Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Caarin baalu

История изменений

12 июля 2023 в 20:03 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Caarih rodiaa baalu. Kaikkii kučutah baaluh. Dai mužikku lähtöö baaluh. Kiiselii ottaa astian. Kiiselii vedää astian, saa kuldaa kapan. Lähtöö kodih tulemah hyväs mieles. Mužikku tuloo vastah, ajaa hevol selläs. – Kus tulet, däädö? – Olin caarin baalus, kiiselii vein astian, kuldaa sain kapan. Nygöi hot’ menen kodih ga ostan midä tah. – Anna kullat, ota minun hebo.^ Davai vaihtammo. Mužikku andaa kullat i ottaa hevon: – Ehki omat maahuot raan omal hevol. On hyväs mieles, nouzoo hevol selgäh. Ajaa palaizen, ga tuloo akku vastah lehmän ker, lehmää kytkyöz viettää. Kyzyy: – Kus tulet, däädö? – Olin caarin baalus, vein kiiselii astian, sain kuldaa kapan, sen nygöi vaihtoin hebozeh: ehki d’o omal hevol maahuot raan. – Vaihta lehmäh. – Davai. Ehki omaa maidostu syön akan ker. Astuu palaizen, tuloo akku počin ker vastah. – Kus olit, däädö? – Olin caarin baalus, vein kiiselii astian, sain kuldaa kapan, kullat vaihtoin hebozeh, hebozen vaihtoin lehmäh. Nygöi ehki omaa maidostu syön akan ker. – Vaihta minun ker poččih? – Davai. Ehki omaa lihastu syön kodih mendyy, išken ga. Astuu, astuu palaizen, tuloo akku vastah lambahan ker. – Kus olit, däädö? – Olin caarin baalus. Vein kiiselii astian, sain kuldaa kapan. Kullat hebozeh vaihtoin, hevon lehmäh, lehmän poččih. Nygöi menen kodih, išken – ehki lihastu syön akan ker. – Vaihta lambahah. – Davai. Ehki omaa villastu roih. Voibi ehki alastu da sukkaa azua. Astuu, astuu palaizen, tuloo akku kanan ker vastah. – Kus olit, däädöi? – Olin caarin baalus, vein kiiselii astian, sain kuldaa kapan. Kullat vaihtoin hebozeh, hebozen – lehmäh, lehmän – poččih, počin – lambahah. Nygöi ehki omaa villastu roih. Voibi azua alastu dai sukkaa. – Vaihta minun ker kanah. – Davai. Ehki kanaine däičästy munii. Däiččää voibi ehki syvvä – dai roih myvvägi. Omaa däičästy ehki vai syömmö akan ker. Astuu, astuu, tuloo akku – nieglu ryndähäs. – Kus, däädöi, tulet? – Olin caarin baalus. Vein kiiselii astian, sain kuldaa kapan. Kullat vaihtoin hebozeh, hevon – lehmäh, lehmän – poččih, počin – lambahah, lambahan – kanaizeh. Nygöi ehki kodih mendyy akan ker vai omaa däičästy syön. – Vaihta minun ker, däädöi, nieglah. – Davai vaihtammo, kuldu tytär, davai. Ehki akan ker kodih mendyy ribuzii voimmo kohendella. Astuu, astuu, rubiaa aijas pääliči harpaamah, ga i nieglan käzis sordaa heinih. Eččii, eččii, ga ei ni voi löydää. Taputti sid taputti, unohti i midä vei caarile. Taputtaa, taputtaa – roih ligaa. Hänel i d’uohtuu mieleh: «Kiiseliihäi minä vein». Tuloo kodih tyhdilleh itkun ker. Kiiselii d’uvvan menetti, a saanut ei ni midä.