehta myöten. 1

История изменений

15 ноября 2022 в 16:54 Нина Шибанова

создал(а) текст
создал(а) текст: Pohjosešta kešäštä rikeneh šanotah, jotta še on lyhyt ta vähän lumini. Kešä 2021 oli lumetoin. Näyttäy šiltä, jotta še oli kuumin kešä, min olen muistan. Tänä kešänä ihaššuttavava šeikkailuna oli matka Karjalan ta Murmanskin alovehella. Vuuvven 2020 matka šiirrettih kešällä 2021 pandemijan takie. Viime vuotena piäšy Murmanskin alovehen pienih kylih oli rajotettu. TUTKIMUŠ- TA KERӒYŠMATKA KIESTINKIN KARJALAISIEN LUOKŠE Heinäkuun 15. päivänä alko meijän tutkimušmatan enšimmäini oša. Še oli vuuvven 2019 matan jatko. Tutkimušmatka piettih Tutkimuš- ta kerӓyšmatka Kiestinkin karjalaisien luokše -projektin rajoissa, mi šai Karjalan Šivissyššeuran rahotušta. Vuuvven 2019 heinäkuušša olima kieli-folklori-kanšantutki-mušmatalla Karjalan tašavallan Louhen piirissä. Tarkotukšena oli tutkie Piäjärven ta Tuoppajärven rannoilla eläjie Oulankan ta Kiestinkin kylien karjalaisie. Tutkimušmatan tehtävänä oli kerätä paikallisien pakinojen esimerkkijä karjalan kielellä šekä folklorita etnografi sta materialie. Tänä vuotena myö tahtoma löytyä karjalan kieltä pakasĳ ie karjalaisie Murmanskin alovehelta. Vuuvven 2019 tutkimušmatka kešti kahekšan päivyä menota paluumatan kera. Kahekšašša päiväššä myö vierailima kahekšašša kyläššä: Kiestinkissä, Nisašša, Kokkošalmešša, Šohjanankošešša, Tunkutjärveššä, Piäjärveššä, Tuhkalašša ta Šuvannošša. Jokahisešša kyläššä paičči Kokkošalmie meilä onnistu löytyä karjalaisie ta kirjuttua heiltä materialie. Työn aikana myö pakasima 24 tiĳ onantajan kera. Hyö on šynnytty 1930–1958 vuosina ta heijän keški-ikä oli noin 73 vuotta. Näitä lukuja ei tarviče šelventyä: enimmäkšeh karjalakši paissah vanhemman šukupolven ihmiset. Tämän vuuvven tutkimušmatka oli vietetty Karjalan Louhen piirissä ta Murmanskin alovehen Kantalahen piirissä. Tarkotukšena oli kerätä karjalankielisien pakinojen esimerkkĳ ä, šuaha folklorisie, etnografi sie, istorĳ allisie tietoja šekä materialĳ a parentamisen ta liäkičennän kanšankeinoista. Tutkimušmatan paikat oltih Knäšöin kylä, Zelenoborsk, Lesobirža, Podtaibola, Kantalakši, Kolvitsa, Varzuga, Zarečensk, Luvengan ta Koudan kylät. Alottima Louhen piiristä ta viettimä enšimmäiset päivät Nilmilahen ta Nilmĳ ärven kylissä. Myö tahtoma šuoran lähetykšen muuvvošša jakua tietoja mataš ta internetissä, ka še ei aina ollun mahollista. Onnakko staraiččima työntyä materialĳ a verkkoh joka päivä. Toičči meilä šattu päivän tahi kahen viivytyš. Meijän matkua šeurattih miun Instagram-, Facebook-, VK -šivujen tarkkualĳ at, kaikkieštah yli šeiččemen ta puoli tuhatta ihmistä. Tehtävänä oli kuvata perintehie ta karjalan kielen esimerkkijä, tutkie kalmismaita, eččie karsikko-puita. JUNIJA KAREL’SKAJA TA NILMILAHTI Heinäkuun 15. päivänä tutkimušmatalla Petroskoista lahettih junalla kielentutkĳ a Irina Novak, etnografi Aleksei Konkka ta mie, etnobloggeri ta pohjosen perintehien tutkĳ a Tatjana Berdaševa. Louhešša meitä otti vaštah projektin johtaja Marĳ a Kundozerova. Hänen autolla myö mänimä Nilmilahteh, missä olima heinäkuun 17. päiväh šuaten. Nilmilahešša ta Nilmĳ ärveššä myö tuttavuštuma paikallisih eläjih, tutkima kalmismaita ta šattumalta ekšymä vanhah talokylyh, missä 20 vuotta takaperin eli oikein kummallini naini. Vain kerron kaikešta peräkkäh. Meĳ än oppahana oli Junĳ a Karel’skaja. Nuori naini 10 vuotta takaperin šiirty elämäh melusašta piäkaupunkista näillä šyrjäšeuvuilla, muutti šukunimen heliekši Karel’skajakši ta čukelti paikallisen istorĳ an tutkimiseh. Hiän tietäy eryähien paikallisien perehien 7–8 šukupolven istorĳ ua. Junĳ a valmistau julkaisomisekši omua kirjua, tutkiu arhiivoja, keškuštelou kylän eläjien kera. Hiän jo ammuin tuli kylän paikallisekši eläjäkši. Tutuštumini Junĳ ah lupasi meilä löytyä mukavie ihmisie pakauteltavakši. Tähä šuaten ĳ äkkähät kyläläiset muissetah karkotukšista ta varatah šanuo liikua, jakua tietoja. Enšimmäini pakauteltava enšin vain toisti: – En tiĳ ä mitänä. En kerro teilä mitänä. Että kuule miulta mitänä. Šemmoista varovaista šuhtautumista meih myö tapasima jo monta kertua ennein. Hyvä opaš, kellä paikalliset ihmiset ušotah, on tutkimušmatan tosi tärkie oša. Tulima Nilmilahteh 15. heinäkuuta iltayöllä, yöpymä pieneššä talošša, kumpaseh meĳ ät eletti Junĳ a ta kumpasen ikkunoista näky Vienanmeren lahti. Kylä on pieni, talvella šielä eläy noin 20 ihmistä, ka kešällä turistien anšĳ ošta kyläh lisäytyy ihmisie. Joškuš voipi olla 400 ihmistä šamanaikasešti. Turistĳ a muanittau čukelluškeškuš. Paikallisie eläjie šyöttäy meri, hyö eletäh meren rannalla, pyyvvetäh tr’oskua ta navagua šekä kerätäh fukusta ta laminarĳ ua. Tiälä ašen midĳ ua pietäh. Šeki on Karjala. Nilmilahtie pietäh juuri karjalaisena kylänä. Še ilmešty 1800-luvun toisella puolella. On tietoja, jotta enšimmäiset eläjät tultih merellä Kiestinkin puolelta. Myöhemmin myö šaima tämän teorĳ an tovissukšie, jotta še ei ollun vain legenda. Meĳ än tiijonantajat, kumpaset tiĳ etäh šuvun istorĳ ua, kerrottih, jotta heijän kantatuatot oltih juuri Kiestinkin karjalaisie. Heinäkuun 16. päivän huomenekšešta alkuan myö rupesima pakauttelomah kyläläisie. Junĳ a aina oli meilä apuna. Vain Aleksei Konkka ei männyn pakautteluh, ka läksi tutkimah kalmismuata, še on hänen tutkimušala. Kylän kantaeläjät vielä muissetah karjalan kieltä, ka valitetah, jotta ei ole kenen kera paissa, kieli unohtuu eikä šitä käytetä jokapäiväseššä elämäššä. Tallentima šielä viĳ en ihmisen kertomukšie.