Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
KUI PAIDU PELLOL KAZVOI
История изменений
18 января 2023 в 11:19 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) текст: Otti mies kevätaigua robehuzen da lähti pelvastu kylvämäh. Sil kerral pellon rannale piädyi hänen tytär Tan’a. Kaččou Tan’a, kui tuatto ottau kobral jyväzii da viškuttau pelduo myö da kyzyy: – Tata, midäbo sinä ruat? – Pelvastu kylvän, tytärrukku. Kazvetah sit teile Vas’a-vellenke paidazet. Ei tiijä Tan’a, uskuo vai ei. Nikonzu tyttöine ei nähnyh paidoi pellol kazvamas. A tuatto tyttözeh kaččou da vai muheloittau. Kahten nedälin peräs šulkuzel heinäzel vihandui šoiguine. Tan’ale tuli mieleh: ”Olishäi minungi paidaine nengozel vihandukukkazel.” Kahteh kerdah Tan’an vahnembat sizärekset muaman kel käydih kytkemäh pelduo da joga kerdua sanottih neičukale: – A gu čomaine paidaine sinulles roihes! Meni aigu, heinäine kazvoi, rubei kukkimah sinizel kukkazel. Tan’a pellon randua myö kävelöy, kaččou. ”Vas’al silmäzet ollah moizet, a paidua mostu nikel kyläs piäl en nähnyh.” Konzu kukkazet kukittih da pakuttih, niilöin tilah roittih vihandat piähyzet. Ruvettih net ruskonemah da kuivamah. Sil aigua muamo vahnembien tyttärien kel pelvahat nyhtittih juurineh, sivottih kyhlähih da jätettih pellole kunehtumah. Jälles sidä kuivis kyhlähis perrettih siemenpiähyzet, a pelvahat upotettih jogeh da pandih piäle kivet, ku net ei nostas vien piäle. Pahas mieles kaččou Tan’a, kui hänen paidua upotetah, a sizäret vai omua paistah: – Hyvä sinule paidaine roihes, Tan’a! Kahten nedälin mendyy suadih pelvahat jovespäi, kuivattih da ruvettih muokkuamah. Sit nostettih lavale da sie loukutettih loukul. Jälles vie kerdu perrettih da suvittih pirral ruumenet. Perretty pelvas kartattih raudazil kartiloil sissäh, kuni se ei roinnuh pehmei da šulkuine. A Tan’a ainos huoles on sizärien ruadoloih kaččojes: ”Tämä pelvas pehmeni, kui Vas’an tukkazet. Vikse voibi sit paidu ommella!” Sizärekset ruatah da vai kiitetäh: – Paras paidaine, Tan’a, sinule roihes. Päivy rubei lyhenemäh, ildu pitkenemäh, tuli talvi. Suadih akat kuožalit, sivottih sih kartattu pelvas da ruvettih kezriämäh. Kezrätyt langat muamo pani aitan seinäle kangahah niškoi. Suuren pyhän aijal Äijiäpäiviä vaste keräi muamo pertih ikkunpieleh kangaspuut da rubei kudomah paltinua. Keviäl valmis paltin levitettih heinäle muadu myö päivypastozeh da kasteltih viel, sit paltin harmuas valgeni. Tulien talven aigua muamo viili da ombeli paltinas paijat. Sizärekset šuoritettih Tan’ua da Vas’ua uuzih, lumivalgieloih paidazih. Karjalakse kiändi Sergei IPATOV