Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Timka

История изменений

28 июня 2023 в 22:05 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Timka oli ylen viizas. Kerran häi luoo heinää puukesken. Sid kävyy kaččomah, ga joga päivää heinät puoletah. Yhten kerran häi ottaa yhteh kormanih hernehty, a toizeh kivytty hienostu. Menöö sinne da nouzoo puukesken pääle, kodvazen vuottaa. Sid tuloo karu. Karu rubiaa heinää syömäh hänen puukeskes. Timka sanoo: – Älä syö heinää, syö hernehty! (A andaa kivytty). Iče syöö hernehty. Iče gu Timka puroo hernehty, kai lojahtah, a karu sanoo: – Minä en voi purta. Timka sanoo: – Vuotaz minä puren, minun hambahat ollah lujat! Dai puroo lojahuttaa. Karu sanoo: – Gu olet nengoine vägevy, läkkä meijällöö. Timka sanoo: – Lähten. Dai hyö lähtietäh. Astutah lehtimečäs, pedäimečäz i kuuzimečäs poikki. Hyö mennäh kodih, kodi on korves. Hyö mennäh sih karuloin kodih. Starikku-karul on kolme poigaa, poijat dai iče ollah vägevät. Dai starikku kerdoo poijil: – Ylen on tämä vägevy. Vanhin poigu sanoo Timkal: – Davai opimmo lykkiä yläh sadapuudahistu kivee, kudaan menöö ylembi? Timka sanoo: – Davai. Dai lähtietäh pihal. Karu gu ottaa viuhkaa giir’an, se giir’u lendää pilvissäh dai maale pakkuu. Taivahal nävyttih pilvenhattarat. Timka sanoo: – Minä gu lykännen pal’l’an, sinne i jää pilvihattarah, ei tule ni ääre. Karu sanoo: – Älä, velli, sid lykkää, taatan pal’l’u on. Timka sanoo: – Lykkään! – Älä, velli, lykkää, diedoošin pal’l’u, taatošin pal’l’u. Timka sanoo: – Olgah, en ni lykkää. Karu sanoo: – Davai kirgaamah, kudai enämbäl kirgaa. Timka sanoo: – Davai. Dai mendih koivumeččäh. Karu gu ottaa hol’ahuttaa – kai puut kaavutah. Timka viččaa leikkaa. Karu kyzyy: – Miksebo viččaa leikkaat? Timka sanoo: – Leikkaan sikse, gu minä kirgaan, ga koit, kivet, kai halletah, a ičelleni viccazel pään sivon. Ičelleh i sidoo vičan pääz ymbäri: – Sid ei ni halgia. Karu sanoo: – Älä, velli, kirgaa. – Kirgaan. – Älä, velli! – Kirgaan. – Älä, velli, kirgaa! – No olgah, en kirgaa, proštin tämän kerran. Ääre i lähtietäh kodissah. Karu sanoo tootalleh. Sid päädy lekutetah toizet. Lähtietäh karun kel puudu vedämäh. Timkal ei ole vägee ni počti iččiedäh kandaa, a pääz on vägee duumaija. (Viizas on)! Timka kaadaa ylen suuren kuuzen. Karu sanoo: – Miksebo nengozen suuren kuuzen kaavoit? Timka sanoo: – Onhäi vägee. Timka ottaa da leikkaa ičelleh ongiraagan da terendää pään ongiraagas. Iče ottaa kandaa tyvipuolen, a karul andaa ladvupuolen, da sanoo karul: – Gu kačahtannet taaksepäi, sid ongiraagal silmät kaivan. Lähtietäh kandamah sidä puudu. Timka istuhes tyvel da vai tabakan vai kääri, a karu higessäh puudu vedää. Karu sanoo: – Davai huogavummo. Timka sanoo: – Emmo vie väzynyh. Karu sanoo: – Davai. Timka hyppäi tyvel ääres i sanoo: – Davai. Timka sanoo: – Midäbo nenga hies olet? Minä ni yhty en ole hies. Karu sanoo: – Minä, velli, väzyin. – Minä en ni yhty väzynyh. Lähtietäh uvvessah. Timka tyvel istuhez i kodih ajaa. Karu kodih mendyy saneloo, a Timka kuundeloo uksen tagan. Starikkukaru sanoo: – Tappaa pidää ääre, gu maata vieröö. Sid mengää da sadapuudahizel pal’l’al iškekkää. Timka sen kuuli da saraal maata i lähti. Iče kuz magai, sih pani kartazen, a iče vieri pimieh čuppuh. Nuorin karu tuloo dai išköö sadapuudahizel pal’l’al: kai kartupalat lennettih. Huondeksel mennäh i kirratah: – Timka, nouze čaajul! Häi hyppää tilaz ääre, iče kirgaa: – Vie ni čortat kulakkažilleh ei olla, työ d’o čaajul kučutto! Mennäh i čaaju d’uvvah. Lähtietäh vedämäh tervastu kandoo i niidy vietäh saraan bokku täyzi, kus Timka elää. Timka uksen tagan kuundeloo. Vanhin karu sanoo poijil: – Nygöi ku vieröö Timka maate, työ pangat tuli tervaksizih. Timka menöö, levol azuu loukon da vieröö maate omassah tilal. Yöl tuloo karu dai sytyttää tervaksizet palamah. Timka hyppää levoz äärez dai meččäh. Sid gu saraa palaa, Timka menöö dai vieröö tuhkien pääle. Huondeksel karu nostattamah tuloo: – Timka, nouze čaajuu d’uomah! Timka hyppäi i sanoo: – Vie ni čortat kulakkažilleh ei olla, työ d’o čaajuu d’uotto! Menöö, čaaju d’uvvah. Karut smietitäh, ei ni kui saa täz miehes päästä. Hyö nedäli kuivatah nižustu zuuharii. Pannah burkkiloih maidoo, a zuuharit suurih haavoloih. Timka ku kuuloo sen, što pajetah, ottaa da menöö zuuhariloin välih. Karut lähtietäh, d’uostah täytty vägee. Timka haavos kirgaa: – Tabaan! Hyö vie enämbi d’uostah. Uvvessah nostah i sanotah: – Davait’e huogavummo! Timka kirgai: – Tabain! Hyö sumkat dai haavot sih dätetäh, iče d’uostozil pagoh. Timka ottaa azuu loukon haavoh i tuloo ääre haavos. Hänel dää ylen suuri kard’u heboo, toine kard’u lehmää, leivät da maat pääle. Kudamat haavoz zuuharit däädih meččäh, niilöis haavoloiz rodih vedämisty kolme nedälii kymmenel hevol. Konzu Timka rubiee lehmii lypsämäh, sid maidoo pääzöö ynnälline žbaanu. Yhten kerran Timka lehmien lypsäjes pakui maidožbaanah, sie päästyy häi ei mennyh enäm žbaanan reunal lypsämäh. Häi laadi lavvat žbaanan pääle da niidy myöte pääzi. Mugaleite Timka däi elämäh.