Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Oli siä ukko da akku

История изменений

11 июля 2023 в 22:42 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Oli siä ukko da akku, hyä elettih köwhästi. I akku oli ylen lašku, a mužikku sit en tiä, keskelleh oli, lašku ni, neče, johäi mi sillo sanuo, što tolkutoi, tolkutoi... Mužikku kylväw pelvastu, kazvattaw akale kezriämisty. Akal suitui jo nygöi pelvastu pualicču täwzi, hiiret siä kižatah kadrialii, midä pidäw siä sidä ruatah. Mužikku tulow: – Akku!^ Midä sinä et mille, – sanow, – täh, sobua luaji ni midä? Heitiitös hyvin, aiven päčil maguat, aiven päčil maguat, – sanow, – a minul riähkähiine hibju rubiaw nägymäh! – Oi, mužikku, kezriäžin, – sanow, – jo kezräin puolenkymen keräšty, ga, ialo viippuloi, en voi minä viihtiä langoi. – Ga sit go on sana? – Sit. – Minä lähten huandeksel tuan viiput sillo, viihtä. Mužikku huandeksel nowzow, kirvehen kädeh ottaw, i lähtöw viippuloi tuamah,| lähtöw, a akku se sil aigua ounastui. Juaksi ymbäri, siiriči mužikas, dai seibähän piäh nowzi. Mužikku viiput leikkai dai lähti viippuloi kandamah, a häi kirguw: – Ken viippuloi kandaw, sil akku kualow, ken viippuloi kandaw, sil akku kualow! Mužikku duwmaiččow: «Roskehno, nygöi akku kualow. Mengiä työ viikšinpuwt dai kai»! Viikšinpuwt lykkäi hangele. Akku myäs juaksi enne mužikkua neččih jo, kodih – dai päčile. Tulow mužikku mečäs päi. – Ga midäbö, kunnebo jätiit viikšinpuwt, lähtiit viikšinpuwloi tuamah? – Ole vaikkani, akku! – sanow. – Kirruttih: «Ken viippuloi kandaw, sil akku kualow». A duwmain: «Elä jo, olgahezen, elämmö kui tahto». – Vot, sehäi on, – sanow, – kuibo sit, midäbö minä ruan? – Ka midä ruat? Minä kuallen ga, mihbo sinä minun sellität? – sanow. – Ialo mih sellittiä. – Ga vot, ialo mih sellittiä, kuale vai, – sanow, – ga sellitän! Mužikkui kuali, nareko. Kuali mužikku, akkui sellitti hänen, pezetti, laučale oijendi. Mužikkua ialo mih sellittiä! Häi net keräžet ečii, allaw mužikale hambahah da varbahah viihtiä, hambahah da varbahah. Viihti, viihti, mužikan kaiken pletii langal i rubiaw iänel itkemäh: Oi sa, kallis hyväženi, Mihbo sinä rubeit nygöi pohodimah, Ku minä sinuw sellitiin nenga? A mužikku sanow, matil punaldi: – Bal’alaikkah! Akku sih perziälleh langei. Sippi-sappi, suaru loppih.