Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

El’et’tii ende uk da ak...

История изменений

18 мая 2023 в 23:00 Нина Шибанова

изменил(а) текст
No.^ El’et’tii ende uk da ak. Oli heil neičukaine. No, el’etii, ol’dii, el’etii, ol’dii. Emä kuol’. Emä kuol’, mužik, ižä toižen tein nai. Nai toižen tein, ga tämä emindim ei navedi neičukašta. A emindimäl oli toine tytär, oma tytär... Lešk oli. No yhtä ei navedita, tädä emindim se ei navedi ukon neičytty. Dai kieran ižäle sanow, työndytäw: – Pane kuna tahto, minä, – sanow, – en rubeda händää, hänen ke elämää. No, ka kuna paned. Ižäl on tytär tože žiel’, ei tiedä kuna panda. Ot’t’ dai suot’ händää puustaa šin’nä metsää, šigä oli vilupertiine, ende pertiižet ol’dih, da šin’n’ai salbaž. Viruw, alašti, pal’l’ahin. Dai sanow: – Ma tulen, tulen, – tyt’tärele sanow, – tulen minä. En šinda jietä ni kuna. No hän neičukaižen salbaš dai. Tuli yö. Neičukaine se aino jo varaidaa. Dai pakkaine, treskučii pakkaine! Rubeš pakkaine sе etuiguttamaa. Hän se sanow, neičukaine sanow: Ne stukai moroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! No hällee rodii päčči šigä. No, neičukaine aino šigä ištuu, a pakkaine aino vai stuigaa da stuigaa. Hän myöstei sanow: Ne stukai maroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! Hällee rodii jo soba piäle. Kolmanden tein vie jalomb stuigaidaa. Hän sanow: Ne stukai moroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! Hällee liettii sovat piäle i rodii jo hällee lämmin. No hän d’o eläw päivän, eläw toižen, a ižä ei tule tiedustamaa. A emindim se sanow: – Mäne, – sanow, – tuo nygy kodii, kylmän on ka, panemme hot’ händää muaha. No.^ A hän elävikäine, sobad hällää hyvät kai, hällee lämbin, putnii moine sе rodie, hyvä. Hällee žielii lähtä. Tulow ižä ottamaa, neičukaine se eläw šigä hyvin kai, hyvä hällää eläi on moin’e. No, tuli, ot’t’ tyt’tären kodii. A täl emindimäl oli koiraine se, emindim se šigä kyrzit huondeksel paštaa, a koirane se: – Haw, haw, haw, – haukkuw, – otcovsku dočku ka tuodaa, – sanow, – šulkuz da garusaz, haw, haw! A emindim se: – Elä, – sanow, – vaikastu, – sanow, – minä pläškaidan sindai täl riehtipualikal, plaškaidan ka vaikastut, – sanow. – Nygyde ewle serebret da zolotoit, – sanow, – nygyde ori kylmänny kai kuolijakš ka, muga vai, – sanow, – tuodah. No.^ Ku ižä tuow regel händää, tuoi regel, ka neičyt se hvvä rodih, čoma, lämät sovat hällää, hyvät, kai moine! No a täle tyt’tärele da lieni zavisti, što mikse händää kačo suot’, ka hän sie vai bohatui. No.^ A tämä neičukaine se rubeš taričezemmaa ižäl. No da emäle se ei tabua, emindimäle šille. A neičukaine, toine tytär se, taričezow: – Vot, – sanow, – mindai, mamoi, suottagad šin’n’a, suottagad mindaa šin’n’a! No kodv ol’dii, el’etii, ol’dii, el’etii, ol’dii. Pidäw suottada tytär šin’n’a bohatumaa da sobat hyvät liettää. Dai suot’etii šin’n’a, salbatii šin’n’a puustaa pertižee, salbatii dai ižä sei läkš.^ Läkš ihastukšis, nygy tytär milai lienöö bohat, tyt’tärindäm. – Pakkaine, – sanow, – lienöw (sizärele šile, sizärdimele rasskažiw ukon tytär) pakkaine, – sanow, – ku stuigaškadow, ka sa vaikkane ole, elä, – sanow, – ni midä elä sano. Ole vaikkane! No häi i mugai ruadaw. Ištuw vaikkane, ištuw vaikkane. Sinčois stuigi, stuigi pakkaine, hän ših ištui, jo kuol’. No kuol’, kuol’. Dai jo päivän ei mäne, toižen ei mäne ižä. Emä se: – Elä mäne, elä mäne, anda, – sanow, – šigä bohatuw, anda tytär suoritah. Ku tul’dii... A myöste huondeksel kyrzäd sе rubedaa paštamaa emindim se ka, koiraine se ištuu stolan al da sanow: – Haw, haw, emindimän, emän tytär, – sanow, – grobas tuodaa, (näge) kuollut tuodaa, kylmänyt! – Älä sa vaikastu, – sanow, – ga andan riehtipualikal otsaa, ka vaikastut šin’n’a! Hän uut i aino hawkkuw. Ižä läkš näge tuomaa, ka duumajiw bohattan tuow šigä pei. No, mäni ižä, ka ei ole šigä ni midä, ni zvuk, kuulu ni nägy ei. Tytär čuppuižee ištuzennu da šihii kaikki kovennu, kuolnu. Ajaw hebol, tulow kodii ka, emä jo sе juoksoo vastaa, ihaštukšis, što bohatt tuli tytär. Tuli tytär ni min kere, tuli, ka jo kuolnu. No da šiid i skaska minun.

18 мая 2023 в 22:58 Нина Шибанова

создал(а) текст
создал(а) перевод текста
создал(а) текст: No. El’et’tii ende uk da ak. Oli heil neičukaine. No, el’etii, ol’dii, el’etii, ol’dii. Emä kuol’. Emä kuol’, mužik, ižä toižen tein nai. Nai toižen tein, ga tämä emindim ei navedi neičukašta. A emindimäl oli toine tytär, oma tytär... Lešk oli. No yhtä ei navedita, tädä emindim se ei navedi ukon neičytty. Dai kieran ižäle sanow, työndytäw: – Pane kuna tahto, minä, – sanow, – en rubeda händää, hänen ke elämää. No, ka kuna paned. Ižäl on tytär tože žiel’, ei tiedä kuna panda. Ot’t’ dai suot’ händää puustaa šin’nä metsää, šigä oli vilupertiine, ende pertiižet ol’dih, da šin’n’ai salbaž. Viruw, alašti, pal’l’ahin. Dai sanow: – Ma tulen, tulen, – tyt’tärele sanow, – tulen minä. En šinda jietä ni kuna. No hän neičukaižen salbaš dai. Tuli yö. Neičukaine se aino jo varaidaa. Dai pakkaine, treskučii pakkaine! Rubeš pakkaine sе etuiguttamaa. Hän se sanow, neičukaine sanow: Ne stukai moroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! No hällee rodii päčči šigä. No, neičukaine aino šigä ištuu, a pakkaine aino vai stuigaa da stuigaa. Hän myöstei sanow: Ne stukai maroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! Hällee rodii jo soba piäle. Kolmanden tein vie jalomb stuigaidaa. Hän sanow: Ne stukai moroz, ne br’akai moroz, Ja gola da i bosa, bez pojasa! Hällee liettii sovat piäle i rodii jo hällee lämmin. No hän d’o eläw päivän, eläw toižen, a ižä ei tule tiedustamaa. A emindim se sanow: – Mäne, – sanow, – tuo nygy kodii, kylmän on ka, panemme hot’ händää muaha. No.^ A hän elävikäine, sobad hällää hyvät kai, hällee lämbin, putnii moine sе rodie, hyvä. Hällee žielii lähtä. Tulow ižä ottamaa, neičukaine se eläw šigä hyvin kai, hyvä hällää eläi on moin’e. No, tuli, ot’t’ tyt’tären kodii. A täl emindimäl oli koiraine se, emindim se šigä kyrzit huondeksel paštaa, a koirane se: – Haw, haw, haw, – haukkuw, – otcovsku dočku ka tuodaa, – sanow, – šulkuz da garusaz, haw, haw! A emindim se: – Elä, – sanow, – vaikastu, – sanow, – minä pläškaidan sindai täl riehtipualikal, plaškaidan ka vaikastut, – sanow. – Nygyde ewle serebret da zolotoit, – sanow, – nygyde ori kylmänny kai kuolijakš ka, muga vai, – sanow, – tuodah. No.^ Ku ižä tuow regel händää, tuoi regel, ka neičyt se hvvä rodih, čoma, lämät sovat hällää, hyvät, kai moine! No a täle tyt’tärele da lieni zavisti, što mikse händää kačo suot’, ka hän sie vai bohatui. No.^ A tämä neičukaine se rubeš taričezemmaa ižäl. No da emäle se ei tabua, emindimäle šille. A neičukaine, toine tytär se, taričezow: – Vot, – sanow, – mindai, mamoi, suottagad šin’n’a, suottagad mindaa šin’n’a! No kodv ol’dii, el’etii, ol’dii, el’etii, ol’dii. Pidäw suottada tytär šin’n’a bohatumaa da sobat hyvät liettää. Dai suot’etii šin’n’a, salbatii šin’n’a puustaa pertižee, salbatii dai ižä sei läkš.^ Läkš ihastukšis, nygy tytär milai lienöö bohat, tyt’tärindäm. – Pakkaine, – sanow, – lienöw (sizärele šile, sizärdimele rasskažiw ukon tytär) pakkaine, – sanow, – ku stuigaškadow, ka sa vaikkane ole, elä, – sanow, – ni midä elä sano. Ole vaikkane! No häi i mugai ruadaw. Ištuw vaikkane, ištuw vaikkane. Sinčois stuigi, stuigi pakkaine, hän ših ištui, jo kuol’. No kuol’, kuol’. Dai jo päivän ei mäne, toižen ei mäne ižä. Emä se: – Elä mäne, elä mäne, anda, – sanow, – šigä bohatuw, anda tytär suoritah. Ku tul’dii... A myöste huondeksel kyrzäd sе rubedaa paštamaa emindim se ka, koiraine se ištuu stolan al da sanow: – Haw, haw, emindimän, emän tytär, – sanow, – grobas tuodaa, (näge) kuollut tuodaa, kylmänyt! – Älä sa vaikastu, – sanow, – ga andan riehtipualikal otsaa, ka vaikastut šin’n’a! Hän uut i aino hawkkuw. Ižä läkš näge tuomaa, ka duumajiw bohattan tuow šigä pei. No, mäni ižä, ka ei ole šigä ni midä, ni zvuk, kuulu ni nägy ei. Tytär čuppuižee ištuzennu da šihii kaikki kovennu, kuolnu. Ajaw hebol, tulow kodii ka, emä jo sе juoksoo vastaa, ihaštukšis, što bohatt tuli tytär. Tuli tytär ni min kere, tuli, ka jo kuolnu. No da šiid i skaska minun.