Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Peppi Pitkysukku

История изменений

24 января 2023 в 17:26 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Oli kajožu kezäildu, konzu Peppi enzi kerran harpai villan kynnykses piäliči. Tommi da Annika silaigua oldih ajeluksis. Muamah heidy työndi nedälikse ad’voih buaballuo. Sendäh hyö ei maltettu tiediä, ku susiedoin kodih jo tuldih eläjät. Ehtäl lapset tuldih kodih, a huondeksel seizottih pihaveriän ies kačellen pihua. Hyö ei ni tietty, ku uuzi dovariššu oli muga lähäl, a mietittih uuzii dieloloi da kižoi. Ihan sih minuuttah, konzu heil oli jo mieles, ku tämä päivy ei heile tuo nimidä mielenkiinittäjiä, avavui susiedoin pihaveräi da siepäi juokseldi tyttöine. Se tyttöine oli ihan erinomaine. Nengostu tyttösty Tommi da Annika nikonzu ei nähty. Se oli Peppi Pitkysukku, kudai oli menemäs huondeskävelyle. Vot mittuine häi oli: Keldujuurikkoin värizet tukat oldih pletitty kahteh kiindieh kassah, kuduat törrötettih puoleh-toizeh. Nenä pohodi pieneh kartohkazeh, da se vie oli katettu kurmičoil, a suures suus nävyttih valgiezet hambahat. Tyttözen piäl oli sinine pluat’t’u, ga vikse kangastu ei täydynyh, sendäh ku erähät kohtat oli paikattu ruskieloil kangaspaikoil. Jallat hänen oldih hoikkazet da pitkät. Niilöih oli pandu pitkät erivärizet sukat: yksi sukku oli ruspakko, a toine – mustu. Vie oldih ylen suuret bašmakat, ihan kahtu kerdua pitkembät hänen jalguterii. Tuattah osti net hänelleh Suvi-Amierikas tuliekse aigua, konzu jallat kazvetah, ga Peppi nikui ei tahtonuh kengie toizii jallaččiloi. A Tommi da Annika vie enämbäl huaristeltih silmii hämmästyksis, konzu hyö nähtih oblezjanan vierahan tyttözen olgupiäl. Pienen martiškan piäl oldih moizet sovat: sinizet houzut da keldaine takkine, a piäs oli valgei olgišliäppy. Peppi astui pihua myö, yksi jalgu dorogal, toine – trotuaral. Tommi da Annika diivijen kačottih, ga häi kadoi toizele uuličale. A ylen terväh häi myös kiändyi järilleh, vaiku nygöi astui tagaperin. Astui häi muga, buiteku hänel oli laškus kiändiäkseh, konzu tahtoi mennä kodih päi. Häi tuli susiedoin lapsien edeh da azetui. Kodvan kaikin oldih vaikkani, kačottih toine toizeh. Sit jo Tommi kyzyi:– Miksebo sinä astut tagaperin? – Miksebo astun tagaperin? vastai kyzymyksel Peppi. – A myö onnuako elämmö välläl mual, tovenhäi? Eigo voi joga ristikanzu kävellä muga, kui hänel himoittau? A ku tahtonet tiediä, Jegiptas kaikin nenga kävelläh, eigo niken sidä kummastu. Karjalakse kiännettih Tamara ŠČERBAKOVA da Aleksi RUUSKANEN