Тексты
Вернуться к просмотру | Вернуться к списку
Dočka semiletka
История изменений
20 июня 2023 в 22:48 Нина Шибанова
- создал(а) текст
- создал(а) перевод текста
- создал(а) текст: Oli kaksi velliä, ajettih toižeh linnah. Köwhän vellen hebo oli tiineh, toižen oli orih. Azetutah yäsijah. Köwhän vellen heboine kandaw yäl sälgyžen. Tämä sälgyine menöw bohatan vellen delegän alle. Bohattu velli nostattaw köwhiä velliä, sanow: – Nowze, minun delegy sai sälgyžen! Köwhy velli sanow: – Eh ti̮ gluwpoi, kui sinun delegy sai sälgyžen?^ Neče minun hebo sai! Sporevuttih, suwdimaheze ruvettih. Dialo doidii suarissah. Tuldih suarillua, sanottih omat dialot kui on dialo. Suari sanow: – Äskin minä suwdin, ku arvannetto kolme zagatkua: Mi kaikkii on pehmiämbi? Mi kaikkii on armahembi? Mi kaikkii on razvažembi? Vanhembi velli eččimäh bohattua. Meni kuomallua, bohatallua, a köwhy lähti oman tyttärellyä, seiččiävuadižen. Bohattu tuli kuomallua: – Vot kuomu, suari minul andoi moižet zagatkat, avvuta reššiä! Kuomu sanow: – Prostoit zagatkat nenne ollah: kaikkii pehmiämbät ollah minun perinät – puhoviekat; armahembi on meijän vunukku, sidä armahembua ei ole täl mual; meil on počči kaikis razvažin. Tuli, suaril sanoi, ga suari temniččäh i pani hänen. A köwhy velli meni kodih, tytär vastuaw seiččiävuadiine händäh, sanow: – Midä olet pahas miäles, tuatto? – Kuibo et ole pahas miäles? Suari andoi kolme zagatkua arvata, minul ei sua ni ijäs arvata. Tytär ottaw tuatalleh seičas arbuaw: – Kaikkii pehmiämbät on omat kulakat; kaikiz armahin on uni; kaikiz razvažembi on mua. Tuli köwhy velli suarillua i sanoi ne zagatkat. Suari sanow: – Moločču, kenbo sinul nevvoi, vai omas duwmas sanoit? Suari sanow: – Nengoine on sinun tytär ravei, ga minä annan viižisadua jäiččiä, štobi̮ huamenekse azužit viižisadua kananpoigua. Tulow kodih viä enämmäl pahas miäles tuattah. Tytär sanow: – Midä olet, tuatto, pahas miälin? Tytär sanow: – Magua yä, huandeksel viä suarile sanat. Mene, – sanow, – suarile, anna tyändäw kananpoijile brossua, štobi̮ oliš yhtes päiväs kynnetty, kylvetty, leikattu, puidu – muwdu brossua minun kananpoigažet ei syvvä. Tuattah meni suarillua dai sanoi. Suari sanow: – Ladno, ku on nengoine mudroi sinun tytär, anna huamei iče tulow minullua: sovas ni alašti, hevol ni jallai, podarkan kel, ni podarkattah. Tuattah duwmaiččow: «Ei ni minun tytär voi tädä arvata». Tuli kodih, ga tytär sanow: – Midä olet pahas miäles? Tuattah sanow tyttärele: – Suari sanoi: sinul pidäw tulla hänellyä. Tytär sanow tuatalleh: – Mene tua meččyniakoil eläw jänöi. Tuattah hänele toi jänöin, verkon, viä toi perepelkulindužen tyttärele. Tytär otti, sovat heitti, verkon pani piäle, jänöile ištuiheze selgäh, perepelkan linnun otti kädeh. Tuli suarillua, suari šuapkattah vastah otti. Tytär sanow: – Kui kučuit, muga i tuliin. Tyttö linnun oijendi suarile, ga lindu iäre i uidii. – Kui kučuin, mugai tuliit, – vastai suari. Suari sanoi Semiletkale (nygöi oli jo vanhembi): – Kuibo kormitokseh, ku on köwhy tuattas? Tyttö sanow: – Kuival rannal kalua pywdäw [tuatta], minä helmal kalua kannan da keitän. – Ah ti̮ duura, razve suhom beregu kala eläw? Tyttö ot’viatoičči: – Ed ni sinä ole umnoi, razve delegy voibi sälgyžen suvva? Sid suari otti käski sälgyžen andua köwhäle, a tytön otti mučoikse ičelleh.