Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Kondie kävel’i kagrah

История изменений

11 марта 2023 в 22:46 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Sano, raskaži nygöi sit kui enne vanhas kagrua meččäh kyl’vettih i kävy... käydihgo sinne kondiat? Ka ej iel’l’ä t’ijjet’t’y käyd’ii vain ei. En’n’en myö ajoma kaššee keveäl’l’ä. Siidä sygyžel’l’ä ei, ei n’i sygyžel’l’ä, nu. Keväd vuotetaa siih kuin t’äl’l’ aigoo, kah. Ol’ aivombi t’äd’ä, kašken ajandaig ol’i, aivombi t’äd’a. Siel’ä. Enz’iks’i l’ähet’ää. Kaššen ajad vuode... vuodena. Sit keveäl’l’ä, a toissa keveänä hänen. I kagralla varoin n’i vierrät. Poltad n’i vähäl’d’i moo palau. A kui vierräd n’i se l’ienöy. Äijäl’d’i palau moo. Se l’iennöy hoikka. Juonno peel’l’ä vai kuine. Kyn’dee siid’ä se kyn’n’et’ääh. Vieret’t’y moo. Nu. Siidä as’t’ivoijjah. A sen d’äl’gie kyl’vet’ääh. N’i tooš as’t’ivoijjah se kagra. Siel’ä kagra viel’ on. Še mo... ei noššum moom peel’l’ä, sie panem aijaa ymbäri. Sem moizen krepkoin aijam meččaijaksista štobi. Ei l’ehmät käyd’äis, l’ehmät kävel’d’ii väl’l’äl’l’ä meččäh. Nu n’i sid’ä aijjam panet. Kävel’l’ä kaččomaa orahie ”hoi ku hyvin kažvau! Hyvin, kai muššalla buuriu! kagra”. Vie... vierdoh sihi ”sveežoih vierdoh kažvauh verekseуh kandoh”. N’äin ol’i se poslovitsa meil’ä. Nu, sid’ä d’o kagra. Ku kažvau, kažvau da harvažeh käyäh sin kaččomaah, kuin matkoau kagra. Kagra kažvau hyvin kagra kažva, siid’ä oldii yksi kerda sie l’ehmis’s’ä. L’ehmät eudu vielä koišša. Män’d’ii l’ehmiih. L’ehmät ollaa aidovierošša, moataa ulgopuolella siel’ä. Män’dii l’ehmiih. L’ehmät ajettii dorogah. Pid’äy kagroo kaččuo mit’yšš on emmä kaččon kagroo l’ähil’l’ ol’ijaista kagroo. Män’dii ga suured d’äl’l’et. ”Nyt” šanotaa ”t’iä kondie kävel’öy kagrah, dai l’ehmäkard’ah”. Nu, se ruvettii, rubiettii primečaimaa sen d’äl’ged en’ämbi l’ehmie siih dorogah ei laššettoa. Vot siid’ ol’i se l’ehmät, se troat’t’inu ei la... laššettoa siih dorogaah. Siid’ä rubettii čoostoimbah kaččomaah. Män’d’ii ga pahn oon, d’ on kondie moonnuu. Kagrašša d’äl’l’et se siid i syöy da, riibiy da rikkou kagroa kaikee. No siid’ä, še ol’i en’n’en’ d’o meil’ä. Ku kondeida tapettii žiivattoi konža söi. N’iin, la... loojitud lavat oldiih. Nu, siid’ ol’i kilometra keskie lava heil’ä vanha. Se lava purrettii da tuodiih siih. Kagran d’uureh. Ei kagran siämee, a sii aid... aidovieroh, ei kušta kohašta heän käy. A toizešta kohašta, ku loa... loajittii se lavajilla kiyd’ii. Vardeimaa ei tullun. Nu pid’äy vardeija hod’ n’ed’el’i kävel’l’ä da što kaččuo. Erähäss ilda män’d’ii ga vai kerrit’t’ii ištuokseh sin. D’ on kondie kagrašša. A meil’ä se on poslovitsa sanotaa ”ni ku kondie kagrašša kaččel’ietet”. Ei ked’ä kušta tulis. N’i, n’i kondie n’iin rouno kaččel’ietoo siel’ä kagrašša, siel’ä mužikad n’iät’ää yl’ähää. Kaččel’iete, kaččel’iete kuorzuu siid’ä heän kuobiu. Sie ved heän tahto moata vierrä. A hyö ei voidu, n’e ut’erpeel’i. Ei t’irpet’t’y sie kunža heen, sie vieröy vai mi. Ku rubei se loapoilla riibiy da. Syöy kagroo da sihi i tumahutettii. Nu tuošta peel’l’ä päi. Kohti i puuttu kondiah, se sih i koodu, nu sie toizella sie šanou mužikka”ka nu nu nu!” Pal’ittii, pal’ittii kolmen keskie hänee ga. Ei sil’l’ä kohtoo l’iikkunuh. Sa... a silloin ei kiel’l’et’t’y, käsky ol’i iel’ä, štobi kard’asta l’äksis kun ol’i. L’ehmät kävel’l’ää l’ähil’l’ä. Da n’iin sie mužikat kod’iih. Kaksi mužikkoo, a kolmaš šinne jäi, yl’ah lavalla. Vardeiččou, eigo ked’ä poigoo, l’ibo ked’ä d’iäviet’e siih. Ei tullun’ n’i ked’ä. Ku n’iin tuodii kyl’äst’ä hevone da n’iin. L’iikutettii kagrašta händä pois, voal’ittii regeeh da kyl’gee viet’t’ii, da n’i n’yl’l’et’t’ih. Kondien tal’l’a peezi. Nu kandien tal’l’a se kunnebo se pandih? A se ta... se tal’l’a kudaman enzi kerran ambu. Se, se koodien tal’l’oi piet’ää mootah kondien tal’l’oilla daaže šantah ”kondie on vägövä, a tal’l’alla mootah”, täm on posloovitsa se. Šanuo, što hot ken kai mi... midä šanou ”oi kui mie olen vägövä, oi ku”, mänöy vägöväksi, sie kai sie mužikka l’ibo ken yl’en vägöväksi n’iin hänel’l’ä sie i šanotaa”kondie on vägövä, ga tal’l’alla mootah. Se n’iin i sie äl’ä vägie ožuta. Nuoda siidä se kondiella. Silloin ko... kondian l’iho... kondian l’ihoo vet syvää kaikičč erähät. Nu kon’esno. Nu, da i d’ olem mie syönyn, n’i mill en t’ied’än’ynn a. A sed joattiih. Kondian l’ihat dai syöd’ii silloin. Nu. Dos... n’e kai se, mid’ ol’i sie kondialla morašša, n’i pandii haudaah. D’allad n’e polved šoo haudaah. N’iin katettiih. Nu. Siid’ otet... on šyyš. Kävel’l’ää l’ehmäd meččäh. Kävel’l’ää, a t’äm... t’am ol’i nad’avuu ei, sie, meil’ä, siel’ä, t’eäl’ä Sel’l’issä, mie d’ ol’in. En’ t’iä si... sego syyš ol’i vai toine syyš ol’i. Se syyšpuol’ ol’i yöd muššat pimiät, ä mie el’iin posl’e b... sie bombinnan d’äl’gee kyl’ässä. Eullum miula kod’ie omoodan’i. Siidä kävel’emä l’ehmii. Ol’im, ol’ima ga viikoššuttii l’ehmät, viikoššuttii lehmät yöksi. Ei tuldoa. Toissa peänä ečittii ei l’öw(et’t’eä, a siid’ä l’äksimä, pool’kyl’ee eččimää l’ehmie. Nu män’imä, siel’ä kävel’emä l’ehmissä, l’ehmät erähie l’ehmie l’övet’t’ii erähie ei l’övet’t’y. Siid’ä dogad’i. Ei izän’d’ ꟷ a toine mužikka. Šanou ”en t’ijä mi”, šanou ”toašša ruššottau”. Män’d’ii ga hänen sem mužikan, l’ehmän šordan kondie. A myö olema siel’ eččimässä. Mie ol’in l’ično iče. No n’iine. Muud l’ehmät poatt ol’ii tuldii kyl’ääh. Päiväl’l’ä, a heän on illalla, sen šordanu l’ehmän. Nu n’i siid’ä. Tuodii n’eäd l’ihat kodiih. Ei, ei tuod, ei tuodu vuota vain, ka d’uohatan’ n’ytten, ka unahin n’i mie d’o vet šanon što mie unahaa. Hyvin on, hyvin sano, sano. Da n’i tooš loajitaa lava. Siel’ä lavalla iššutaa da n’iin karaul’itaah. Tulougo heän l’ihoja syömää vai ei tule. Nu. Da n’iin ne kaks yöd’ä käyd’ii, ei kävynyyh, kolmannen yön ku män’d’ii. Tul’i l’ihoi syöy da i viel’ä kaksi pien’embee rinnalla. T’ämän yl’en hyvim muissan, miun aigaa se ol’i d’ielo. Nu, siid’ä tapettiih poiga. A moamo uid’i. Vot otti vainun mis’t’ä kai n’uuhtel’i, n’uuhtel’i da vai mutkahtiih. Sil’d’ä rauhnalda poiš. Da kaksi poigoo d’äl’gee se yksi poiga šoadii tapettii. Toine da i moomo uid’i, t’ämän hyvežes’t’i iče t’ijjän.