Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Meijän Luadogu.1

История изменений

09 июня 2023 в 13:42 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Luadogu on dorogu, kuduadu myöte voibi piästä toizien rahvahien luokse. Prikin Peša-died’oi. K arjalas, tuhanzien järvien muas, on suuri järvi – Luadogu. Basseinu, kudai työndäy jogivezii Luadogan järveh, on ylen suuri aloveh. Vezibasseinan pinduala on 58 000 nellikkökilometrii (vähästy pienembi Itualiedu). Sen piduhus suvespäi pohjazeh on läs 1 000 kilometrii, levevys päivänouzu- – päivänlaskupuoleh on 600 kilometrii. Järven pinduala on 18 000 nellikkökilometrii da vetty kaikkiedah järves on 908 kubokilometrii. Luadogan suurin syvys on 230 metrii. Kolmekymmen kaksi piendy-suurdu jogie virduau Luadogah. Järven lähiymbäristös eläy enämbi miljonua hengie. Luadogu on ainavoluaduine mageivezijärvi (ei suolaine), kui sanotah sen vetty Alavozen rahvas. Da se on tozi herky vahingoittumah. LUADOGU ON TULIEN OZAN KYZYMYS Jälgimäzet vuvvet ollah ozutettu, ku meijän Luadogu ei voi hyvin. Sen vezi ei ole ihan puhtas, hot’ sih ei kaikin uskota. Tavalline kävelii Luadogan rannoil voibi helpoh nähtä: mutakko vezi, vien piäl häilytäh vihandat levälautat, n’ualistunnuot kivet, ristikanzan hyllätyt pädemättömät vešit. Rannoil midä vai ei lövvy. Järven vies on probliemua. Ga tänäpäi järvi ei vie ole menetetty. ‒ Luadogan vagavin da nähtävin probliemu on vien rehevöittymine – kukindu. Yhtelaigua se on luonnolline ičen järven toimindu. Ližäkse järven vezih ristikanzan da tevolližustoimindan aigah työtäh liigua jätehravinguo ‒ azottu- da fosforuminerualua, kuduat yllytelläh jogavuodizii levien rehevöittymizii. Konzu vezi vilustuu, levät kuoltah, painutah järven pohjah. Sie bakteeriet hapatetah niidy. Hapatus kuluttau kislorodua. Vähitellen kislorodu voibi kuluo loppuh järven pohjukerroksis. Gu Luadogu on syvä järvi, pindukislorodu sevoittuu hil’l’ah pohjukerroksih. Vältämätöi kislorodu hapatukseh ei piäze pohjah. Luadogan syviä elottomua pohjua peitetäh hapannuot levät ‒ muda. Monis syvis kohtis kazvetah serovodorodukruuževokazvit. Hapannuot pohjulevät aijan miäräh luonnollizesti suitetah omat jätehvarastot, ližäkse ristikanzan työtyt jättehet, kudamis on azottu- da fosforuminerualua. Fosforu ongi pohjulevien ravingo vien kukindale. Sit syndyy hyväshyvytty järven ičen ravingokruugu, koldunankruugu. Se ongi huono vaikutus kaloile da järven kazviloile, vien puhtahuole, Luadogan kalakundu on nähtävästi vähennyh, sellitteli minule ihtiologu Mihail Rebojev. LUADOGAN VETTY SUONIS Vastavuin Mihail Rebojevanke mennyt kezän mualailles Luadogan nägöaloi. Häi kerdoi mielehpainujii tapahtumii: häi kävyi jo lapsennu tuatanke jygiel puuvenehel sytyttämäh lähimäzii losnij oi meritulifonariloi. ‒ Olen kazvanuh venehis da järves kiini, vadrastunnuh lapsennu järven rannal, gu elin silloi Mačisuarel. Muaman suvus oli aigoinah merenkulgijoi. Viizitostuigäzenny rakendin ičelleni nellihengizen soudovenehen, kuduah sežo valmistin purjehen. Kävyimmö joga keziä dovarišoinke Valamoin suarile. Nuorennu olin andanuhes purjehtimizen romantiekale. On minulpäi käydy purjehil Luadogua myöte. Purjehtimine oli minule nuorennu kaikennu kaikes. Ei se ole jättänyh minuu kogo eloksen aijas. Opastujes Piiterin korgeiškolas ihtiologakse olen käynnyh sportupurjehil Baltiekalgi, ga purjehtimine Luadogal on kaikis rakkahin, jatkau omassah mielii Mihail. JÄRVI ANDAU TERVEHYTTY ‒ Loitos kaččomine on terapeftuhoido, sanou ihtiolougu Mihail Rebojev. ‒ Täh nähte on kirjutettu teouriedugi. On olemas tovellistu pohjua sille, min äijät tietäh omal tunnol: taivahanran dah kačondu andau mielele hyviä. Avvonazel järvel nägyy loitos, silmienkannattomih, muhahtah Mihail Rebojev. ‒ Kezine järven meri-ilmu buitogu luaskavoiččou hengie, on gu muaman sebävys, pehmei da turvalline. Toiči se voibi olla syngy da žiäleimätöi. Olen olluh jygielöis ruadotehtävis, ga minul sidä tärgiembi oli huogaitandu purjehil. Purjehil liikkumizes on ainos ruaduo, kudai suau unohtuksih ruadomielet. Mihail Rebojevan mieles paras aigu järvel on kevät da myöhäine sygyzy, ku kalastajii on vähembi. ‒ Yksinäžys da välly tila järvel ollah minule piäaziennu, kui jo mainičin, se on vastupainonnu ruavole, järvel minä huogavun. Mihail Rebojev painostau luonnon merkičysty, häi on olluh järveh nähte “aigaine”. On hänel ainos pyzynyh rakkahus luondoh jo lapsusaijois. ‒ Järven nägöala minuu ihaškoittau da sen ilmielöin vuottamatoi vaihtumine sežo, tarkendau Mihail Rebojev. Parahat ollah net hetket, konzu kaksi-kolme dieluo lokšahtetahes omah kohtah. ‒ Kui yhtel kerral suat hyvän kalan, näet t’ulieniparven lämbeilemäs kivien piäl da vie harvinazen merikotkan, se tuou hyvän ozan tunnon, ga toizielpäi varavon, olemmogo menettämäs tämän kaiken. Mihail Rebojev hyvin tundou Luadogan. Häi eččiy sanoi sih nähte. ‒ Ei pettäi, järvi nikonzu ei ole pettäi, ga järvel pidäy olla kuundelij annu, ei pie sidä unohtua. Järvie et voi voittua. Voibi vai parahite olla sovus järvenke da kehittiä omua taiduo muga, ku maltua liikkuo vezil da ennustua luonduo – lugie tuuldu. Ližäkse pidäy maltua toimie kriittizes tilas da pellastua muidu.