Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Puolitostu jänöidy

История изменений

14 февраля 2023 в 17:09 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: K erävyin mečästämäh – jänöih. Mečästys tapahtui enne 8. päiviä kevätkuudu, sit onnuako se oli jo jälgimäine talvipyvvändyaigu. Vaigu lähtin koispäi – istuu susiedoin Tarziekku-koiraine, iče pitky, gu täyzi-igäine koiru, a jalgazet lyhyöt. Minä iče vaste muutin tänne elämäh, koirua vie en perustannuh, sentäh troppiin (ajoin) jänöidy jälgie myöte da ammuin, konzu hyppiäy. Kevätkuun algu, päiväine nouzemas, hangi kestäy suksii, hil’l’ažus, čomus, hengi pajattau. Paikassah, kuduas minä tavan mugah tropin jänölöi, on kilometrii viizi suksil da regyizil tallattuu talvitroppastu myö. Hangi huondekses on hyvä, piätin mennä kohti mečäs da suos poikki. Astummo Tarziekanke toine toizenke kiistai. Suol Tarziekku lähti pyörimäh sinne-tänne, da gu vuottamata ruvettih kivoksespäi nouzemah tedrit jällekkäi, täyzi parvikko! Ehtiin ambuo kaksi kerdua, kaksi kaunistu tedrii roittihes meijän sualuksennu. Minä kiitin Tarziekkua, poččivoičin mennyt mečästykses jiännyöl jänoin käbäläzel. Häi rubei lekuttamah händiä, nosti piän yläh – ylbeilemäh. Muga hyväs mieles myö tulimmo sinne, kus ainos mečästimmö jänölöi. Midä sie oli tapahtunnuh! Kai suo nuorien puuloinke oli kogonah jänölöil polletettu, vikse heil jo svuad’bat zavodittihes. Pidi mennä suos ymbäri mečän reunazen kauti, gu löydiä jänöin lähtendykohtu. Lövvimmö da lähtimmö jälgie myöte. Tavallizesti jänöit ollah loitton syöndykohtaspäi, syvväh tävvet vačat dai lähtietäh iäre. Kilometrin peräs hyppäi mättähän taganpäi jänöi. Minä ammuin – jänöi juoksou, ammuin toizen kerran – juoksou. Ga mibo tämä kummii! Menen enzimäzen ammundan kohtah – vähäine verdy lumel. Menen toizen – nuorien puuloin varbazet virutah da uvvessah vähäine verdy. Kačahtimmos sih kohtah, kuduas ammuin. Toven, vikse metrii nellikymmen roih. Midäbo ruadua? Gu on verdy lumel, pidäy jänölöi kerätä. A päiväine ruadau omua, kylmänyh hangi da lumi sulamah ruvettih, dai lämmembi pihal rodih. Menen orožanke jänöin jägie myö, koiraine rinnal kepittäy. Kodvazen peräs erähis kohtis hangi heitti kestämäh, minä rubein uppuomah, sukset mennäh syväh lumeh, pidäy seizuo yhtel suksel, a tostu tavata kivoksespäi. Avoi-voi! Ga nenga minä loitokse avvonastu suodu myö en piäze. Min liennou jänöi kulgenuh, toinah kogonah pagei. Yhtelläh piäzin suospäi kuuzikon reunale, kus hangi kandau, da lähtin erähän jänöin jälgie myö. Kodvazen peräs ilmestyi jänöi da puutui ihan tähtäimeh, täl kerdua väli oli lyhyembi dai lykky meijän čural. A kus ollou koiraine? Kučuin, viheldin. Ei tule. Midä ruadua? Lähtin omii jälgii myö iäres, sinne, kus ammuin enzimäzen jänöin. Konzu puutuin sinne, kus punaldimmos meččäh, jälgii myö näin, ku koiraine lähti jänöin jälgie myö. Astuo jygei, jo jaksoin liijat sovat. Pidäy eččie koirastu, hyllätä jänöi. Hol’otin, viheldin pillih, ga kuulen koiran ulvondan jänöin jällen čuraspäi, da ei loitton, hyvä gu siä oli tyyni, lämmin – kevät. Kui liennen piäzin koirazelluo da näin semmoizen kuvan: koiraine oppiu astuo minulluo hangie myö, ga hangi ei kanna, häi istuhes vačale, jalgazethäi lyhyöt ollah. Tahton auttua koirazele nosta hangele, ga hänel vačču on, gu miäččyinne. Jokse söi nellikilohizen jänöin? Heitä velli! Lähtin jälgie myö, kačon viruu jänöi, parembi sanuo se, mi hänes jiäi, lujat vai tagajallat, dostalit kai revitetyt palazikse, paiči piädy. Midä ruadua? Leikkain koskemattomat palat da panin huavoh, a sie kaksi tedrii, paloitettu jänöi da liij at sovat. Lähenin koirazeh: nu, läkkä kodih. Ga eibo voi – vinguu, uppuou lumeh, söihes surmassah. Midä ruadua? Otin koirazen, istutin reppuh sualehien da sobien piäle, salbuamattoman repun panin olgupiäh dai livuin kodihpäi – kilometrii viizi... Hyvä, gu ladu da rien jälgi terväh tuldih vastah. Kuda-kui piäzin kai märgy – hiestyin. Ga aijoi ihastuin, purrin Tarziekkua rien jällen troppazele, ga uvvessah koiraine rubei jiämäh jällele – vikse liijän syvves väzyi. Pidi uvvessah tungie reppuh da muga puuttuo kodih. Kois omahizet gu nähtih minun puolitostu jänöidy, vie kodvu nagrettih, kui minä sain ambuo puolitostu jänöidy da ei uskottu, ku puoles päiväs nengoine pieni koiraine sai syvvä puolen jänöidy. Tokovai Tarziekku!