ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

MUGA MENIGI IGÄ TIRPAJEN

История изменений

17 января 2023 в 11:26 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: Minä tiijän, gu joga ristikanzale oma muamo on kallis da armas. A minä tahtozin mustella omua mamua da hänen elaigua. Tuli mama Kibrah (kus minä rodivuin) Lamminniemespäi – se on Kinelahten bokas. Tuli häi ylen suureh pereheh kymmenendekse hengekse. T’outa oli vahnin perehes, heil oli äijy žiivattua da suuri kodi, kus pidi äijy ruadua. Mami eli sit suures perehes 12 vuottu. Erottih vai sit, konzu kyvyt naidih da navot mendih miehele. Heidy oli kolme vellesty: Iivan (minun tata), Pauši da Peša, a mama oli Natoi. Mama toiči sanoi: ”Minä olin 12 vuottu strougois sluužbas”. Ennehäi suures perehes eläjes pidi astuo yhty lahkuo myö, pidi kuunnella muatuškua dai kydylöi. Mama sai äijän lastu, kaikkiedah 15, ga täydeh igäh eli vai viizi. Nuorembaite suavut lapset kuoltih pienete, kengo viizikuuhizennu, kengo vuodehizennu. Enne lapsil ei olluh mostu kunduo, gu nygöi. Lapsii suadih kedä kus: pellol, mečäs, niityl. Mami musteli: ”Meijän niityt oldih 12 kilometrin piäs. Lapsen suaduu jo tossupiän pidi mennä niityle. Huondeksel pidi nosta päivännouzun kel da muate viertä myöhä illal. Nostuu enzimäzekse pidi lypsiä kaheksa-yheksä lehmiä, juottua vazat da sit vaste astuo niityle. A kodih jiäy yöhine lapsi. Illal tulen, mustelou, ga lapsut jo ni itkie ei voi, hänele vai tungietah sarveh lehmän maiduo. Kois oli buabo, ga eihäi se ehtinyh kaikkii kaččuo, vahnu jo oli”. Myö elimmö pienes kyläs järven tagan, se oli seiččemen kilometrin piäs Vieljärvespäi. Ei olluh silloi ni laukkua, ni školua, ni feršalii. Meijän mama pidi taguzen vierahan tulendah niškoi. Häi sanoi: ”Ei tulii nuorua lekuta”. Ga lienne ruvennuh akku lastu suamah libo lehmy kandamah, sit ainos kučuttih mamii neroniekakse. Ku pidi kel panna kangas vattiekse, paltinakse libo poloviekakse, sit aiven tuldih maman luo nevvuo kyzymäh. Mama eli pitkän da ylen jygien elaijan. Häi maltoi ylen äijän hyviä dieluo. Joga ruavon häi ruadoi kunnolleh da mugai meidy lapsii da bunukkoi nevvoi ruadamah. Vuvvennu 1937 otettih meijän tatua, da kymmene vuottu hänes ei olluh nimittumua viestii. Meidy mamal jäi viizi alaigästy lastu. En ni musta tatua, silloi minul oli vaste kaksi puolen kel vuottu igiä. Eigo meidy autettu ni dengal, ni sanal. Kaikin kačottih bokin, heimokundugi varattih tulla tiijustamah. Mama meile sanoi nenga: ”Lapsirukat, pidäy tirpua”. Jo kuolendua vaste häi sanoi: ”Ei puuttunuh kogo ijäs ni syvvä täytty vaččua, ni muata kylliä undu”. Täydyi mamale ijäkse ruaduo. Sitgi häi eli 88 vuottu, eigo ni bol’niččoih äijiä käynnyh. Anna Jumal hänelleh toizenilmastu ruaduo.