ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Tiedoiniekku

История изменений

11 июля 2023 в 21:00 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) перевод текста
  • создал(а) текст: Tulow mužikku d’ogirandah kylän kohtah. Kirguaw poiki d’oves: – Leibyveičči, tuo ven’oi! Mužikku ottaw veičen huodras i kaččow veiččeh. Deistvitel’no, veičči oli leiväs. «Naverno neče on tiedoiniekku». – Venehen tuon, gu arvannet, äijygo on minul lehmie? Toine sinulles. – Kaksi on, – sanow. – Muga on, arbait! Ajaw poikki d’oves. Ottaw mužikan i tullah kodih. Mužikku akale sanow: – Tämä on tiedoiniekku. Lämmitä kyly, azu piirait, a minä lähten viinuo suan. Siid meile häin sanow, kui myö rubiemmo iellehpäi elämäh. Akku kylyn lämmitti, piirait azui. Mužikku tuow buti̮lkan viinuo, i ruvetah tiedoiniekkuo gostittamah. Istutahes stolah, ižändy sanow tiedoiniekale: – Sano, velli, mih minä kuolen? Toine vastuaw: – Huondeksel sanon suwruksettomal suul. Pietäh mužikkuo yö hyvin. Huondeksel nowzow i ižändäle sanow: – Nygöi sanon: sinä kuolet – lähtet hevol ajamah, hebo pieröw, siid sinä kuolet. Mužikal piäh tuli: «Enämbi minä hevol ajamah ni kunne lähte en». Vuvven aigua ni hevon lähil ei mene. Tulow moine aigu – händäh kučutah linnah. Aigu on talvel. Linnah on kuwzikymmen kilometrie. Duwmaiččow: «D’allai lähtižin – astumistu on äijy.: Hevon ottazin – ei vai pieris». No vs’o-taki ottaw hevon. Lähtöw kois hevol ajamah. Dielo on kymmenen čuasun aiguo illal. Ajaw kois päi kuwzi kilometrie, siid on suwri vastumägi, hebo i pieröw vastumägeh nostes. Šliehkahtah kresloih sellälleh: «Nygöi minä olen kuollu»! Viruw kreslois čuassuo kaksi, d’o roih pimei. Tulow hukkuo arteli, davai hebuo syömäh. – Tol’ko ku olizin hengis, – sanow, – ga minun hebuo ettö syös! Hukat hebo syödih dai iäre pyhkittih. Viruw kreslois kaiken yön, nälgävyi. «Nygöi pidäw oppie nosta. Mowžet voibi i kuolluonnu astuo». Nowzow i lähtöw kodih astumah.: Tulow kodih, akale sanow: – Nygöi vet’ minä olen kuollu. Kuvvendel kilometriil suwres vastumäjes hebo pieri, siid minul hengi pakui. Akkah kaččow: – Neužel’ ollow tozi? Menöw, sanow susiedal: – Ukko kuoli. Tulow susiedu, kaččow – mužikku hengis. – Olettego tolkus, ei häin kuoliet käveltä! Kuzbo on hebo? – Hebo hukat syödih. Vuozi aiguo oli, tiedoiniekkuhäi sanoi, mih minä kuolen, i nygöi lähtiin linnah, ajoin kuwzi kilometrie suwreh vastumägessäh, hebo pieri – siid minul hengi pakui. Siid tuldih hukat, hebo minul syödih. Žiäli oli hebuo. Hengis gu olluzin, en andanus syvvä! Siid susiedu hälle sanow: – Hengis olet, ukko-rukku, sinuo tiedoiniekku puwtaiči. Vainbo voibi uskuo: sen hevon pierendäh kuolet?^ I siid mužikku därilleh hengevyis. Sanoi susiedale passibot i heitti tiedoinikkoih uskondan. Siid häin nygöi tiedoiniekat hävittih iäres.